"Koko kehossa on muurahaisia eikä kuule mitään ja kädet ei tottele"
Leevi, 11 vuotta
Essi Jäntin toimittama teos Täyttä elämää ADHD:n kanssa sisältää ADHD- ja ADD-oireisten ja heidän läheisten omakohtaisia kirjoituksia. Kirjoittajat ovat eri-ikäisiä ja he kertovat arkielämästään, selviytymiskeinoistaan, vaikeuksistaan, mutta myös niistä omista ilonaiheista. Kirjan loppuun on koottu tieto-osuus ADHD:stä. Sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan ihmiset saavat hyvin tietoja oireyhtymästä, sen ilmenemismuodoista ja lisää ymmärrystä erityispiirteistä ja tarpeista. Kirjan toimittaneella Essi Jäntillä on itsellään ADHD, joka todettiin vasta, kun hän itse aikuisena koki tarvitsevansa apua. Hänellä diagnosoitiin vaikea ADHD ja lääkityksen jälkeen hän alkoi ensimmäistä kertaa kokea miltä normaalista tuntuu. Terapian avulla hän sai itseohjautumiskeinoja ja kykeni koulutukseen ja valmistui ammattiin. Sitä ennen elämä ei ollut helppoa.
ADHD on synnynnäinen eli kehityksellinen neurobiologinen häiriö, neurologinen poikkeama, johon liittyy keskushermoston rakenteellisia, toiminnallisia ja neurokemiallisia poikkeavuuksia. ADHD:tä kutsutaan neuropsykiatriseksi häiriöksi, koska se johtuu aivojen neurologisesta poikkeavuudesta, joka vaikuttaa havainnointiin ja käyttäytymiseen, eli aiheuttaa myös psykiatrisia oireita. s. 289
Halusin esitellä kirjan, koska ADHD on loppujen lopuksi aika yleistä Suomessa eli vähintään 200 000 on diagnosoitu ADHD-henkilöksi. Jokaisessa koululuokassa on ainakin yksi ADHD-oireinen lapsi, joten jokaisessa koulussa on useampi ADHD-oppilas. Tyttöjen kohdalla oireet jäävät herkemmin huomaamatta, koska he eivät käyttäydy yhtä häiritsevästi, joten heidän ADHD diagnosoidaan usein vasta aikuisiällä. ADHD on vahvasti perinnöllinen, jopa 80% selittyy perinnöllisillä tekijöillä ja kirjan eri henkilöiden kertomuksia lukiessa huomasi, että kun lapsen häiriökäyttäytyminen diagnosoitiin ADHD:ksi, jommalta kummalta vanhemmalta todettiin vastaava tai sitten sisaruksilta tai muilta lähisukulaisilta. Jos diagnoosia ei tehdä, niin se voi aiheuttaa hoitamattomana syrjäytymisriskiä ja lisätä liitännäishäiriöitä esim. masennusta, oppimisvaikeuksia, uhmakkuus- ja käytöshäiriöitä, puheen- ja kielenkehityksen häiriöitä, hieno- ja karkeamotorisia häiriöitä, hahmottamisvaikeuksia ja riippuvuuksia ( pelit, päihteet ym.).
Pienestä asti meille opetetaan, että kaikki ovat samanarvoisia, oli sitten kuuro, sokea, pyörätuolissa, lihava, laiha, kädetön, vaalea, ruskea, sininen. Mutta jos olet vauhdikas, kovaääninen, lennokas, kaadat tavaroita mennessäsi, saat tyhmiä ideoita (se muuten on se idea siellä taustalla, kun vähän kyselee, että mikä pointti tässä nyt taas oli?), miksi on oikeutettua opastaa, että tuon kanssa et sitten leiki? Miksi? ADHD ei tartu, suvaitsemattomuus kyllä. s. 232
Kirja sisältää kolmekymmentäyksi erilaista kertomusta, joista yksi on koottu lasten ja nuorten tarinoista. Minä sain tästä kirjasta paljon tietoa, enkä muuttaisi kirjaa mitenkään. Tähtisadetta elämäänne kaikki kirjassa omasta elämästänne kertoneet ja Vaasan seudulla ADHD yhdistys ry:n puheenjohtajana toimivalle Essi Jäntille. Kirja on todella hyvä tietoteos aiheesta ja omakohtaisista kokemuksista ja toimii hyvin vertaistukena henkilöille, joilla on ADHD. *****
Essi Jäntti (toim.), Täyttä elämää ADHD:n kanssa
Karisto 2016
s. 307
Kiitos sinulle kirjan esittelystä, en ollut tästä aiemmin kuullut. Lukuun tulee ehdottomasti. P.S. Voitit synttäriarpajaisissani lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan & karkkipussin. Sopiihan, että laitan ne sinulle tulemaan? :)
VastaaPoistaKiitos Pihi nainen, jippii voitto :)
PoistaLaita tulemaan vaan, jos sinulla on osoite.
Oletko sinä noitunut kaikki onnettaret?!
PoistaAina kun puhutaan ADHD:stä tulee mieleeni, miten paljon parempi olisi ollut, kun tämä oire olisi tunnistettu aikanaan, eikä vaasta nyt. Olemme uusio perhe eli R:n lapset, minun lapseni ja sitten yhteinen lapsemme. R:n toinen poika oli ylivilkas ja vaikka me kuinka tuota asiaa jankutimme, ei se mennyt läpi. Kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa etenkin kun ottaa huomioon kaikki kuopuksemme rankat allergiat etc. Hurjia vuosia!
Nyt diagnoosi tulee pyytämättä eli joku voi valittaa että liiankin herkästi. Serkkuni voimat kuitenkin palasivat kun pojan diagnoosi tehtiin jo päiväkodissa. Kaikki olivat avian poikki, mutta ei sitä mukavuudenhalusta tehty, vaan koska lapsi oirehti niin paljon.
Osoitteesi löytyi sähköpostistani, joten laittelen pakettia tulemaan. :)
PoistaLeena, minusta tuntuu kasvatusalan ammattilaisena, että tänä päivänä on tosi vaikea saada asioita etenemään (säästöt). Katsotaan eteenpäin aina vuosittain. Lapsille ei tehdä kovin herkästi diagnooseja, joten varsinkin tytöt jäävät silloin hoitamatta. Ja kuten kirjasta huomasi ADHD on aihe, jota vältellään kaikin tavoin.
PoistaKaikki eivät pysty käyttämään lääkkeitä, mutta elämään on hyvä saada muuta apua, terapiaa ja elämänhallintataitoja.