maanantai 31. joulukuuta 2018

2018 kirjat

Adébáyọ̀ Ayọ̀bámi: Älä mene pois
Ahokoivu Mari: Löydä minut tästä kaupungista
Ahokumpu Anna-Liisa: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Aidt Naja Marie: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin
Aleksijevitš Svetlana: Tšernobylista nousee rukous
Amnell Anna: Kyynärän mittainen tyttö
Atwood Margaret: Orjattaresi
St Aubyn Edward: Loistava menneisyys, Patrick Melrosen tarina I-III 
St Aubyn Edward: Toivoa sopii, Patrick Melrosen tarina IV-V
Bagge Tapani ja Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne 
Barton Fiona: Leski   
de Beauvoir Simone: Lempeä kuolema
Berlin Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Berlin Lucia: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia
Bjørk Samuel: Poika pimeästä 
Bonde Golnaz Hashemzadeh: Olimme kerran
Bourdeaut Olivier: Tule takaisin, Mr Bojangles 
Bourne Holly: Mitä tytön täytyy tehdä?
Bradley Alan: Kolmasti naukui kirjava kissa 
Bradley Alan: On hieno paikka haudan povi
Burroughs Augusten: Juoksee saksien kanssa
Burton Jessie: Muusa
Carver Raymond: Sateisten päivien jälkeen
Christie Agatha: Ruumis kirjastossa
Christie Agatha: Lentävä kuolema
Cleveland Karen: Koko totuus
Cole Daniel: Räsynukke
Connelly Michael: Yövuoro
Crossan Sarah: Yksi
Cunningham Michael: Tunnit 
Delevingne Cara & Rowan Coleman: Mirror Mirror
Escobar Melba: Kauneussalonki
Fagerholm Monica: Ihanat naiset rannalla
Faye Gaël: Pienen pieni maa
Finn A.J.: Nainen ikkunassa
Gaudé Laurent: Hurrikaani
Gavalda Anna: Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja
Grebe Camilla: Lemmikki
Griffiths Elly: Risteyskohdat 
Griffiths Elly: Januksen kivi 
Griffiths Elly: Jyrkänteen reunalla
Griffiths Elly: Käärmeen kirous 
Haig Matt: Kuinka aika pysäytetään 
Hammesfahr Petra: Pahantekijä
Havukainen Aino ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä 
Havukainen Aino ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu päiväkodissa
Heikkinen Antti: Kehveli 
Hietamies Eve: Yösyöttö
Honeyman Gail: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
Horst Jørn Lier: Tulikoe
Hugo Victor: Kurjat - Les Misérables 
Härkönen Anna-Leena: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia 
Ibrahimi Anilda: Ajan riekaleita 
Jalonen Olli: Taivaanpallo 
Jufresa Laia: Umami
Kalanithi Paul: Henkäys on ilmaa vain
Kamula Mikko: Iso härkä
Kang Han: Ihmisen teot 
Kariniemi Annikki: Erään avioliiton anatomia 
Karjalainen Tuula: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta
Kaunisto Milja: Status
Kawakami Hiromi: Sensein salkku 
Kepler Lars: Lazarus
Kesey Ken: Yksi lensi yli käenpesän
Kettu Katja: Rose on poissa
Kinnunen Tommi: Pintti 
Kunnas Mauri: Robin Hood
Lander Leena: Kuka vartijoita vartioi 
Latvala Taina: Venetsialaiset
Leino Piia: Taivas
Lemaitre Pierre: Tulen varjot
Lindgren Astrid: Sotapäiväkirjat 1939-1945 
Lindstein Mariette: Ehdoton valta
Lähteenmäki Laura: Yksi kevät
Mackintosh Clare: Minä näen sinut  
Mackintosh Clare: Anna minun olla
Mann Thomas: Herra ja koira
Martin-Lugand Agnés: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Marttinen Annamari: Korsetti
Marttinen Annamari: Kuu huoneessa
Mazzarella Merete: Alma: Edelläkävijän tarina  
Metso Riina-Maria: Miksi se ei vain lähde?
Mickwitz Camilla: Jason
Miettinen Virpi ja Tuula Nieminen: Tuhma prinsessa 
Mikkanen Raili: Histamiini rakentaa lautan
Monroe J.S.: Löydä minut
Morrison Toni: Minun kansani, minun rakkaani
Moyes Jojo: Elä rohkeasti
Mustonen Enni: Taiteilijan vaimo
Niemi Mikael: Karhun keitto
Nieminen Veera: Ei muisteta pahalla
Nokkala Raija ja Ulla Kamppinen: Hirvi lukee dekkaria
Nordbo Mads Peder: Tyttö ilman ihoa
Nopola Sinikka ja Tiina: Risto Räppääjä ja pullistelija 
Norebäck Elisabeth: Sano että olet minun
Ohlsson Kristina: Lasilapset
Ohlsson Kristina: Sairaat sielut
Pakkanen Jukka: Elena Damianin kirjeet
Palacio R.J.: Wonder - Ihme
Phillips Gin: Niin kuin me olisimme kauniita
Phillips Jayne Anne: Suojelus
Reizin P.Z.: Onnen algoritmi
Riel Ane: Pihka
Rohas Eeva: Raivo
Rowling J.K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Roy Arundhati: Joutavuuksien jumala
Russo Meredith: Tyttösi sun
Rytisalo Minna: Rouva C.
Saastamoinen Anni: Depressiopäiväkirjat  
Safón Carlos Ruiz: Tuulen varjo
Sahlberg Asko: He
Salmi Veera: Saari
Salmi Veera: Puluboi = agentti NollaBullaNolla ja kamukiemulat
Samartin Cecilia: Kirottu kauneus
Schulman Ninni: Poika joka ei itke
Shafak Elif: Eevan kolme tytärtä
Shamsie Kamila: Joka veljeään vihaa
Skiftesvik Joni: Finlandia City
Slimani Leïla: Kehtolaulu
Smith Zadie: Swing Time
Snellman Anja: Kaikkien toiveiden kylä
Steinbeck John: Helmi 
Stridsberg Sara: Unelmien tiedekunta
Strout Elizabeth: Nimeni on Lucy Barton
Svensk Ulla: Unelmakakut 
Swärd Anne: Vera
Tapio Pauli: Varpuset ja aika
Taska Ilmar: Pobeda 1946
Tudor C.J.: Liitu-ukko
Törmänen Katja: Karhun morsian
Vala Vera: Suden hetki
Valkama Johanna: Kaukosaarten Aino
Vallinkoski Noora: Perno Mega City
Vanhatalo Pauliina: Toinen elämä
Viikilä Jukka: Suomalainen vuosi
Vuori Kristiina: Elinan surma
Ware Ruth: Synkän metsän siimeksessä
Ware Ruth: Nainen hytissä 10

lauantai 29. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 lukumatka

Lukuvuosi 2018 alkaa olla loppusuoralla ja on aika tehdä pieni muistelumatka vuoden varrelle, että mitä sitä oikein tuli luettua ja mitkä kirjat jäivät mieleeni vahvoina lukumuistoina, jopa lukuelämyksinä, joita voin muistella myöhemminkin. Kaikki lukemani kirjat olivat ylipäätään jollakin tasolla sellaisia, että pidin niistä, joko henkilöhahmot olivat ihania, tai juoni oli koukuttava, tai sitten tunnelma oli mukaansatempaava.
Tykkään historiasta, psykologiasta, elämäkerroista ja trillereistä, joten niitä löytyy blogistani yllin kyllin. Olen arvioinut blogin kirjoja oman lukumakuni mukaan joko kolmella tähdellä, mikä tarkoittaa hyvää, tai neljällä tähdellä mikä tarkoittaa himpun verran parempia, tai  viidellä tähdellä niitä lukuhelmiä ja timantteja, jotka tekevät tästä harrastuksesta ikimuistoisen. Tarinat vievät matkallaan uusiin maailmoihin, tulevaisuuteen, historiaan, vieraisiin maihin ja kulttuureihin, ja voin kohdata henkilöhahmoja, jotka tekevät tarinoista ajatusteni teatteria, elokuvia, fantasioita ja tähtisadetta. 


Kotimaiset kirjat:

Jalonen Olli: Taivaanpallo
Kamula Mikko: Iso härkä
Kariniemi Annikki: Erään avioliiton anatomia 
Kinnunen Tommi: Pintti  
Lander Leena: Kuka vartijoita vartioi 
Leino Piia: Taivas
Marttinen Annamari: Korsetti
Rytisalo Minna: Rouva C
Skiftesvik Joni: Finlandia City
Snellman Anja: Kaikkien toiveiden kylä
Vallinkoski Noora: Perno Mega City
Vuori Kristiina: Elinan surma


Käännöskirjallisuus:

Atwood Margaret: Orjattaresi
Burroughs Augusten: Juoksee saksien kanssa
Faye Gaël: Pienen pieni maa
Ibrahimi Anilda: Ajan riekaleita
Mann Thomas: Herra ja koira
Roy Arundhati: Joutavuuksien jumala
Shamsie Kamila: Joka veljeään vihaa
Smith Zadie: Swing Time
Steinbeck John: Helmi 
Strout Elizabeth: Nimeni on Lucy Barton

Dekkarit ja trillerit:

Cole Daniel: Räsynukke
Griffiths Elly: Risteyskohdat 
Griffiths Elly: Januksen kivi 
Griffiths Elly: Jyrkänteen reunalla
Hammesfahr Petra: Pahantekijä
Kepler Lars: Lazarus
Lindstein Mariette: Ehdoton valta
Mackintosh Clare: Minä näen sinut 
Natt och Dag Niklas: 1793
Niemi Mikael: Karhun keitto
Phillips Jayne Anne: Suojelus
Riel Ane: Pihka

Tietokirjat:

Aleksijevitš Svetlana: Tšernobylista nousee rukous
Lindgren Astrid: Sotapäiväkirjat 1939-1945 
Metso Riina-Maria: Miksi se ei vain lähde?
Nokkala Raija ja Ulla Kamppinen: Hirvi lukee dekkaria
Saastamoinen Anni: Depressiopäiväkirjat 

  
Lasten ja nuorten kirjat:

Bagge Tapani ja Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne  
Barrie James Matthew: Peter Pan
Collodi Carlo: Pinokkion seikkailut
Crossan Sarah: Yksi
Havukainen Aino ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä
Havukainen Aino ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu päiväkodissa
Kunnas Mauri: Robin Hood
Lähteenmäki Laura: Yksi kevät
Mickwitz Camilla: Jason
Palacio R.J.: Wonder - Ihme



Tähtisadetta ja lukuiloa vuodelle 2019!



keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Carlo Collodi: Pinokkion seikkailut



Olen tuumaillut, että tekisin itselleni puunuken, sellaisen ihmenuken, joka osaisi tanssia, miekkailla ja tehdä hurjia voltteja. Kiertäisin nuken kanssa maailmaa, jotta saisin itselleni leipää ja lasillisen viiniä.

Geppetto oli taitava puuseppä, joka veisti ihan tavallisesta puukalikasta puunuken, jolle antoi nimeksi Pinokkio. Italialaisen kirjailijan Carlo Collodin (oik. Carlo Lorenzini 1826-1890) Pinokkion seikkailut julkaistiin aluksi sarjana, mutta vuonna 1883 kirja julkaistiin kokonaisena. Pinokkiosta tuli valtavan suosittu hahmo, josta tehty kirja on julkaistu yli 200 maassa. Tarina on hyvin opettavainen ja siinä on vahva moraalikasvatus taustalla. Pinokkio käyttäytyy siis hyvin vallattomasti ja omapäisesti, karkailee vikkelästi isältään Geppettolta, joka etsii poikaansa syvästi huolissaan mailta ja meriltä.

Sitten hän teki nukelle nenän, mutta heti kun se oli valmis, se alkoi kasvaa. Se kasvoi kasvamasta päästyään ja piteni muutamassa minuutissa niin pitkäksi, ettei loppua ollut tulla. Geppetto-parka teki kaikkensa lyhentääkseen sitä, mutta mitä enemmän hän leikkasi ja lyhensi, sitä pidemmäksi tuo hävytön nenä kasvoi.

Pinokkion seikkailut on fantasiakirja, jossa on muitakin puhuvia puunukkeja ja kissa ja kettu, jotka puijasivat Pinokkiota. Satukirjan sivuilla Pinokkio on liian hyväuskoinen ja lopulta roistot ryöväävät hänet ripustaen hänet puuhun roikkumaan, josta hänet pelastaa hyvä haltiatar. Tämä ei ole viimeinen kerta, jolloin Pinokkio tarvitsi hyvän haltiattaren apua, onneksi hän sai apua matkallaan seikkailusta toiseen. Pinokkiohan oli vain yksinkertainen puunukke, joka ei ehtinyt juuri ajatella mitä tekee. Nopsat jalat veivät hänet sinne tänne ja ajatusmaailma oli hassu, kuten lapsilla tahtoo olla. Oikean ja väärän ajattelu ei lapsilla tule heti ensimmäiseksi mieleen, kun leikkivät ahkerasti. Pikkuhiljaa se sitten kehittyy, mutta Pinokkio tarvitsi valtavasti opetusta oikeasta ja väärästä.

Walt Disney on luonut monesta satuhahmosta maailmankuuluja satumaisissa elokuvissaan, niin myös Pinokkiosta. Jokainen muistaa miten Pinokkion nenä kasvoi pituutta aina, kun hän stressasi tai valehteli. Pinokkion nenästä johtuu, että lapsille sanotaan, että nenä kasvaa, jos he narraavat tai sitten korvat heiluvat. En tiedä mistä korvien heiluminen on peräisin, mutta Pinokkio kuuli hyvin, vaikka Gepetto ei ehtinyt tehdä hänelle korvalehtiä. Jalat hän sai tehdä kahteen kertaan, sillä Pinokkio poltti ensimmäiset jalkansa nuotiossa. Siitä hyvä opetus lapsille, pysyttele erossa tulesta.

Kirjan tarina on täynnä lapsille suunnattuja kasvatusjuttuja, joista voi keskustella. Satu on vanha ja siinä on jopa väkivaltaisia elementtejä, kuten lyömistä ja tappelemista, joten niiltä osin kirja on hyvinkin vanhanaikainen. Tappelupukarit pyytävät kuitenkin anteeksi toisiltaan, mikä on hyvä juttu. Pinokkio haaveilee tavalliseksi lapseksi muuttumisesta, joten toteutuukohan Pinokkion toive? Ota selvää ja lue tämä villi ja vallaton klassikkosatu.

Totta vie – puunukke haasteli mielessään tien päälle lähtiessään – meitä lapsiraukkoja on kohdannut kova kohtalo. Kaikki toruvat meitä, kaikki ojentavat meitä, kaikki jakelevat meille neuvojaan. Jos heitä on kuuleminen, he kaikki tahtoisivat ryhtyä isiksemme ja opettajiksemme. Kaikki, puhuvia sirkkoja myöten!

Carlo Collodi, Pinokkion seikkailut *****
Suom. Pauliina de Anna
Kuvitus Attilio Mussino
Savukeidas 2016
s. 223
Le avventure di Pinocchio. Storia di un burattino 1883

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Lämpöistä joulua ystäväkulta!


Tonttu kun hiipi meidän pihaan,
varoen tartuin sen punaiseen hihaan.
Pyysin:” Viestin viethän ystävälle,
niin paljon toivoisin hyvää hälle.
Tuoksua kuusen ja kynttilän,
iloa, riemua kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta, läheisen ystävän
jouluisen halauksen.”
Lämpöistä joulua ystäväkulta!


Tämä runo tuli kahdeksan vuotta sitten kännykkääni ja yhä edelleen se tuo hyvää mieltä aina kun luen sen ja varsinkin näin joulun aikaan.

Joulu on aikaa, jolloin on hyvä muistaa ystäviä ja sukulaisia, varsinkin niitä, joista ei ole kuullut pitkään aikaan mitään. Laitetaan hyvä kiertämään ja lähetetään ystäville viestejä. Uskon, että heille tulee yhtä hyvä mieli kuin minulle tulee jokaisesta viestistä, joulukortista ja hyvän joulun toivotuksesta.

Lämpöistä joulua ystäväkulta ja lukuiloa!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Sirkka Knuutila ja Taru Castrén: Rosmariini ja joulun taika



Rosmariini istui tuvan penkillä ja katseli ulos hämärään aamuun jääkukkien koristamasta ikkunasta, johon pieni nykerönenä oli sulattanut monta tirkistysaukkoa. Koko muu tonttuperhe oli tipotiessään. Isä oli ahkeroimassa Joulupukin pajassa ja äiti noutamassa aamumaitoa. Isot tonttutytöt Minttu, Neilikka, Muskotti, Salvia, Timjami, Kaneli, Kamomilla ja Vanilja olivat matkalla kouluun, ja pieni tonttupoika Lipstikka nukkui.

Joulunaikaan kuuluvat joulusta kertovat kirjat. Herttaisen Rosmariinin ja joulun taian on kirjoittanut Sirkka Knuutila ja kirjaan sopivat satumaiset kuvat on kuvittanut Taru Castrén. Kuvissa on paljon lunta, pakkasta ja puut ovat paksun lumen peitossa. Lumiset pakkasjoulut alkavat olla nykyisin harvinaisia Suomessa, onneksi koko Suomi sai lumipeitteen jouluksi. Lumesta ja kylmyydestä on kuitenkin ihana katsella kuvituksia, enkä yhtään ihmettele, että turistit saapuvat joulunaikaan sankoin joukoin lappiin katselemaan valkeaa joulua.

Rosmariinin tonttuperhe on oikea suurperhe, sillä tonttulapsia on kymmenen. Rosmariini on perheen toiseksi nuorin tonttu ja on päivät kotosalla äidin ja Lipstikan kanssa. Kirjan kappaleet on jaettu 24 päivään, joten kirja sopii luettavaksi kappale kerrallaan joulua odotellessa. Ensimmäisessä kappaleessa Rosmariini kertoo äidilleen, miten  muut ilkkuivat hänen nimestään Ruunarinteen mäessä.

Toisena päivänä Rosmariinin mieleen tulee noitanainen, joka asuu Pahakurussa tunturimökissään.  Kolmantena päivänä puhutaan nimittelystä ja miten ikävää se on. Pienten tonttujen on pysyteltävä sisällä, koska noita-akka on nähty lähistöllä. Mutta niinhän siinä sitten käy, että noita-akka ilmestyy heidän kotiinsa, kun vanhemmat eivät ole paikalla ja nappaa pikkutontut mukaansa.

Tonttulasten hauska seikkailu johtaa pakomatkaan ja turvapaikkaan, no en kerro missä, vaan voit lukea sen kirjasta. Sadun seikkailuissa noita-akan lisäksi löytyy joulupukki, Pyrykuningatar ja kadonnut joulun taika. Satumaisia lukuhetkiä Rosmariinin seurassa.

Sirkka Knuutila, Rosmariini ja joulun taika
Kuvitus Taru Castrén
Kolibri 2007
s. 37

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

J. M. Barrie: Peter Pan



”Niin, kyllä se poika on aika itserakas”, Wendy joutui myöntämään. Äiti oli alkanut kysellä häneltä Peteristä.
”Mutta kulta pieni, kuka hän oikein on?”
”Tietenkin Peter Pan.”
Äiti ei ymmärtänyt ensin alkuunkaan, ketä Wendy tarkoitti, mutta sitten hän palautti mieleensä oman lapsuutensa ja muisti hämärästi Peter Pan – nimisen pojan, joka kuulemma asui keijukaisten luona.

J. M. Barrien Peter Pan on kaikille tuttu kirjahahmo. Peter Pan on pieni poika, joka ei kasva koskaan aikuiseksi. Hänen kotinsa sijaitsee kaukana Kaukamaassa ja hänen ystäviään ovat Raikuli-keiju ja kadonneet pojat. Tarinan alussa Peter Pan lentää Darlingin perheen lasten luokse, kun heidän äitinsä ja isänsä olivat juhlimassa naapurissa, ja isä oli vienyt lähtiessään lastenhoitaja Nanan koirankoppiin kiinni, sillä hän oli suuttunut Nanalle. Nana olisi voinut estää tapahtumat, mutta hän oli koirankopissa kiinni. Peter Pan nimittäin houkutteli Darlingin lapset mukaansa Kaukamaahan.

Lento Kaukamaahan kesti pitkään, eikä sinne lennetty lentokoneella, ehei, vaan jokainen lapsi lensi itse. Kaukamaa on saari, jota asustaa Peterin ja kadonneiden poikien lisäksi merirosvot, intiaanit sekä keijut ja tietysti Raikuli-keiju, joka oli ihastunut Peter Paniin. Kadonneita poikia oli kuusi. Merirosvoja oli iso joukkio ja heitä johti julma kapteeni James Hook eli J. Hook alias kapteeni Koukku, sillä hänen oikean kätensä tilalla oli rautakoukku.

Poikien tullessa Kaukamaahan, he huomaavat, että kaikki saaren asukkaat kiertävät saarta samaan suuntaan ts. kadonneet pojat etsivät Peteriä, merirosvot etsivät kadonneita poikia, punanahat etsivät merirosvoja ja pedot etsivät punanahkoja. Wendyn lentäessä Kaukamaahan yksi kadonneista pojista ampui häntä rintaan ja melkein tappoi hänet. Onneksi Wendy virkosi tapahtuneesta ja ryhtyi pojille äidiksi. Aika Kaukamaassa oli täynnä seikkailuja, vauhtia ja jännitystä, mutta koti-ikävä voitti.

Skotlantilaissyntyinen James Matthew Barrie (1860-1937) tunnetaan parhaiten Peter Panin ansiosta. Kirjailija ryhtyi viiden orpopojan kasvatusisäksi heidän vanhempiensa kuoleman jälkeen, ja Peter Pan kehittyi saduista, joita hän kertoi lapsille. Kirjailija kirjoitti Peter Panin näytelmäksi, jonka ensiesitys oli 1904 ja kirja ilmestyi 1911. Kirjailija testamenttasi kirjan oikeudet lastensairaalalle, jolle edelleen menevät kaikki tekijänoikeuskorvaukset.

Olen käynyt katsomassa Peter Panista tehdyn kesäteatteriesityksen ja se oli jännittävä ja koskettava. Peter Pan sopii hyvin näytelmiin, elokuviin, musikaaleihin, animaatioihin, sarjakuviin ja tietokonepeleihin. Sari Karhulahden suomennos on tehty alkuperäisestä Peter Pan and Wendy teoksesta ja huikeasta kuvituksesta vastaa Petri Hiltunen. Jännittäviä lukuhetkiä tämän maailmankirjallisuuden klassikkosadun matkassa.

Vanhat vihamiehet katsoivat toisiaan pitkään. Kapteeni Koukkua värisytti, ja Peterin huulilla leikki tuttu merkillinen hymy.
”Jaaha, Peter Pan”, kapteeni sanoi lopulta. ”Tämä kaikki on siis sinun aikaansaannostasi.”
”Aivan, James Hook”, Peter vastasi tiukasti. ”Tämä kaikki on tosiaan minun aikaansaannostani.”
”Koppava ja hävytön nulikka!” kapteeni huusi. ”Valmistaudu kuolemaan!”
”Paha ja kavala kapteeni!” Peter vastasi. ”Sopii yrittää ottaa minut hengiltä!”

James Matthew Barrie, Peter Pan *****
Suom. Sari Karhulahti
Kuvitus Petri Hiltunen
Art House 2002, 3. painos
s. 245
Peter Pan and Wendy 1911 


maanantai 17. joulukuuta 2018

Sabine Forsblom: Betinka



Mutta mutta mutta.
On ihmisiä joita ei saa millään ilveellä täysin puhtaaksi. Kun huokoset sulkeutuvat kylpemisen jälkeen viileässä, syvälle on kaikesta huolimatta jäänyt pieni lian siemen, joka voi kasvaa isommaksi kuin helmi simpukassa. Tässä tapauksessa siis paskahelmi. Silti yritetään, Betinka – Tina – Tinka ja muut ennen häntä. Sukupolvi toisensa jälkeen on seissyt saunassa kuuraamassa itsensä ja läheisensä puhtaaksi, työviikon jälkeen, ennen rakastavaisten tapaamista, ennen kuolemaa.

Suomenruotsalaisen Sabine Forsblomin kirja Betinka kertoo yläasteikäisestä Bettinasta, joka kokee ensimmäisen seksikokemuksen, ja kokee sen jälkeen kauhua ja halua. Kauhua siksi, että poika oli hänen parhaan ystävänsä poikakaveri ja halua, koska hän oli rakastunut poikaan koko nuoren ihmisen sydämestä. Nuorena elämä on hyvin mustavalkoista, ja Sabine Forsblom on onnistunut luomaan hyvin mustavalkoisen, jopa paikoitellen musta-harmaan teoksen Betinkan elämästä. Elämä on hyvin ikävää, opiskelu kamalaa, vanhemmat ikäviä ihmisiä, kaverit omituisia, kaikesta on tullut pakkoa pakkopaidassa.

Betinka kulkee kaveriporukan mukana tansseissa ja juo, koska kaveriporukka juo. Huumeet hän jättää ulkopuolelle, vaikka niitäkin olisi helpolla saatavissa. Tytöillä on tyttöjen ongelmat, paino-ongelmat, ulkonäköongelmat, maine ts. onko huora vai ei, neitsyys, ehkäisy, abortti, kotiolot, kaverit, juominen, krapula, kiusaaminen. Poikien ongelmat ovat vähäisempiä ja riittää kunhan ei ole homo. Kirjan tarina paneutuu 70-luvun nuorison elämään täydellä volyymilla Hurriganesien tahdissa: Get on!

Betinkan mukana kuljetaan alaikäisenä ravintolassa, koetaan kaikenlaista ikävää poikien taholta, jopa raiskauksia. Koulua katsotaan nuorten silmillä ja kirjassa nousee esille opettajien kiusaaminen ja opetuksen häiritseminen, ylipäätään kouluinstituution vihaaminen. Mietin, että kokeeko tämän päivän nuoriso samanlaista vihaa opetusta ja koulua kohtaan kuin kirjan nuoret kokevat? Koulun nuoret olivat jakaantuneet pinkoihin ja kouluvastaisiin nuoriin, onkohan tänä päivänä samanlainen jako käynnissä?

Kirja herättää tosi paljon mietteitä nuorten elämästä esim. runsas bilettäminen ja päihteiden käyttö sekä tyttöjen kokemus siitä, että pojille on pakko antaa, jos he haluavat. Onkohan tänä päivänä sama tilanne yläasteikäisillä tytöillä, toivon, että ei. Toivottavasti tänä päivänä homous ei ole hakkaamisen aihe, kuten kirjan tarinassa. Kirja puhuttelee monelta eri näkökantilta teemoja: perheet, ystävyydet, sukupuolisuudet, seksikokemukset, päihteet, pukeutuminen, eri kokeilut, koulu, tulevaisuus. Kirja on vahva kannanotto menneisyyden nuorten elämään, nuorten, jotka tänä päivänä ovat yli viidenkymmenen, mutta eivät unohda koskaan noita karuja, mutta hellyttäviä nuoruuspäiviä.

Hän aikoo täyttää tytön, niin että se toinen laimenee ja katoaa, se paskiainen jonka perässä kaikki juoksevat, joka aina pääsee kuin koira veräjästä ja josta kukaan ei koskaan juorua. Kitaraa soittava Hellreiser, että voikin olla paska musiikkimaku. Nyt ne molemmat saavat mitä ansaitsevat. Sillä täällä määrää nyt hän.

Sabine Forsblom, Betinka ****
Suom. Helene Bützow ja Laura Kulmala
S&S 2018
s. 222

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joululahjaksi kirjoja

Jouluaatto on meillä pian herttainen, vain kahdeksan yötä on maltettava ja vuoden odotetuin päivä on tullut. Kävin lauantaina jouluostoksilla, kuten kaikki muutkin ja tungos oli valtava. Kirjakaupat ne on, jotka vetävät meikätyttöä puoleensa, ja tiesin jo minkä kirjan valitsen itselleni lahjaksi: Mia Kankimäen Naiset, joita ajattelen öisin.

Pitkin vuotta olen siis lukenut todella hyviä kirjoja, joita voisin suositella joululahjoiksi. Upeita kirjoja, uskomattomia tarinoita ja lahjakkaita kirjailijoita on maailma pullollaan. Aina on kiva löytää uusi tuttavuus ja uusi maa kirjallisuuden saralla. Yläpalkissa on Vuoden 2018 kirjat, josta klikkaamalla löytyvät kaikki tänä vuonna lukemani kirjat. Klikkaamalla kirjan nimeä pääset lukemaan kirja-arvioni kyseisestä kirjasta. 


Anne Svärd: Vera
Vera on kertomus nuoresta tytöstä, joka kasvaa ja kehittyy ottamaan vastuun itsestä ja omasta lapsestaan.  Anne Swärd sai minut ahdistumaan, hengästymään ja ihastumaan uskomattomalla tarinallaan.

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran
Kirja valottaa lukijoille miksi ihmiset pakenevat omasta maasta. Minkälaisia tapahtumia joudutaan kokemaan, ennen kuin ajatuksiin tulee lähtö kotimaasta.

Meredith Russo: Tyttösi sun
Lue ihmeessä tämä koukuttava nuortenkirja, sillä voit oppia paljon uutta transsukupuolisuudesta. YA-kirjallisuuden lukijoille.

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä
Kirjailija kutsuu huumorilla itseään Mama Jekylliksi ja Mama Hydeksi. Vanhemmuus on yksi kirjan teemoista, parisuhde toinen. Siihen  sekaan pitäisi mahtua monta eri roolia naisena, mutta keski-ikäistyvä nainen kuulostaa kirjailijan omasta mielestä sellaiselta, joka ei kiinnosta ketään.

Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä
Turkkilainen Elif Shafak on yksi lempikirjailijoistani. Kirjailija asuu itse nykyisin Lontoossa, joten hänellä on näkemystä englantilaisuudesta ja myös turkkilaisuudesta poismuuttaneen kriittisestä näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan tarina on jälleen nautittavaa ja koukuttavaa ja uppouduin siihen ihastuneena.
Noora Vallinkoski: Perno Mega City
Noora Vallinkosken esikoisteos Perno Mega City kuvaa 80-90-luvun lähiöelämää Turun Pernossa. Kirjan äänenä toimii 80-luvulla syntynyt Hanna. Hannan äiti käy välillä Kupittaalla hoidattamassa mielenterveyttään. Hannan ja perheen muiden lasten elämä kasvaa äidin särkyvän mielen reunamilla. 

Mikael Niemi: Karhun keitto
Karhun keitto on erittäin mielenkiintoinen historiallinen tarina, jossa kuvataan lestadiolaisuuden alkuaikoja trillerimäisestä näkökulmasta katsottuna. Rovasti Lars Levi Leastadius kuvataan oppineena, avarakatseisena ja inhimillisenä luonnontutkijana ja oikeudenmukaisena hengenmiehenä, joka oli myös taitava salapoliisi. Tämä historiallinen murhamysteeri sisältää myös hippusia onnesta ja rakkaudesta.


Mariette Lindstein: Ehdoton valta
Ruotsalaisen Mariette Lindsteinin psykologinen esikoistrilleri kertoo nuoresta Sofiasta, joka hurmaantui komeasta ja karismaattisesta ViaTerra-liikkeen johtajasta ja joutui sitä myöten eräänlaisen New Age-kultin jäseneksi. Kultin meno pahenee päivä päivältä ja lopulta Sofia pakenee henkensä edestä, mutta takaa-ajajat ovat perässä. Huippujännittävä trilleri.

Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi
Tämä dekkari on Flavia de Luce-sarjan yhdeksäs kirja. Flavia on 12-vuotias salapoliisi, jolla on taito kompastua murhattuihin ihmisiin, ja tällä kertaa hän sai veneajelulla kuolleen nuoren miehen sormiotteeseensa. Kirjojen parasta antia on niiden huumori, joka keventää murhatutkimuksia Agatha Christien henkeen sopiviksi. Kaikille yli 10-vuotiaille salapoliisikirjoista pitäville lukijoille.

Paula Noronen: Supermarsu ja roskaavat ryökäleet
Jos et ole vielä ehtinyt tutustua tähän kirjasarjaan, niin nyt olisi jo superaika tutustua kirjojen superfantasiaan. Supermarsu ja roskaavat ryökäleet sopii sekä tytöille että pojille yli 7v.


Veera Salmi: Puluboi = Agentti NollaBullaNolla ja kamukiemulat
Ai että minä rakastan Puluboita ja minä rakastan lukea ääneen hänestä kertovia kirjoja sellaisille, jotka tykkäävät Puluboista. Varsinkin alle 100-vuotiaille ja luulenpa, että Puluboin kavereita löytyy myös yli 100-vuotiaista lukijoista.

Riemumieltä ja lukuiloa kaikille!