Yhdysvaltalaisen Patricia Highsmithin (1921-1995)
psykologisessa jännityskirjassa Tunari
kaikki meni Murphyn lain mukaan pieleen. Jo kirjan nimestä voi aavistella, että
voi ei, ei noin tyhmästi voi käyttäytyä. Kirjan lyhyt tiivistelmä oli kuinka
viattomasta ihmisestä saadaan kaikkien hyljeksimä syyllinen. Kaikki sympatiani
olivat päähenkilön, asianajaja Walter Stackhousen puolella, joka oli
naimisissa, mutta yritti päästä eroon avioliitostaan. Vaimo piti kynsin hampain
kiinni kulissiavioliitosta, ja uhkasi itsemurhalla, jos mies ei pysy hänen
luonaan. Highsmith oli jännärissään pureutunut oikein tunne/tapahtumakaruselliin,
jossa lukijana olin täysin Walterin hahmon puolella. Kun Walter ei päässyt
vaimostaan eroon säällisesti, hän alkoi miettiä muita keinoja, ja sitten ne
asiat vasta pieleen menivätkin.
Walter hieman
pelästyi. Clara ei näyttänyt mielenvikaiselta nyt, kun hänen ruskeiden
silmiensä katse oli kirkas ja kova kuin kivi, vartalo jäykkänä ikään kuin epileptinen
kohtaus olisi jähmettänyt hänet seisomaan tasapainossa kuin pylväs. ”Mihin sinä
tarvitset rauhaa?”
”Itseni tappamiseen!”
Patricia Highsmith oli tunnettu mustasta huumoristaan,
makaaberista tekstistä ja satiirista. Näistä samoista aineksista oli tehty myös ajaton
Tunari. Tunnetuimpia Highsmithin
teoksista ovat Lahjakas herra Ripley
ja Muukalaisia junassa, joista
molemmista on tehty elokuvia. Highsmithin esikoisteoksesta Muukalaisia junassa jopa Alfred Hitchcock teki kuuluisan elokuvaversion
vuonna 1951. Muita Highsmithin teoksista tehtyjä elokuvia ovat Purple Noon, Amerikkalainen ystävä, Öinen huuto (2009) ja The Two Faces of
January (2014). Highsmith kirjoitti 20 jännäriä ja 7 novelliteosta, joista
suurin osa on suomennettu.
Pitäisikö antaa
kaikille vielä yksi mahdollisuus?
Walter naurahti, ja
nauru oli hermostunutta ja sai hänet köyristämään niskaansa häpeästä, kun hän
astui huoneeseen. Hän katsoi lattiaan, punavihreäkuvioista mattoa.
Huone odotti. Seinän
vieren kaksi korkeaselkäistä tuolia odottivat, ja koruton, tyhjä sänky ja
kullattu kello, joka ei käynyt, odottivat häntä Kaikki odotti, paitsi Jeff.
Jeff nukkui nojatuolissa aivan kuten ennen kotona.
Tunarissa tapahtui
myös oikeasti pari murhaa. Ensimmäisestä murhasta oli uutinen lehdessä, ja
Walter leikkasi sen talteen. Uutinen kiehtoi häntä ja ajatukset pyörivät
päässä, mitä jos minäkin tekisin saman, pystyisinkö siihen. Lukijat voivat
ottaa Tunarista selvää miten Walterille
kävi. Tämä oli erikoinen kirja, ei ihan tavallinen jännäri. Tässä oli sitä
kirjailijan kiinnostusta siihen, miten syyllisyys vaikuttaa henkilöhahmoihin.
Kirjailija pureutui myös tässä teoksessa rikoksentekijän mielenliikkeisiin eikä
niinkään tekoihin. Voisin katsella myös tämän psykologisen jännärin
elokuvaversiona. Mikä ettei tästä saisi myös mainion teatteriversion kaikkine
hulluine yksityiskohtineen. Suosittelen näitä Highsmithin ajattomia klassikkoja. ps. Taidan seuraavaksi lainata Lahjakkaan herra Ripleyn.
Patricia Highsmith, Tunari ****
suom. Jorma-Veikko Sappinen
Siniplaneetta 2014
The Blunderer 1956
s. 299
Epäilen, olenkohan lukenut yhtään Highsmithin dekkaria... elokuvana olen nähnyt Lahjakkaan herra Ripleyn, ja pidin siitä kovasti. Mutta kuulostaa, että näitä voisi nauttia kirjallisessakin muodossa. :) Dekkarihaasteessa ajattelin loppusuoralla lukea jotain klassikkoja, joten otanpa tästä vinkin talteen.
VastaaPoistaKiva, kun löysit vinkin :) Tulet yllättymään, sillä ainakin Tunari oli uskomaton juonenkäänteissään. Bonuksena oli ajankuvaukset ja varsinkin sen ajan poliisien käytös.
Poista