John Verdon: Numeropeli

Kesän 2012 ehdottomasti paras lukukokemukseni on ollut John Verdonin Numeropeli (Think of Number 2010, suom. 2011). Kirja on trilleri, mutta ei mikään hyytävä, vaan ennemminkin viihdyttävä ja mukaansatempaava. Tietysti kirjassa tapahtuu murhia ja siinä on veret seisauttava loppuhuipennus, jossa kirjan pääosan esittäjä eläkkeellä oleva rikostutkija Dave Gurney, joutuu murhaajan järjestämään jännittävään kuolonleikkiin. Kirja on murhaajan suunnitteleman leikin ratkaisua alusta loppuun, josta on poimittu myös hyvin kuvaava nimi Numeropeli.

Kirja alkaa erittäin jännittävällä esipuheella, joka koukuttaa heti lukemaan jatkoa ja lukija janoaa tietoa, mitä esipuhe oikein tarkoittaa. Esipuhe on niin hyvä, että vasta kirjan lopussa lukija tietää mistä oikein on kysymys. Tietysti murhaaja on kokenut lapsuudessa väkivaltaa, joka aiheuttaa tulevien tapahtumien tarkkaa suunnittelua ja tekojen toimeenpanemista, mutta lukija on tapahtumista yhtä ymmällään, kuin koko poliisivoimat. Ratkaisun avaimeksi tarvitaan vankkaa ammattitaitoa, kekseliäisyyttä ja kovaa työtä, johon palkataan Dave Gurney.

Gurney painii omien perheongelmien parissa, joita ratkotaan koko kirjan ajan. Rikostutkijan omat ongelmat tekevät hänestä inhimillisen, josta lukijan on helpompi pitää, kuin jostakin yli-inhimillisestä suorittajapoliisista. Gurney ei käytä aseita työssään, eikä ole ampunut ketään uransa aikana, joten kirjailija on saanut päähenkilöstä todella sympaattisen ajattelijan, jonka ajatusmaailmaa ja älyllisiä ratkaisuja on kiinnostava seurata. Gurney jopa juttelee vaimonsa kanssa murhien yksityiskohdista ja kyselee vaimolta mielipiteitä tutkinnasta, joka tekee rikostutkija Dave Gurneysta miehen, joka ymmärtää useiden eri näkökulmien suomaa apua rikosten ratkaisussa.

Lukekaa ja nauttikaa. Kirja on paksu, mutta se ei haittaa, sillä jokainen sivu on jännittävästi kirjoitettu. Onneksi kirjailija on kirjoittanut jatkoa Dave Gurneyn elämään.

John Verdon, Numeropeli  ****
suom. Marja Luoma
Gummerus 2011
Think of Number 2010