Karin Slaughter: Rikollinen

Lasipullo. Valkoinen suippokärki. Max Factorin kirkkaanpunainen.

Karin Slaughter on amerikkalainen jännityskirjailija, jonka kirjat nousevat aina bestseller-listoille. Odotin aikaisemmin jännityksellä uutta Sara Linton – sarjan kirjaa, ja olin aivan kauhuissani viimeisimmän kirjan piinaavista tapahtumista, joka lopetti sarjan. Toinen Slaughterin sarja kertoi rikospoliisi Will Trentistä ja sitten seurasikin yhdistetty Will Trent & Sara Linton – sarja, jossa nyt on ilmestynyt suomeksi neljä kirjaa: Kivun jäljet, Pettävä hiljaisuus, Yli rajan ja uusin Rikollinen.

Sara Lintonista oli tainnut tulla Willille pakkomielle. Hän halusi tietää Sarasta kaiken. Ja vaikkei hänen tehnytkään mieli riisuutua ja kieriä alastomana Saran sängyllä, ainakaan ilman Saraa, sormia syyhytti tutkia Saran hyllyt ja laatikot läpikotaisin. Häntä houkutti lehteillä valokuva-albumeja, joita Sara piti laatikossa makuuhuoneen kaapissa. Hän halusi tutkia kaikki Saran kirjat ja selata tietokoneelta tämän soittolistat.

Will piti kuitenkin päättäväisesti mielihalunsa kurissa. Toisin kuin useimmat sarjamurhaajat hän nimittäin tajusi, missä meni karmivuuden rajat. Yhtä kaikki moiset mietteet tekivät hänet levottomaksi.

Will Trent ja Sara Linton olivat vihdoin aloittaneet seurustelun. Kylläpä sitä piti kauan odottaa. Willin oli hankala seurustella, sillä hän on edelleen naimisissa lapsuudenystävänsä Angien kanssa. Will ja Angie olivat kasvaneet samassa lastenkodissa ja molemmat ovat poliiseja. Angie on hankaloittanut rakastuneen parin yhteiseloa jo kaikissa aiemmissa sarjan kirjoissa ja niin hän teki tässäkin kirjassa. Oikeastaan Angie on oikein virkistävä tyyppi, kulkee missä sattuu ja ilmestyy milloin haluaa Willin elämään, edes lukkojen vaihtaminen ei auta.

Hän tiesi, että heroiini haihtui täydellisesti verenkierrosta vasta kolmen päivän kuluttua. Hän tiesi, että hikoilu ja pahoinvointi kestivät viikon verran tai kauemminkin, jos oli käyttänyt pitkään. Vatsakrampit. Jomottava jalkakipu. Vuoroin ummetus, vuoroin ripuli. Kirkkaanpunaiset yskökset, jotka kielivät heroiinin leikkaamisesta viemärinpuhdistusaineella, äidinmaidonvastikkeella tai millä tahansa käsiinsattuvalla.

Rikollinen sisälsi kaksi erillistä tarinaa, jotka linkittyivät toisiinsa. Toinen tarina keskittyi vuosiin 1974–75 ja nuoriin naispoliiseihin Amanda Wagneriin ja Evelyn Mitchelliin. 70-luvun Amerikassa naiset joutuivat ikävä kyllä kokemaan seksismiä kaduilla ja poliisilaitoksella. Nämä nuoret naiset tutkivat yhtäkkiä eteen tulleita murhia, mutta joita miesten maailma yritti estää heitä tutkimasta. Toinen tarina tapahtui nykyhetkessä, ja jälleen Amanda Wagner ryhmineen tutki samantyyppisiä rikoksia. Will Trent oli tutkimuksissa mukana ja Sara Linton teki oikeuspatologin hommia vierailevana tähtenä. Oliko sama murhaaja kyseessä? Kirjan juonikuvioissa kuljettiin Will Trentin syntyhetkeen asti, jossa vauvalle ei onneksi tapahtunut vahinkoa.

Supistukset alkoivat auringon noustessa. Mies oli leikannut silmäluomet auki, muttei suuta. Lucy tunsi langan kiristyvän voihkaistessaan tuskasta.

Rikollinen oli erittäin taitavasti rakennettu kirja todella ikävistä rikoksista. Rikosten kohteina olivat naiset, joita ei juuri kukaan kaivannut. Karin Slaughter taitaa todella karmaisevien rikosten kirjoittamisen, mutta samalla hän kirjoittaa vakuuttavia henkilöhahmoja ja heidän elämäntarinoita. Suosittelen Rikollista jännityskirjallisuuden ystäville.

Karin Slaughter, Rikollinen ****

suom. Annukka Kolehmainen

Tammi 2014

Criminal 2012

s. 420