Jyrki Heino: Kellari

Kauas ajassa taaksepäin kuljetaan Jyrki Heinon historiallisessa esikoiskirjassa Kellari (2012). Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1796, jolloin Suomi kuului Ruotsin alaisuuteen. Kustaa III murhattiin vuonna 1792 ja vuonna 1796 18v. Kustaa IV Aadolf nousi hallitsijaksi.

Kirjan pääosassa on luutnantti Carl Wennehielm, joka pyydetään kaupunginviskaalin avuksi selvittämään erään aatelismiehen kuolemaa. Mies oli löydetty hylätyn talon kellarista melkein alastomana ja rottien syömänä. Kuka tai ketkä vihasivat miestä niin paljon, että jättivät miehen sidottuna kuolemaan kylmyyteen ja janoon samalla, kun rotat herkuttelivat elävän miehen lihalla? Aatelismiehen kuolema herätti Turun kaupungissa runsaasti juoruja ja lopulta puheiden mukaan ruumisarkkuun laitettiin sikojen paljaiksi kaluamat luut.

Kuollut aatelismies kulki Tukholmassa ja kiersi Eurooppaa, vähän ennen kuolemaa hän palasi Saksasta. Wennehielm ja kaupunginviskaali Appengren miettivät alkuun useampaakin teoriaa aatelismiehen kuolemalle, josta yksi oli salakuljetusteoria. Aatelismiehen tavaroista löytyi iso paketti kahvia, joka tuohon aikaan oli kiellettyjen tavaroiden listalla Ruotsi-Suomessa. Kahvikieltolaki ei todellakaan estänyt kahvinjuontia Suomen Turussa, mutta teki siitä tuottoisan myyntituotteen salakuljettajille ja – myyjille.

Aatelismiehen tavaroista löytyi myös vallankumouksellisia ranskalaisia lehtiä ja kirjoja, joista murhamysteerin tutkijat kuulustelivat ylioppilaita. Tuon ajan Turussa kun oli Suomen ainoa yliopisto, Akatemia, joten nuoria hurjapääopiskelijoita mahtui kunniallisten opiskelijoiden joukkoon. Aikomus oli kaataa kuninkaan ja aatelisten valta Ruotsi-Suomessa, sillä Ranskan kuningas Ludvig XVI oli mestattu muutama vuosi aikaisemmin 1793 ja Ranska oli kiehumispisteessä.

Kirjailija on paneutunut pikkutarkasti kuvaamaan historiallista Turkua, lukija voi kuvitella kävelevänsä itse suurtorilla, piipahtavan pieniin puoteihin tai kahviloihin. Kirjailija ei ole unohtanut mainita myöskään tuon ajan kirjailijoita ja kirjoja, joita luettiin paremmissa piireissä. Köyhä väki oli lukutaidotonta ja yksinkertaista. Aateliston ja porvariston parempiosaisuus näkyi kirjasta selvästi. Myös päähenkilö oli köyhempää aatelistoa, mutta sivistys ja lukeneisuus näkyi hänen käytöksestään, jonka ansiosta hän tuli toimeen tavallisten ihmisten kanssa ja häneen luotettiin. 

Lopulta murhamysteeri ratkeaa yllättävästi, mutta siihen tarvitaan päähenkilön sinnikästä tutkimustyötä. Tuohon aikaan keskustelut ja juorut korvasivat puhelimet ja tietokoneet ja hevosvaunut autot. Ihmiset kävelivät ulkona ja seurustelivat keskenään, vierailivat toistensa luona, järjestivät juhlia ja kutsuivat ystävät syömään. Toki Aura-joki oli ruskeaa ja haisi pahalle silloinkin. Ihmisten ja eläinten jätteet sekä ulkovessat haisivat pahalle. Mikä ei yllätä yhtään, Turun päättäjät olivat siihen aikaan yhtä kieroja kuin tänäkin päivänä. Kirja on mielenkiintoinen, oikea herkkupala historiallisten kirjojen ystäville. *****

Heino Jyrki, Kellari
Shildts & Söderströms
2012

Lue myös dekkarisarjan toinen kirja Kello (2014).