Laura Lähteenmäki: Korkea aika

Hän painautuu kuin raivoissaan mäntyä vasten, sellainen työntyminen sattuu. Hän kietoo kädet karhean rungon ympärille ja painaa naaman purevaan pintaan. Hän puristaa itsensä liki, ei pääse enää lähemmäksi. Hänen kasvonsa vääristyvät kivusta. Metsä huokuu, haisee pihka ja elämä, kun hän nostaa toisen jalkansa rungon ympärille, puskee puuta lantiollaan. Ja näyttää vähän siltä kuin vanha mänty suostuisi hänen toimeensa mukaan.

Laura Lähteenmäki on tuottelias kirjailija ja hänen uusin proosateoksensa on nimeltään Korkea aika. Olen lukenut aiemmin hänen hienon Ikkunat yöhön proosateoksensa. Suurin osa hänen kirjoistaan on nuorille suunnattuja ja hän on kirjoittanut yhdessä miehensä kanssa lasten seikkailusarjaa. Nämä lukemani kirjat ovat perhetarinoita useamman vuosikymmenen ajalta. Korkea aika kuvaa karjalaisen evakkoperheen elämää Suomessa sodan jälkeen. Omat maat ja vasta rakennettu talo jäi rajan taakse. Mielessä oli ikävä, luopuminen ja toipuminen sodan traumoista. Evakkoperheen isä oli Olavi Otso ja äiti Anna ja heille syntyi kaksi lasta. Olavi ja Anna perheineen eli navettarakennuksen päädyssä, kunnes heidän oma talonsa valmistui, siinä vaiheessa he nukkuivat jo eri huoneissa. Heille oli lain mukaan lohkottu tontti osaksi kartanon, kunnan ja Pihlajan tilasta. He auttoivat Pihlajan tilalla Olavin mielestä liikaakin, mutta Annan sydän oli hellä ja auttavainen. Annasta ja Pihlajan Heljästä oli tullut hyvät ystävät. Annaa suretti se, että Heljän mies oli haavoittunut sodassa, eikä heillä ollut lapsia. Kirjan selkeästi traagisin henkilö oli Heljä.

Heljä ravisti päätään, mutta taas hän makasi muistoissaan rakennuskesänä kamarissaan ja kuuli Kaunismäeltä vasaraniskut. Ne löivät hänen sydämensä tahtiin, ja hän painoi sormellaan reittä joka kerran, samaan aikaan kun Olavi löi.

Korkea aika teoksen elämänkaari ylettyy sodan jälkeisestä ajasta tähän päivään. Anna on vielä elossa ja hänen jälkeläisiään on jo monessa polvessa. Omat kipuilut ja traumat koskettavat jokaista sukupolvea. Olavi oli puuseppä ja loi kauneutta ympärilleen karjalaisen puusepän kuvioillaan ja maalaustaidoillaan. Nämä taidot kulkivat jokaisessa polvessa eteenpäin ja oli mielenkiintoista seurata miten perimä näkyi seuraavissa sukupolvissa. Olavi oli ollut naistennaurattaja ennen kuin hän halusi Annan itselleen. Kirjasta voi lukea miten Olavin ja Annan suhteelle kävi. Korkean ajan teemat pyörivät perheiden ympärillä, mutta myös avioparien sekä lasten ja vanhempien suhteiden ympärillä. Suhteet eivät ole aina helppoja ja pienikin väärä teko voi johtaa kauas tulevaisuuteen. Kirjan teksti on selkeää ja kaunista, tarina soljuili vuosikymmenten läpi, mutta olisin halunnut lukea kipeistä ongelmista tarkemmin, kuten Riitan tapauksesta, joka varmasti vaikutti pitkään.

Näin tämän piti mennäkin, hän ajatteli ja salli lohdun Annalle - Anna oli ollut häntä pidempään surullinen. Hän oli vasta aloittelija, ja sellainen sai olla ylpeä tarjotessaan tukea ja rakkautta konkarille.

Laura Lähteenmäki, Korkea aika ***
WSOY 2016
s. 280

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

Ullan bloggaus
Jonnan bloggaus
Saran bloggaus