Markus suunnitteli vievänsä Hietaniemeen äitinsä haudalle kukkia ja kertovansa viimeisimmät, viimeiset, uutiset isästä. Pitäisikö äidiltä varmistaa, joko isää on näkynyt? Jos he samaan osoitteeseen edes päätyisivät. Markus tiesi mitä äiti vastaisi, jos kuulisi minkäänlaista moitetta tai sarkasmin häivää poikansa äänessä. "Älä ole isälle vihainen."
Markus Imatra on Kimmo Miettisen Sukuvihan päähenkilö. Sukuviha on Imatra-sarjan ensimmäinen kirja. Sukuvihan seurassa lukija pääsee kunnon vanhanajan dekkarin miljööseen. Koska kirja kertoo sukuvihasta useamman suvun välillä, taustoja selvitetään kauas vapaussodan äärelle, jolloin näiden sukujen henkilöt toimivat sodan eri osapuolissa, punikkeina ja lahtareina. Suvut ovat nimeltään Hellbergit, Laineet ja Wegeliukset. No miten Markus Imatra kuului näihin sukuihin. Kirjasta saat tiedon mihin sukuun hän kuului, vai kuuluiko useampaan, Imatra nimen hän oli saanut kadonneelta isältään. Kolmikymppisen Markuksen isä julistettiin kuolleeksi, mutta kymmenvuotiaasta isäänsä vihannut Markus ei noteerannut juttua mitenkään.
- Ukki? Markus varmisti, kun syvästä unesta herätetyltä kuulostanut miesääni mörisi haloon ja jatkoi saman tien. - Taisin juuri tappaa ...
Kun Markuksen isä oli julistettu kuolleeksi, alkoi Markuksen elämässä tapahtua ja uusia ihmisiä tuppautui seuraan harva se päivä. Isän perintönä tuli avain omituiseen liikehuoneistoon ja kaikenlaiset hämäräheikit alkoivat häiritä tähän asti rauhallista elämää viettäneen Markuksen päiviä. Toiset Markus muisti lapsuudesta isän kavereiksi, mutta toiset olivat niistä muista suvuista. Pikkuhiljaa Markus sai tietää isän elämästä enemmän ja oman suvun vaiheista, johon kuului kaikenlaista eriskummallista tapahtumaa.
Kimmo Miettisen Sukuviha on surkuhupaisa veijaritarina älyttömästi kohkaavista äijistä. Naiset pysyttelevät taustahenkilöinä, heitä muistellaan kyllä. Kirjan nykyisyys on vuosi 1984 ja kirjassa muistellaan takautuvasti asioita. Jätän lukijoille spoilaamatta kummalle puolelle Markus on kirjan kuvioissa luisumassa hyviksiin vai pahiksiin, vai onko mahdollista pysytellä keskellä kaikkea, olla kuulumatta sukuunsa, joka velvoittaa jotakin tai ainakin vastapuoli odottaa jotakin tapahtuvaksi tai järjestää jotakin. No kyllähän siinä päätä kopsitaan ja pientä pelkoa on ilmassa ja verikin roiskuu, eli murha/tappo tapahtuu. Kirja on enimmäkseen miesporukoissa tapahtuvaa kohellusta, jota lukiessa suupieliä veti väkisinkin ylöspäin musiikin tahdissa väliin rokaten ja väliin hillitymmin Frank Sinatran samettista ääntä kuunnellen. Ps. kirjailija taitaa olla musiikkimiehiä.
- Onko kaikki hyvin? Ukki kysyi epäluuloisena, kuulostellen taustalta kuuluvia ääniä. - Tirskutaanko siellä?
Kimmo Miettinen, Sukuviha (Imatra 1)
Like 2013
s. 331
Dekkari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti