Erlend Loe: Niin loppuu maailma - sellaisena kuin me sen tunnemme

Pitkän ja hienon mutta viime kädessä huonosti harkitun ruotsalaismetsissä samoilun loppuvaiheilla Doppler oli  pysähtynyt, äkisti ja näennäisen irrationaalisesti, eräänä päivänä ollessaan Jämtlannin seudulla virittämässä majavapyydystä tilapäisesti jäätyneen vesistön rantaan. Mitä minä oikein teen? hän oli kysynyt itseltään, ja kun ei keksinyt järkevää vastausta, hän loi ärtyneen silmäyksen Bongoon, joka hirvien tavoin seisoskeli ja kalusi kaarnaa nuoren koivun rungosta. Mitä me teemme täällä? hän kysyi. Bongon leuat jauhoivat.

Norjalaisen Erlend Loen kirjoja on suomennettu ahkerasti lähemmäs parikymmentä ja hänen käsikirjoittamia elokuviakin on näytetty Suomessa. Uusin romaani Niin loppuu maailma - sellaisena kuin me sen tunnemme kertoo norjalaisesta miehestä, joka hyppäsi oravanpyörästä pois ja katosi metsään muutamaksi vuodeksi ja päätti palata perheensä pariin itsevarmasti uskoen, että hänet otetaan avosylin ja ikävöiden vastaan. 

Kirja kertoo naivista, enemmän ja vähemmän käytöshäiriöisestä miehestä, joka ei oikein tunnu uskovan millään, että hän ei ole kaiken napa, eikä hän voi kohdella ihmisiä miten vain ja omista tekosistaan pitäisi ottaa vastuu. Päähenkilö on nenästävedettävä tyyppi, joka tekee ennen kuin ajattelee tai jättää ajattelemisen kokonaan. Erlend Loella on ilkikurinen ja satiirimainen näkökulma kirjan ja yhteiskunnan tapahtumiin, eikä hän kaihda minkäänlaisia juonikoukkuja. Minulle tuli mieleen eräs suomalainen mäkihyppääjä, joka on välillä tipahtanut maanrakoseen, alkoholisoitunut, vankilassa, mutta jonkun ajan päästä porskuttaa kunnian kukkuloilla. Kirjan päähenkilö Doppler oli samanlainen porskuttaja, joka ei kuitenkaan menettänyt naivia itseluottamustaan missään vaiheessa.

Kotiin palatessa Doppler huomasi, että taloon oli muuttanut toinen mies ja Doppler muutti pihalla olevaan mäntyyn asumaan ja tarkkailemaan perheen tapahtumia. Tottakai hän päätti ajaa miehen pois, jotta pääsi itse asumaan kotiinsa. Miehen ajamiseen tarvittiin kieroja keinoja, jotta vaimon ja nykyisen miehen välille tuli erimielisyyksiä, mutta Doppler oli tottunut metsässä odottamaan. Dopplerin keinot onnistuivat ja pian hän pääsikin takaisin ja kaikki oli hyvin, vai oliko? Vuodet metsässä olivat muuttaneet päähenkilöä ja ne olivat muuttaneet perhettä, sitäpaitsi Dopplerilla oli ikävä lemmikkihirveä Bongoa, jonka hän joutui jättämään eläintenhoitajalle. Kotiinpaluu ei siis onnistunut, mutta Dopplerin seikkailut jatkuivat. 

Kirjailija oli kirjoittanut Dopplerille hiukan sitä samaa uraa mitä meidän mäkihyppääjämme on jossakin vaiheessa touhunnut. Tosin ihan elokuva-alalla ja maailmankuuluna ja Kööpenhaminassa. Rahaakin ropisi kunnolla, mutta muut julkkiselämään liittyvät ongelmat seurasivat mukana. Onneksi Bongo sai asua Kööpenhaminassa Dopplerin luona. Tämä sumussa ja humussa vietetty aikakin tuli tiensä päähän ja matka jatkui ja yhteiskunnan julkisuuspuolikin tuli esiteltyä.

Doppler ei ollut valmis uusiin haasteisiin. Ei lähimainkaan. Pelkkä sana sai hänet yökkäämään. Samoin projekti. Ja tavoitteellisuus. Seminaari pakotti hänet polvilleen, hänen ei tarvinnut sanoa siitä edes ääneen, ajatteleminen riitti. Sama koski palautteenantoa ja arviointia. Pahin vaikutus oli kuitenkin lauseella: Visioiden ja strategioiden valmistelu ja tulkinta. Siitä seurasi akuutti migreenikohtaus.  

Jos mielesi tekee lukea jotain, jolle saat nauraa välillä vedet silmissä ja josta haluat kertoa hyviä kohtia muille aikuisille, niin tämä hauska, välillä surullinenkin, mutta vauhdikas kirja on sinulle kirjoitettu. Kirja kuvaa hyvin pitkittynyttä nuoruutta, ehkäpä jopa palautumista välillä esimurkkuikään "EVVK", "tykkään - en tykkää" ja "teen mitä huvittaa"- teemoillaan. Parasta kirjassa on eläinystävä Bongo, jonka selässä Doppler ratsasti vapaana kuin tuuli.

Erlend Loe: Niin loppuu maailma - sellaisena kuin me sen tunnemme ***
suom. Outi Menna
Johnny Kniga 2016
s. 316
Slutten på verden slik vi kjenner den 2015