Kaikki tuijottavat,
vain veli avaa suunsa:
- Jaaha, se sanoo niin
kuin kymmeniä kertoja todellisuudessa, juututtuani ojarumpuun kun olen halunnut
näyttää että uskallan ryömiä niinkin ahtaassa, tai kiivettyäni puihin joista en
pääse enää alas, munattuani aikuisena, hankkiuduttuani rakkauksiin joista ei
kunnialla selviä. – Jaaha, ipanalla on vaikeuksia taas.
Tytti Parraksen (1943-2018) Pieni
hyvinkasvatettu tyttö kuvaa Anun kasvua lapsesta aikuiseksi vähän
paremmissa piireissä, sillä onhan isä lääkäri ja pitää praktiikkaansa kotona,
äiti suomenruotsalaista sukujuurta, isoveli valmistui tuomariksi jne. Mikä
Anusta tuli, se teidän pitää lukea kirjasta, mutta villi ja vallaton hän
ainakin on. Tosin koko perhe on täynnä sattumuksia ja draamoja. Erittäin hauska
kirja, jonka kaivoin yllätys yllätys omasta kirjahyllystä.
Se miestyyppi, siitä
minä en pääse eroon ikinä. Minä olen kasvanut laihojen leveäsuisten kanssa,
saanut niiltä turpiini tai peltohiiren lasipurkissa. Minä olen valehdellut
niille, tapellut niiden puolesta. Kun nykyisin tapaan sellaisen miehen, se
tuntuu heti tutulta ja minä haluan sänkyyn sen kanssa. Aikailematta ja ilman
selityksiä.
Aikuinen Anu haluaa muistella lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja
käy sen vuoksi jututtamassa lapsuuteensa kuuluneita henkilöitä. Tietysti veljiään,
serkkuaan ja tätiään. Anu haluaa saada selville minkälainen lapsi hän oli ja
olivatko tapahtumat sellaisia kuin hän ne muistaa. Anun lapsuudessa 50-luvulla
lasten piti totella aikuisia, eivätkä vanhemmat vastanneet Anun kysymyksiin.
Lapset vaikuttivat olevan lähinnä häiriötekijöitä, ja saivat itse keksiä
tekemisensä, kunhan pysyttelivät pois vanhempien silmistä. Ruoka-aikana
tietysti kaikki söivät rauhallisesti ja kauniisti. Tosin Anu oli pienestä asti
kova kyselemään ja kertomaan juttuja ja niinpä hän joutui jo pienestä
asiantuntijan tarkkailtavaksi. Kummallisten juttujen keksiminen eikä
todenpuhuminen ollut hyvä asia.
Ei äiti kun minä
perhanavieköön en voisi nyt millään häipyä täältä. Rosi soittaa Teuvo Auralle
tai presidentille tai Ruotsin kuninkaalle tai mistä minä tiedän kenelle
äitikiltti.
Anun äiti vaikuttaa olleen todella hankala ihminen, joka
sekaantui kaikkeen. Äidillä oli periaatteita ja aatteita ja arvoja ja sääntöjä,
joita piti noudattaa. Perheenjäsenten sotkut piti hoitaa salaisesti, eikä
niistä puhuttu sen kummemmin. Isonveljen tyttökaverit olivat kuin punainen
vaate äidille, joten kirjassa on isonveljen aika tragikoomisia naisseikkailuja,
joista ei äidille saisi kertoa sanaakaan. Tosin muista tyttökavereista poiketen Ange ei ole sellainen nuori
nainen, joka pysyy hiljaa ja piilossa.
Tytti Parraksen Pieni hyvinkasvatettu tyttö on ihana kirja
freesillä ja nuorekkaalla tavalla. Päähenkilö on hyvin sympaattinen ja hänellä
on kommellustaipumus, kaikkea huvittavaa on siis luvassa kirjan parissa.
Tytti Parras, Pieni hyvinkasvatettu tyttö *****
Femi 1979
s. 222
Ensimmäinen painos julkaistu Otavan kustantamana 1978
Tytti Parras - muistanko oikein kun ajattelen että oli aikanaan ns. kohukirjailija?
VastaaPoistaHuvittavat kommellukset tyttökirjoissa olivat aikanaan mieluisaa luettavaa.
Ehkä tykkäisin tästäkin 🙂
Niinpä taisi olla, kun lukee wikistä.
PoistaKommellukset kuuluivat tyttökirjoihin :) Tämän kirjan päähenkilö tarkkailee aikuisuudesta lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Tämä on kiva ja viihdyttävä kirja.
Joskus on tosi hauska lukea tällaisia vanhoja kirjoja - etenkin 70- ja 80-luvulla kirjoitetut ovat ainakin itselle mukavia sukelluksia menneisyyteen. Sen ajan kuitenkin itsekin muistan. Ällistyttävää, miten maailma onkaan muuttunut sen jälkeen!!
VastaaPoistaVanhemmista kirjoista välittyy aidot ajankuvaukset, mikä minusta on aina plussaa. Vaatetus, huonekalut, tavat, ruoat, jopa ruokailutavat.
PoistaJuu maailma on muuttunut valtavasti 70-80-luvuista, jolloin ei ollut kännyköitä, nettiä, somea, älylaitteita jne. Muutos on valtava! Eikä muutos ole välttämättä hyvä asia.
Esim. kirjassa kuvaillaan lasten leikkejä, joita tuskin tänä päivänä leikitään isolla porukalla. Minulle lasten pihaleikit tulivat tutuiksi, aina piti olla mahdollisimman monta leikkijää. Samoin omat lapset leikkivät aina ulkoleikkejä. Pensaat vain pölisivät, kun olivat piilosta ja kymmentä tikkua laudalla. Nyt lapset istuvat nenä kiinni kännykässä ja tabletissa. Leikkikentät pysyvät tyhjillään. :(
Tytti Parras ja Jojo! Äitini poltti mun Jojon...
VastaaPoistaTapasin Tytin kun hän oli kahvilla meidän naapurissa. Nojasin ovenpieleen ja katselin tarkoin. Päätin tulla häneksi noin 5 vuoden kuluttua. Hän oli niin sitä aikaa ja kaikkea...Kertoisin enemmän, mutta tähän liittyy myös kolmoisdraama, jota minä vain pikkulikkana sivusta seurasin.
Olen nyt saanut Jojon ystävltäni lahjaksi. Uskallanko koskea, ettei hän katoa, Tytti...
♥♥
Voi mikä lapsuusmuisto Tytistä. Nyt haluan lukea Jojon ja miettiä sitä miksiköhän äitisi poltti kirjan. Oletko muuten puhunut äitisi kanssa tapahtumasta?
PoistaMielenkiintoista, kolmoisdraama???