Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö

Kaikki tuijottavat, vain veli avaa suunsa:

- Jaaha, se sanoo niin kuin kymmeniä kertoja todellisuudessa, juututtuani ojarumpuun kun olen halunnut näyttää että uskallan ryömiä niinkin ahtaassa, tai kiivettyäni puihin joista en pääse enää alas, munattuani aikuisena, hankkiuduttuani rakkauksiin joista ei kunnialla selviä. – Jaaha, ipanalla on vaikeuksia taas.

Tytti Parraksen (1943-2018) Pieni hyvinkasvatettu tyttö kuvaa Anun kasvua lapsesta aikuiseksi vähän paremmissa piireissä, sillä onhan isä lääkäri ja pitää praktiikkaansa kotona, äiti suomenruotsalaista sukujuurta, isoveli valmistui tuomariksi jne. Mikä Anusta tuli, se teidän pitää lukea kirjasta, mutta villi ja vallaton hän ainakin on. Tosin koko perhe on täynnä sattumuksia ja draamoja. Erittäin hauska kirja, jonka kaivoin yllätys yllätys omasta kirjahyllystä.

Se miestyyppi, siitä minä en pääse eroon ikinä. Minä olen kasvanut laihojen leveäsuisten kanssa, saanut niiltä turpiini tai peltohiiren lasipurkissa. Minä olen valehdellut niille, tapellut niiden puolesta. Kun nykyisin tapaan sellaisen miehen, se tuntuu heti tutulta ja minä haluan sänkyyn sen kanssa. Aikailematta ja ilman selityksiä.

Aikuinen Anu haluaa muistella lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja käy sen vuoksi jututtamassa lapsuuteensa kuuluneita henkilöitä. Tietysti veljiään, serkkuaan ja tätiään. Anu haluaa saada selville minkälainen lapsi hän oli ja olivatko tapahtumat sellaisia kuin hän ne muistaa. Anun lapsuudessa 50-luvulla lasten piti totella aikuisia, eivätkä vanhemmat vastanneet Anun kysymyksiin. Lapset vaikuttivat olevan lähinnä häiriötekijöitä, ja saivat itse keksiä tekemisensä, kunhan pysyttelivät pois vanhempien silmistä. Ruoka-aikana tietysti kaikki söivät rauhallisesti ja kauniisti. Tosin Anu oli pienestä asti kova kyselemään ja kertomaan juttuja ja niinpä hän joutui jo pienestä asiantuntijan tarkkailtavaksi. Kummallisten juttujen keksiminen eikä todenpuhuminen ollut hyvä asia.

Ei äiti kun minä perhanavieköön en voisi nyt millään häipyä täältä. Rosi soittaa Teuvo Auralle tai presidentille tai Ruotsin kuninkaalle tai mistä minä tiedän kenelle äitikiltti.

Anun äiti vaikuttaa olleen todella hankala ihminen, joka sekaantui kaikkeen. Äidillä oli periaatteita ja aatteita ja arvoja ja sääntöjä, joita piti noudattaa. Perheenjäsenten sotkut piti hoitaa salaisesti, eikä niistä puhuttu sen kummemmin. Isonveljen tyttökaverit olivat kuin punainen vaate äidille, joten kirjassa on isonveljen aika tragikoomisia naisseikkailuja, joista ei äidille saisi kertoa sanaakaan. Tosin muista tyttökavereista poiketen Ange ei ole sellainen nuori nainen, joka pysyy hiljaa ja piilossa.

Tytti Parraksen Pieni hyvinkasvatettu tyttö on ihana kirja freesillä ja nuorekkaalla tavalla. Päähenkilö on hyvin sympaattinen ja hänellä on kommellustaipumus, kaikkea huvittavaa on siis luvassa kirjan parissa.

Tytti Parras, Pieni hyvinkasvatettu tyttö *****

Femi 1979

s. 222

Ensimmäinen painos julkaistu Otavan kustantamana 1978