Maria
Jotuni (1880-1943) on yksi huikeimmista 1900-luvun alun kirjailijoista, joka
kirjoitti sekä novelleja että romaaneja. Hänen ehkä tunnetuin teoksensa on
Huojuva talo, josta on tehty myös elokuva. Kun
on tunteet on novellikirja, joka koostuu kymmenestä novellista. Kirja on
julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1913, ennen Suomen itsenäisyyttä, mutta
kirjasta ei ole havaittavissa politiikkaan tai yhteiskunnalliseen kuohuntaan
liittyviä kertomuksia, paitsi yksi Veripäivät.
Senkin voi ymmärtää miten haluaa, mutta minulle se oli Suomen itsenäisyyteen
viittaava lyhyt novelli. Novelliin
liittyy ase, petturi ja pakeneminen.
”Veljeni on se petturi, hän on ilmiantanut
meidät, pettänyt asiamme, isänmaamme. Poliisit vainoavat meitä, kohta ovat
kintereillämme.”
”Veljesi se on. Tiesin sen.”
”Veliraukkani, säälin, ah, kuinka säälin,
omaa heimoani ja vertani. Anna minulle aseesi.”
”Ei, armahani!”
Kirjan
muut novellit kertovat lähinnä arkisista ihmisistä, maalaisista, työtätekevistä
ihmisistä, yksinkertaiseen elämään tottuneista maalaisihmisistä, joita
mietityttävät suhteet, tunteet ja avioliitto. Kirjan viimeisin novelli on
nimeltään Naapurukset. Siinä kaksi
veljestä asuu naapureina, mutta pikkuhiljaa välit ovat kärjistyneet niin
pahaksi, että raja-aitojakin on kaksi vierekkäin. Asioita ei ole pyydetty
anteeksi, vaan tilanteet ovat mutkistuneet ja pahentuneet vuosi vuodelta.
”Kuulkaapas vierasmieskin tämän juttusia.
Minäkö anteeksi pekkalanmäkeläisiltä – mitä! Eiköön tuota rapsua tuollaisesta
valheesta saisi – mitä?”
Novellien
teksti on vanhahtavaa ja mieleen tulee vanhat mustavalkoelokuvat, joissa on
selkeästi luokkayhteiskunnan tuntua. Kun on tunteet teoksessakin nousee esille
eri yhteiskuntaluokat maaseudulla mm. talolliset, torpparit, palvelijat ja
sitten elätit ja syytinkiläiset sekä naiset, jotka juoksemalla ihmisten
asioilla saivat jokapäiväisen ruokansa, kahvinsa ja nukkumapaikkansa. Jotuni
kertoo jouhevasti, osoittamatta syyllisiä tilanteeseen, miten naisen on oltava
miehen alamainen ja palvelija. Novellissa Kansantapa kerrotaan
kotikehvellyksestä eli miten vaimo saa miehen tietämättä rahaa itselleen, kun
mies on niin pihi, ettei anna.
Hilda
Husso novelli on puhelinkeskustelu, jossa äänessä on vain Hilda, joka on saanut
Lundqvistille pojan avioliiton ulkopuolella.
Kaksoiskasvettuma
kertoo perheväkivallasta. Kun on tunteet, kirjan nimikkonovelli kertoo Viiasta,
joka oli mennyt naimisiin Matin kanssa, vaikka rakasti Anttia. Novellin lopussa
Antti tulee katsomaan Viiaa ja lukijalle selviää, vieläkö niitä tunteita on
jäljellä.
Maria
Jotunin novellit kertovat tavallisten ihmisten elämästä, johon
naisilla ei juuri ollut päätäntävaltaa. Vuonna 1906 suomalaiset naiset saivat
äänestysoikeuden kolmantena maana maapallolla, ja 1907 valittiin ensimmäiset
naisparlamentaarikot eduskuntaan ensimmäisenä maailmassa. Kirjan novelleista
voi kuitenkin lukea kritiikkiä naisen asemasta miehen rinnalla, tasa-arvo ei
oikein kohtaa kahta eri sukupuolta.
Nainenhan se sen eripuraisuuden maailmaan
tuotti, se oli tietty.
Maria
Jotuni, Kun on tunteet ****
Otava
1993
Kuva Elisa kirjalta lainattu, kiitos.
s.
124
ensimmäinen
painos 1913
novellikirja
Osallistun
kirjalla Nipvetin
Novellihaasteeseen 2 . 10 novellia.
Peukutan
Maria Jotunin rohkeutta olla kriittinen kirjailija aikana, jolloin naisten
tasa-arvo oli vielä lapsenkengissä Suomessa. Epäkohtien esilletuominen
parisuhteissa ja avioliitossa ja sen ulkopuolella oli kirjailijalle suorastaan uhkarohkeaa,
jonka jokainen tietää, joka on lukenut teoksen Huojuva talo.
Tässä lukemani pienen, jo kärsineen klassikkokirjan kuva.
Tässä lukemani pienen, jo kärsineen klassikkokirjan kuva.
Kotikehvellys on hieno sana :D Maria Jotuni on yksi suosikkikirjailijoistani. Hänen tekstinsä ovat sanomaltaan varsin painavia, ja ihmissuhteiden kuvaajana Jotuni on kyllä taitava.
VastaaPoistaNovellissa pappi oli saarnannut, että kotikehvellys on syntiä. Olen lukenut nyt kaksi kirjaa Jotunilta, mutta matka on vasta edessä, aion siis jatkaa hänen kirjojensa parissa.
PoistaSuosittelen kyllä näitä novelleja muillekin lukijoille. Aitoa ajan- ja miljöönkuvausta.
En ole lukenut Jotunin novelleja, mutta näissä tuntuu olevan paljon samaa kuin hänen pienoisromaanissaan Arkielämää. Kirjoituksesi muistuttaakin kirjailijasta ja että on hyviä syitä lukea häntä enemmänkin.
VastaaPoistaTässä novellikirjassa oli aikamoinen elämän kirjo Paula. Novellit ovat aika lyhyitä, kirjassa sivuja 124 ja 10 novellia. Pieni katsaus ihmisten elämään, mutta se oleellinen tarkastelunkohde tuli esille, mitä kirjailija halusi tarkastella. Suosittelen <3
PoistaJotuni on todellakin hieno kirjailija, yksi niistä vuosisadanvaihteen ja koko kirjallisuushistoriamme tärkeimmistä. Novelleja olen häneltä lukenut, mutta Huojuvan talon olen nähnyt vain telkkariversiona joskus kauan sitten, joskus vielä senkin kyllä luen.
VastaaPoistaOletko muuten lukenut sen Leena Laulajaisen Maria ja taikalyhty? On aivan ihana (nuorten)romaani nuoresta Maria Jotunista.
Tämä minun ihastukseni Maria Jotunin kirjallisuuteen lähti juuri tuosta Leena Laulajaisen kirjasta Maria ja taikalyhty. Olen lukenut sen blogiaikana ja siitä on myös postaus blogissani. Tykkäsin tosi paljon Laulajaisen kirjasta ja kirjan kansikuva on suloinen.
Poistahttps://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2015/04/maria-ja-taikalyhty.html
<3