Alan Bradleyn Kuolon
kultaiset kiehkurat on Flavia de Luce-sarjan kymmenes osa. Ja tämä sangen
suosittu dekkarisarja tulee jatkumaan varmaan eteenpäin hamaan tulevaisuuteen,
sen verran juonikkaasti Flavia tutkii murhia nuoresta iästä huolimatta. Kenties
sarjasta tulee yhtä pitkäikäinen kuin Neiti Marplesta, sillä Flavia on vielä
nuori, kymmenen kirjan aikana hän on vanhentunut vain vuoden verran ja
selvittänyt kymmenen murhaa. Tällä kertaa tutkitaan muun muassa
myrkytyskuolemaa. Nuoresta 12-vuoden iästä huolimatta, Flavia tekee tuosta noin
vain itseoppineena laboratoriokokeita omassa Tar-enolta perityssä
laboratoriossa. Suit sait sukkelaan selvisi mihin myrkkyyn kyseinen kuollut
henkilö olikaan kuollut. Tämän jälkeen tulikin tarpeelliseksi selvittää kuka murhan
oli tehnyt ja miksi? Mutta Flavia on nero ja näppärä tyttö ja selvittää
tällaiset tehtävät nopsasti ja tarjoilee valmiit ratkaisut sitten poliiseille
sievässä pienessä paketissa.
Työpöydän takana
näkyi liikettä, ja tovin kuluttua tummien arkistokaappien keskeltä ilmestyi
pienikokoinen mies. Hänellä oli yllään ahdas musta puku ja asuun kuuluva korkea
ja kellastuneen valkoinen selluloidikaulus. Hän räpytteli silmiään hopeisten
nenälasiensa takaa niin kuin olisimme aaveita. Mietin, oliko hän joutunut tappeluun
vai oliko hänen musta silmänsä pelkkä koriste, ikään kuin ammatillinen
ornamentti.
Yksi sarjan parhaimmista puolista on kirjoista nouseva musta
huumori, joka saa välistä hymyn huulille, vaikka kyseessä olisi erittäin vakava
asia. Kirjojen tunnelma on aina
viihteellinen, vaikka Flavia olisi tekemässä mitä tahansa tutkintaan liittyvää.
Tässäkin kirjassa Flavia tekee useamman kuin yhden murron ja varastaa surutta
ihmisten tavaroita. Flavian Undine –serkku asuu samassa kartanossa, ja liikkuu
samanlaisissa hämäräpuuhissa kuin Flavia. Olen alkanut ihmetellä, että miksi
tytöt eivät ole koulussa? Flavia kävi yhdessä sisäoppilaitoksessa Kanadassa
pyörähtämässä muutaman kuukauden ajan, mutta tuli sieltä kipin kapin takaisin.
Äiti on kuollut, isä on kuollut. Felicity-täti on huoltaja, mutta ei häntä
näkynyt tässä kirjassa. Taloudenhoitaja ja autonkuljettaja ovat ainoat
aikuiset, jotka jotenkuten huolehtivat tytöistä. Kartanossa asuu vielä tällä
hetkellä keskimmäinen siskoista, vanhin lähti jo maailmalle.
Vaihdoin
juhlavaatteeni liikemiesmäisempään asuun eli hameeseen ja paitapuseroon ja
viimeistelin ne karmeilla kävelykengillä, jotka muistuttivat masentavalla
tavallaan vankeusajastani Neiti Bodycoten tyttökoulussa, ja sitten laskin
hitaasti sataankahdeksaankymmeneen ja lähdin hitaasti alakertaan.
Flavia on siis jo perustanut firman ja sen lisäksi hän
omistaa kartanon. Kaikenlaista kimuranttia on mahdollista tapahtua vuoden aikana Bishop´s
Lacyn kylässä Englannin maaseudulla, kun kirjoittajana on lahjakas Alan
Bradley, ja päähenkilönä nuori tyttönen - salapoliisinero Flavia de Luce.
Alan Bradley, Kuolon kultaiset kiehkurat ***
Suom. Maija Heikinheimo
Bazar 2019
s. 363
Dekkari
The Golden Dresses of the Dead 2019
The Golden Dresses of the Dead 2019
Bradley Alan: Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula
Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus
Bradley Alan: Kolmasti naukui kirjava kissa
Bradley Alan: On hieno paikka haudan povi
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä
Bradley Alan: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Bradley Alan: Kuolleet linnut eivät laula
Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus
Bradley Alan: Kolmasti naukui kirjava kissa
Bradley Alan: On hieno paikka haudan povi
Tämä on minullakin lukulistalla. Tykkäsin sarjan edellisestä osasta tosi paljon, se vei sarjaa hyvään suuntaan parin vaisumman osan jälkeen. Flavian seikkailut ovat kyllä erinomaista kesälukemista. :)
VastaaPoistaNäiden dekkareiden huumori on niin viihdyttävää, että kirjat sopivat parhaiten kesälomalukemistoon. Sadesäällä kun on aikaa lukea ja nauttia rennosta tarinasta. Ehkä pientä notkahdusta jälleen tasossa, mutta uskon tämänkin kirjan vetovoimaan. Lukijoita riittää.
Poista