Oli kerran kuningas ja kuningatar, joilla oli pieni tyttö, Adalmiina nimeltään. Prinsessa Adalmiinan ristiäisiin oli kutsuttu kummeiksi kaksi hyvää haltijatarta, punainen ja sininen.
Näin alkaa Zacharias (Sakari) Topeliuksen (1818-1898) kirjoittama satu Adalmiinan helmi. Halusin lukea Rudolf Koivun kuvittaman version sadusta, sillä Koivun kuvitukset ovat todella kauniita, keijumaisia ja herkkiä, sadunomaisia ja värikylläisiä sekä täynnä erilaisia yksityiskohtia, joita jaksaa tarkastella. Sadussa on opetus, jonka kaksi haltijatarkummia asettavat, oikeastaan ne ovat sääntöjä, joiden mukaan lapsen tulisi elää tai hän joutuisi pois kotoaan. Adalmiina oli saanut lapsuudessa kaiken, mutta kasvoi ylpeäksi ja kiukkuiseksi, ja kadotti helmensä ja hups kaikki oli menetetty. Kuningas ja kuningatar menettivät tyttärensä ja Adalmiina menetti kauneutensa, rikkautensa ja kotinsa ja muuttui köyhäksi ja rumaksi, mutta sai tilalle jotain jota hän ei voinut menettää.
Kolme pitkää vuotta oli prinsessan katoamisesta jo kulunut, kun tapahtui, että nuori ja reipas prinssi Sigismund näki köyhän paimentytön, Adalmiinan, ja tämän kasvoilta loisti nöyrän sydämen antama ihmeellinen valo ja hyvyys. Se liikutti prinssin mieltä niin, että hän päätti asettua asumaan samalle seudulle.
Zacharias Topelius oli yksi varhaisimmista suomalaista romaanikirjailijoista ja hänen vuonna 1850 julkaistu teos Hertiginnan af Finland (suom. Suomen herttuatar 1874) oli ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani. Historiallinen yhteiskunnallinen romaanisarja Välskärin kertomukset on tunnetuin Topeliuksen teoksista, jossa käytiin aateliston ja talonpoikien valtataistelua. Topeliuksen tuotantoon kuului runoja, novelleja, proosaa, lauluja ja virsiä. Hän oli tunnettu "satusetä", joka kirjoitti lapsille pedagogisia satuja. Tuotantoon kuului myös kaksi alkeisopetuksen oppikirjaa: Maamme kirja (1875) ja Luonnonkirja (1860). Toimittajan työssä Topelius kannusti äitejä puhumaan lapsille suomen kieltä. Hän ehti olla myös mm. yliopisto-opettaja, professori ja rehtori.
Ja Adalmiina lankesi polvilleen isänsä ja äitinsä edessä ja pyysi heiltä anteeksi entistä ylpeyttään. Hän talutti esiin köyhän metsätorpan eukon, syleili tätä ja sanoi: "Armelias on rikas köyhänäkin." Ja kaikki, jotka tämän näkivät, tuskin uskoivat silmiään. Mutta prinssi Sigismund sanoi: " Adalmiinan helmi on kaunis, mutta paljon kauniimpi on nöyrä sydän."
Adalmiinan helmi oli ensimmäisiä satukirjoja, joita luin kun opin lukemaan. Ja tietysti tässäkin sadussa on onnellinen loppu.
Zacharias Topelius, Adalmiinan helmi *****
Topeliuksen sadun mukaan kertonut Kirsi Kunnas
kuvitus Rudolf Koivu *****
Wsoy 1991
s. 14
näköispainos vuoden 1957 painoksen mukaan
ensimmäinen julkaisuvuosi 1856
Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen, sekä Luetaanko tämä?-blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.
Adalminan helmi on yksi kauneimmista saduista ja Koivun kuvitus on varmaan ihastuttavaa. Tekisipä mieleni tutustua teokseen lähemmin, vaikka tämä satu sinänsä löytyy varmaankin hyllystäni Topeliuksen kauneimmista saduista. Hmm. Minkähänlainen kuvitus siinä on, täytyykin katsastaa jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMinua harmittaa, kun en ostanut muutama vuosi sitten julkaistua Topeliuksen kauneimmat sadut teosta, jossa oli Rudolf Koivun kuvitus. Oli mielestäni kallis, mutta nyt harmittaa. Ehkä sen saisi jostakin ostettua.
PoistaRudolf Koivun kuvitukset ovat ihmeellisen kauniita. Ja Adalmiinan helmeä ei voi unohtaa, kun sen on lukenut. On meillä ollut kiva satusetä Topelius <3
Topeliuksen sadut ovat olleet olennainen osa lapsuuttani, myös Adalmiinan helmi. Pitäisi varmaan lukea niitä uusiksi, edellisestä kerrasta on reilusti yli kymmenen vuotta - omistan kokoelman Topeliuksen saduista, jonka sain lahjaksi ensimmäisenä joulunani.
VastaaPoistaOi, oletpa saanut hienon joululahjan vauvana <3
PoistaNämä sadut ovat niin nostalgisia ja samalla ajattomia. Ajattelin itsekin lukea näitä satuja lisää, kun nyt olen hurahtanut vanhoihin lastenkirjoihin <3
Pidän tästä sadusta! Se toimii hyvin myös näytelmänä.
VastaaPoistaOlen kuullut, että tätä on näytelty vaikka minkälaisissa tilaisuuksissa alkaen päiväkodin juhlista koulun juhliin ja ihan teattereissa.
PoistaKiva kuulla, että pidät sadusta <3
Adalmiinan helmi kuuluu lempisatuihini. Minulla on kirjahyllyssä pari Topeliuksen satukokoelmaa. Mm Topeliuksen lukemisia lapsille löytyy kirjahyllystä. Rakastan näitä vanhoja lastenkirjoja.
VastaaPoistaSinä onnellinen Topeliuksen kirjojen omistaja. Nämä kirjat ovat kultaakin arvokkaampia ja nehän on kirjoitettu jo 1800-luvulla.
PoistaAdalmiinan helmi on iki-ihana ja niin myös Rudolf Koivun kuvamaailma <3
VastaaPoistaJa Mai, sinä olet kyllä niin nopsa bloggaaja, että tällainen hitaampi tapaus ei tahdo pysyä perässä :)
Kaunista kesäkuuta <3
Kiitos Katja<3
PoistaAdalmiinan helmi on kyllä iki-ihana satu ja Rudolf Koivua ei voi olla ihailematta, kauniita kuvia ja satumaailmaa.