Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä

Voi, minä niin haluaisin, että saisit olla iloinen eikä poskillasi olisi niin paljon kyyneleitä. Mutta on hyvä, että pystyt tuntemaan jotain ja murehtimaan muita ja ajattelemaan surullisia ajatuksia, ja juuri sen takia tunnenkin olevani sinun sukulaissielusi. Vaikeimpia aikoja ihmisen elämässä ovat, luullakseni, varhaisnuoruus ja vanhuus. Muistan oman nuoruuteni hirvittävän alakuloisena ja vaikeana.

Ylläoleva lainaus on Astrid Lindgrenin kirjeestä 13-vuotiaalle Saralle 70-luvulla. Tanskalainen Jens Andersen  aloitti elämäkertakirjan Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä Astridin kirjeenvaihdosta. Astrid Anna Emilia Lindgren os. Ericsson (1907-2002) oli intohimoinen kirjeiden kirjoittaja ja kirjeet olivat pitkiä, niin myös Saran saamat kirjeet. Sara haki apua kirjailijalta oman elämänsä murheisiin, niin kuin monet tuhannet muutkin ihmiset. Kirjailija sai elinaikana noin 75 000 kirjettä. Niitä säilytetään Ruotsin kuninkaallisen kirjaston Astrid Lindgren-arkistossa Tukholmassa. Tässä kirjassa on käytetty ennen julkaisemattomia kirjeitä ja lukuisia päiväkirjaotteita.

Kirjeitä alkoi tulla heti, kun Peppi-trilogia julkaistiin 1940-luvulla. Peppi vastusti selkeästi väkivaltaa ja julkaistiin toisen maailmansodan aikana. 1980-luvulla kirjailija palkkasi päätoimisen sihteerin hoitamaan ihailijapostiaan. Jens Andersenin mielestä 70-luvulta alkaneeseen hyökyaaltomaiseen kirjetulvaan oli syynä Veljeni, Leijonanmielen ilmestyminen 1973, Pomperipossan jupakka 1976, kun kirjailija kapinoi veropolitiikkaa vastaan ja saksalaisten kirjakauppiaiden rauhanpalkinto 1978.

Kirjallisuuden vihaa tihkuvissa lapsuudenkuvauksissa oikein vilisee näitä kotityranneja, jotka ovat pelotelleet lapsensa tottelemaan ja alistumaan ja enemmän tai vähemmän tuhonneet heidän elämänsä. Onneksi ei pelkästään sitä tyyppiä. Onneksi on aina ollut vanhempia, jotka ovat kasvattaneet lapsensa rakkaudella ilman väkivaltaa. Mutta vasta tällä vuosisadalla vanhemmat ovat yleisemmin alkaneet kohdella lapsia vertaisinaan ja antaneet heidän persoonallisuutensa kehittyä vapaasti demokraattisessa perheessä ilman alistamista ja ilman väkivaltaa. Eikö silloin ole syytä huoleen, kun yhtäkkiä aletaan vaatia paluuta vanhaan, autoritääriseen järjestelmään?

Ylläoleva lainaus on Astridin puheesta Frankfurtissa, kun rauhanpalkinto annettiin hänelle juhlavassa seremoniassa. Järjestäjät halusivat nähdä hänen kiitospuheensa etukäteen ja kieltäytyivät siitä ja kehottivat häntä sanomaan vain lyhyesti "kurz und gut". Lindgren vastasi, että paikalle tulee silloin joku henkilö suurlähetystöstä vastaanottamaan palkinnon ja kiittää niin lyhyesti kuin he toivovat. Kirjailija sai pitää puheensa Frankfurtissa ja vastustaa väkivaltaa.

Astrid Lindgren sai lukuisia palkintoja kirjoistaan. Hänen ensimmäinen julkaistu kirjansa oli Britt-Marie lätter sitt hjärta (Riitta-Maija keventää sydäntään)1944, joka voitti kirjapaino Rabén & Sjögrenin lastenkirjakilpailun toisen palkinnon. Jo ennen sitä kirjailija oli lähettänyt Peppi Pitkätossu-käsikirjoituksen Bonniersille ja saanut kieltävän päätöksen. Vuonna 1945 Peppi Pitkätossu voitti Rabén & Sjögrenin lastenkirjakilpailun ja aloitti maailmanvalloituksen. Samalla konkurssikypsä kustantamo pääsi jaloilleen ja sai vielä kirjailijasta uuden kustannustoimittajan kustantamolle. Bonniers yritti vuosikausia saada kirjailijan oman kustantamonsa leipiin, mutta Lindgren pysyi uskollisena omalle kustantamolleen ja jäi eläkkeelle sieltä.

Astrid Lindgren eli pitkän elämän ja toimi eläessään minun mielestä monen hyvän asian puolesta. Ensiksikin hän kirjoitti hyviä lastenkirjoja, jotka eivät moralisoineet tai määräilleet lapsia, joten kirjat eivät ole pelkästään klassikoita, vaan ne ovat moderneja klassikoita. Kirjojen sanoma ei vanhene. Kirjoissa ja lehtinovelleissa käsitellään köyhyyttä, isättömyyttä, äidittömyyttä, lasten ja vanhempien suhteita, sisarussuhteita, luontoa, eläimiä, väkivallattomuutta ja auttamista. Kirjoista löytyy myös vaikeita ja kipeitä asioita kuten kuolemaa ja vanhempien eroa.

Toiseksi kirjailija oli hyvin tietoinen yhteiskunnan epäkohdista, joita vastaan hän kamppaili mm. lehtikirjoituksilla. Kolmanneksi hän harrasti hyväntekeväisyyttä ja tyttärensä mukaan äiti lahjoitti ainakin miljoona euroa hyväntekeväisyyteen avustusjärjestöille ja ihmisille, jotka pyysivät häneltä rahaa. Se on iso raha kirjailijalta, vaikka olisikin maailmankuulu.

Jens Andersen on kirjoittanut hyvin kattavan elämäkerran kirjailija Astrid Lindgrenistä. Kirja sisältää runsaasti mustavalkokuvia koko elämän ajalta. Koulukuvasta voi bongata lettipäisen Astridin, joka jo silloin erottui muista sillä, että hän oli ainoa joka oli pystyssä ja heilutti kättä. Astridin kotikylä oli Vimmerby Itä-Smoolannissa ja alkuun hän kirjoitti kirjojensa puhekielen Smoolannin murteella. Astrid oli kylän ensimmäinen tyttö, joka leikkasi hiuksensa polkkatukaksi vuonna 1924. Muutakin juorunaihetta Astrid järjesti, mutta siitä voi jokainen kiinnostunut lukea tästä kirjasta. Peppi Pitkätossu on aina ollut yksi lempikirjoistani ja hän on sellainen voimahahmo, jota olen seurannut omassa elämässäni. Kiitokset Astrid Lindgrenille niistä lukuisista kirjoista, joita hän on kirjoittanut lapsille ja lapsenmielisille. Tähtien loistoa sinne pilvenreunalle.

Jens Andersen, Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä *****
suom. Kari Koski
WSOY 2015
s. 418
Denna dagen, ett liv. En biografi över Astrid Lindgren

Ullan bloggaus
Maijan bloggaus
Raijan bloggaus