Sain vinkin Kirsiltä Cats, books, and me - blogista koota kymmenen kärjessä lukemattomat kirjat omasta hyllystä. Jostakin syystä minulla on liian vähän kirjahyllyjä tai olen varastoinut niitä ihan väärin, kun en muista, että minulla on näin upeita kirjoja lukematta.
1. Ylimpänä kasassa keikkuu John Steinbeckin Torstai on toivoa täynnä. Tämä nobelisti on noussut suosikiksi huumoripitoisten kirjojensa vuoksi. Tässä kirjassa on masentunut tohtori, ja ystävät päättävät lääkitä häntä hankkimalla hänelle naisen. Routakuun aika teoksen olen lukenut tänä vuonna ja aiemmin Oikuttelevan bussin. Luettu!
2. Jo olisi aika lukea tämä vuoden 2015 nobelistin Svetlana Aleksijevitsin Tsernobylista nousee rukous. Jokaiselle taitaa olla tuttu kyseinen ydinvoimalaräjähdys naapurimaassamme vuonna 1986.
3. Heidi Köngäksen Dora, Dora on odottanut lukuvuoroa pitkään. Olen lukenut ylistäviä postauksia pilvin pimein, joten enköhän minä tämän vielä lue. Kirja sijoittuu sota-aikaan ja Suomen Lappiin. Köngäkseltä olen lukenut aiemmin Hertan. Luettu!
4. Vuoden 2009 nobelistin Herta Müllerin kirja Tänään en halunnut tavata itseäni koskettaa jo nimellään. Hengityskeinu oli todella koskettava kirja. Luettu!
5. Ja seuraavana olisi jälleen nobelistin kirja, eli Toni Morrisonin Koti. Tiedossa sydämeen käypää kerrontaa. Rakkaus-teos on edelleen muistissa. Luettu!
6. Kehäbulevardi, nobelisti Patric Modianon kirja. Näissä on sitä jotain. Aiemmin olen lukenut Hämärien puotien kujan. Luettu!
7. Jatkan lukumatkaa Modianon Villa Tristen parissa. Olenko tylsä lukija? Sama kirjailija kiinnostaa kuitenkin ja hänen aihepiirinsä.
8. Tämän kirjan lukemista odotan kuin kuuta taivaalta, Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta. Kotiinpaluu oli tämän alkuvuoden (2016) paras lukukokemus käännöskirjoista. Luettu!
9. Miehistä kirjallisuutta lisää kehiin tuo Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Netsuke-kirja, kuulostaa sadulta. Tästä olen lukenut vain kauniita postauksia.
10. Olli Jalonen vakuuttti minut Poikakirjallaan, joten nyt on vuorossa Miehiä ja ihmisiä. Tosin kirjassa on vuosi 1972 ja poika on 17-vuotias.
Oletko lukenut näistä jonkun kirjan ja mitä mieltä olit siitä? Mitä näistä suosittelet?
Lukuiloa :)
Jänin jolla on meripihkanväriset silmät on totisita totta. Kävin katsomassa Ephrussin suvun mahtitaloa Wienissä, mutta menimme sen ohi taxilla yöllä hiljaa lipuen. Päivämme vei Klimt. Ensi keväänä yritän käydä kuvaamassa talon itse. Ystäväni, joka oli lukneut jäniksen, matkusti katsomaan Ephrussin suvun loistoa Ranskaan...Tämä kirja tulee listalle silloin kun listaan blogini ikimuistoisimmat.
VastaaPoistaDora, Dora on huikea!
<3
Kiitos Leena <3
PoistaTämähän avaakin enemmän kirjaa, kun kirjan kertomus on faktaa. Olen muistaakseni lukenut ensimmäisen postauksen kirjasta sinun blogistasi ja ihastuin kirjan nimeen ja ulkonäköön kovasti.
Olen muuten katsellut jäniksen kanssa ihan läheltä silmästä silmään ja sillä jäniksellä oli suunnattoman suuri meripihkanvärinen silmä. Kumpikin olimme aivan hissukseen ja katselimme toisiamme. Silloin olin taluttamassa koirien taivaaseen mennyttä Andya. Andy oli myös hissukseen. Sitten kävelimme hiljakseen jäniksen ohi ja jatkoimme koiralenkkiä.
Yksi hauska tapaus tuli vielä jäniksestä mieleen, sillä olin istuttanut Sarah Bernand -pionin ja siitä oli noussut pieni alku. Jänis kävi aina repimässä sen ylös ja minä laitoin sen takaisin maahan. Jostakin syystä sitä suututti se pioni, mutta pionivaari kertoi, että jänikset eivät syö pioneja. Kerrankin katsoin ikkunasta pimeälle takapihalle ja sanoin miehelle, että joku tuijottaa minua ja siellähän oli jälleen se jänis. No, lopulta pioni sai alkaa kasvamaan rauhassa ja nykyisin se on niin iso, että se pitäisi jakaa.
Morrisonia minäkin luen. Kirjakevät on ollut mielenkiintoinen. Villa Triste ei sytyttänyt minua, vaikka Modiano maistuu. Aherran tiiliskiven kanssa, joka lienee paras tähän mennessä. (punainen kansi olkoon vinkki). Jänis kylmetti minut. Svetlana Aleksijevitsin teos on mahtava. Tuntuu jotenkin, että vasta viime vuonna asioista alettiin puhua. Kirja saa vihaiseksi ja pahoinvoivaksi. Sen ymmärtää paljon paremmin, kun salailua hieman avataan. Tuo kirja pitäisi olla pakollinen luettava. Luettuani tuon kirjan katsoin MTV3:n retrot uutiset. Niissä sanottiin, että mitään vakavaa ei ole tapahtunut.
VastaaPoistaEi se voi olla Maestra, kun siinä on alle 400 sivua eikä Hertta, kun sekään ei ole tiiliskivi. Nyt tulin kuule uteliaaksi ;)
PoistaMinun tuttavan poika syntyi loppuvuodesta ilman toista kättä tuona ydinräjähdysvuotena. Onkohan mihinkään tilastoitu epämuodostumia, syöpiä, kilpirauhassairauksien ym. lisääntymisiä Suomessa. Räjähdyksestä on nyt 30 vuotta ja telkkarissa on näytetty näitä uutisia.
Tämä punainen oli Ulitskajan Daniel Stein. Ja Tessaro odottaa.
PoistaEn oikein usko, asiasta on niin vaiettu. Syksyisin on saanut vastata kysymyksiin, mutta ei ole paljon ollut tietoa. Lue ihmeessä tämä kirja Darragh McKeon Kaikki pysyväinen haihtuu pois. Maestraa en ole löytänyt.
Yhtään en ole näistä lukenut, mutta Ehkä rakkaus oli totta ja Jänis jolla on meripihkanväriset silmät ovat molemmat lukulistallani :) Myös Toni Morrison kiinnostaa, en ole häneltä lukenut vielä mitään.
VastaaPoistaVoi Kirsi, Morrison oli ensimmäinen musta nobelisti Yhdysvalloissa ja vieläpä nainen. Vuosi oli 1993. Miltä kuulostaa?
PoistaKivaa vappua sinulle ja lukuiloa :)
Varsin kiintoisa pino! Steinbeckin tuotanto on tuottanut matkan varrella aina uudestaan mielihyvää, eikä ajan hammas sitä ole nakertanut. Samoin Morrison on on kiintoisa paitsi jo yksistään rajojen rikkojana myös kirjailijana. Tsernobylin vaikutusten laajuutta emme varmaan koskaan tule täysin tietämään; tiedotus ontui pahasti heti kättelyssä ja on edelleen hyssyttelevää ja selektiivistä. Heti onnettomuuden satuttua olivat fyysikkoystäväni hiljaista ja vakavaa poikaa...
VastaaPoistaKiitos Takkutukka :) Arvaa vaan, onko näitä pinoja enemmänkin, tässä nyt tämä top :)
PoistaSteinbeck on vain niin ihana ja ajaton ja hauska ja satiirinen ja vaikka mitä ;)
Minulla on yksi poliittinen päätös, joka on pitänyt nuoruudesta asti, ei ydinvoimaa! Japanikin on täynnä ydinvoimaloita ja kuinka kävi. Saksa on onneksi luopumassa ydinvoimasta. Mutta mitäs Suomessa tehdään, lehmänkauppoja, jotta saadaan ydinvoimaloita. Maapallolla on kaikki mahdollisuudet käyttää biopolttoaineita, aurinko paistaa, tuulee niin mahdottomasti, aaltojen loiskeet ja myrskyt ja se mitä odotan eniten on salamoiden energiatallennus.
Voi kun tämä luonto ei kärsisi niin paljon ihmisten kaltoinkohtelusta.