Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia (Klassikkohaaste 6)

Kuinka olemmekaan rakastaneet toisiamme! Ja nyt tämä tyhjyys – se kuin humisee ympärillämme. Miksi, sano miksi? Anteeksi – rakas!

Kiinnostuin lukemaan Annikki Kariniemen (1913-1984) Erään avioliiton anatomian, sillä luin vuonna 2017 Rosa Liksomin Everstinnan, joka kertoo Annikki Kariniemestä rehevällä lapinmurteella. Etsin tietoja Annikki Kariniemestä ja Erään avioliiton anatomia nousi esille kirjailijan omakohtaisena avioliittokuvauksena, joka oli väkivaltainen.

Tuntuu kummalliselta ajatella, että löytyy sellaisia miehiä, jotka eivät koskaan potki vaimojaan eivätkä koiriaan. Eivät edes unissa, se on merkillistä!

Erään avioliiton anatomia kertoo kenraalittaresta ja hänen kenraalistaan. Anna ja Einar elivät perhehelvettiä, jossa oli menty siihen pisteeseen, että Einar hakkasi Annan sairaalakuntoon useimmin kuin osoitti, että rakasti vaimoaan. Annan kestokyky oli vuosikausia kestäneen alistamisen ja pahoinpitelyjen jälkeen niin heikoilla, että hän pelkäsi muistinsa menneen ja silmiensä vaurioituneen.

- noo tuollaisessa kiimaisessa naisen ruumiissa ei ole enää mitään häpäisemistä, se on itse häpäissyt itsensä jo kauan sitten ja mitä sillä on enää täällä tekemistä, pakatkoon kapsekkinsa ja menköön, pakatkoon laukkunsa ja lähteköön.

Erään avioliiton anatomia koskettaa julmuudellaan. Se koskettaa siksi, että kirjailija on joutunut elämään vuosikymmeniä miehen kanssa, joka satutti häntä. Nuori Anna ihastui itseään huomattavasti vanhempaan mieheen. Mies oli vielä naimisissa, kun suhde nuoreen Annaan alkoi. Ystävät varoittivat Annaa, että älä mene naimisiin Einarin kanssa, se on ollut kauhea kahdelle aiemmalle vaimolleen. Ensimmäinen vaimo tuli sokeaksi lyönneistä, kun verisuoni katkesi päästä ja toinen vaimo kuoli väkivaltaisesti. Molemmat painettiin villaisella. Kenraali oli vaikutusvaltainen mies ja hänellä oli vaikutusvaltaisia ystäviä. Pari järjesti illallisia ja juhlia ja seurusteli ahkerasti muiden parien kanssa, mutta julkisivun takana tapahtui hirveitä asioita. Neljän sodan käynyt mies oli armoton käskijä ja kurittaja.

Kuinka olisin voinut koskaan ajatella että hän oli väkivaltainen. Kun kerrottiin hänen raakuudestaan, olin tietävinäni vain totuuden; että edelliset naiset eivät osanneet rakastaa häntä sillä tavalla kuin minä osaan.

Anna elää elämäänsä Einarin rinnalla ja ihmettelee, että voiko olla muunlaisia miehiä, sellaisia jotka eivät lyö. Väkivallasta on tullut heidän avioliittonsa yksi osatekijä, josta kumpikaan ei pääse irti. Einari tietää välillä menneensä liian pitkälle ja hyvittelee Annaa ja pelkää menettävänsä vaimonsa. Silloin he ovat Annan mielestä jälleen onnellisia vähän aikaa. Vuosien kuluessa Anna huomasi, että hänen rakkautensa ei muuttanut Einaria parempaan suuntaan. Ei tietenkään.

Jos joku heittää omissa rappusissaan häränpyllyä ei hänen tarvitse sanoa sitä että se tapahtui toisen käden ohjaamana, toimittamana, paiskaamana.

Annikki Kariniemi, Erään avioliiton anatomia

Otava 1968 2p.

s. 220

Kuudennen klassikkohaasteen vetovastuussa toimi Heidi P Kirjapöllön huhuiluja kirjablogista.

Liksom Rosa: Everstinna

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1  Émile Zola: Nana
2  Veijo Meri: Manillaköysi
3  Maria Jotuni: Huojuva talo
4  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 

5  Aila Meriluoto: Peter-Peter

6  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia