Gillian Flynn: Paha paikka

En ollut herttainen lapsi ja minusta oli kasvanut kaikkea muuta kuin herttainen aikuinen. Jos sielustani piirtäisi kuvan, se olisi töherrys, jolla on torahampaat. 

Yhdysvaltalaisen Gillian Flynnin kolmas kirja Kiltti tyttö oli maailmanlaajuinen menestyskirja, joten Flynnin aiemmin julkaistut kirjat ovat myös nousseet bestsellereiksi. Kiltti tyttö ei ollut minun mieleen, joten ajattelin jättää Pahan paikan lukematta, mutta tulin toisiin ajatuksiin Leena Lumin hyvän kirjabloggauksen ansiosta. Leena osasi nostaa kirjasta esille minua kiinnostavat elementit. Ensimmäinen kirja Sharp Objects on vielä suomentamatta, mutta näistä kaikista kolmesta kirjasta on tekeillä elokuvat.

Oli ankea kalseanmärkä maaliskuu ja minä makasin sängyssä hautomassa itsemurhaa, mitä harrastin usein. Laiskaa iltapäivähaaveilua: haulikko, piippu suuhun, pamaus ja pääni nytkähtäisi kerran, kaksi, seinä kastuisi verestä. Räiskis, roiskis.

Kirjan päähenkilö oli Libby Day, kolmekymppinen yksinäinen sielu, joka eli sukulaisten nurkissa lapsuutensa, sillä isoveli oli tappanut muun perheen Libbyn ollessa seitsemän vanha. Isä oli häipynyt aiemmin kuvioista ja eli alkoholistin ja pikkurikollisen elämää, johon ei pikkutytöllä ollut asiaa. Ihmiset olivat keränneet pikkutytölle pienen omaisuuden, mutta nyt se oli mennyttä, ja Libbyn oli aika hankkia työpaikka ja elättää itse itsensä, mikä ei ollut helppoa, sillä Libbyllä ei ollut koulutusta eikä kokemusta työn tekemisestä. Lisäksi hän oli jämähtänyt jonnekin seitsemänvuotiaan pienen äkäisen tytön hahmoon, johon terapia ei ollut purrut.

Kirjan tarinassa vuorottelivat eri perheenjäsenten ajatukset vuonna 1985, jolloin surmat tapahtuivat ja nykyhetken ajatukset. Perheen äiti oli hyväsydäminen nainen, joka oli erehtynyt valitsemaan lastensa isäksi luihun pikkurikollisen, joka oli kuin iilimato kimpussa myös eron jälkeen kinuamassa rahaa. Perheen äiti oli perinyt maatilan, joka vaati kovasti työtä, mutta vuonna 1985 tila oli konkurssin partaalla. Lapsista ei vielä ollut juuri apua maatilan hommissa ja vanhin lapsista, Ben, oli joutunut vääränlaisten kavereiden joukkoon.

Kirjan juonikuviossa eräs ryhmä halusi ostaa Libbyltä perheen tavaroita ja pyysi Libbyä maksua vastaan haastattelemaan perheen jäljellejääneitä henkilöitä mm. Beniä, joka istui vankilassa elinkautista. Se oli Libbystä vaikeinta, sillä hän ei ollut nähnyt veljeään 25 vuoteen. Lukijat voivat ottaa selvää kävikö Libby vankilassa vai ei. Entäs löytyikö isä? Äidin sisko oli nakannut Libbyn ulos varhaisteininä, ottiko täti vastaan vai ei? Benin epämääräinen kaveriporukka oli myös kiinnostava sakki. 

Libby sai todella helposti ratkaistua murhapäivän tapahtumat ja siihen liittyvät henkilöt, joten hienoista lepsuutta näen kirjoittajan ratkaisuissa, voiko poliisit tehdä noin huonoa työtä. Muuten kirja on huomattavasti parempi kuin Kiltti tyttö. Libby Day oli oikein mainio päähenkilö ja odotan mielenkiinnolla elokuvaa ja naistähteä, joka osaa näytellä tätä neuroottista ja sosiaalisia tilanteita välttelevää pienikokoista ja pahasuista Libbyä.

Tarkkailin näkymää hetken pitäen aivoni kurissa, pysytellen poissa Pahasta paikasta. Ei kirkaisuja, ei haulikkoja, ei vauhkoja närhen rääkäisyjä. Kuulin vain pelkkää hiljaisuutta.

Gillian Flynn, Paha paikka ****

suom. Maria Lyytinen

WSOY 2014

Dark Places 2009

s. 378