Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

Se oli lämmintä, se vesi. Harmaanvihreää. Kuin karehtivaa silkkiä.

Kaloineen kaikkineen.

Pinnallaan taivas ja puut.

Ja yöllä kuun murtunut kuvajainen.

Intialaisen kirjailijan ja kansalaisaktivistin Arundhati Royn Joutavuuksien jumala voitti vuonna 1997 Booker-palkinnon. Enkä ihmettele ollenkaan. Tämä intialaisesta perheestä kertova kirja sisältää niin paljon riemunkirjavaa väriä ja energistä elämää, että suorastaan lumouduin intialaiseen elämänmenoon ja perheenjäsenten elämänkäänteisiin. Kirjan tarinat on kerrottu äärimmäisen kauniisti ja kuvailevin kääntein. Itse pidän paikoitellen jopa runollisista otteista, kuten yllä oleva lainaus osoittaa. Lauseita piti lukea useampaan kertaan, sillä pidin niistä valtavan paljon. Kirjan kuvioista voi lukea kirjailijan omia kokemuksia, sillä hän on itse asunut Auyemenemin Keralassa.

Kirjan kuvioissa tutustuu perheeseen, jonka isoisä oli Pappachi, isoäiti Mammachi, äidin veli Chacko ja äidin sisko Baby Kochamma, äiti oli Amma ja hänellä oli kaksoset nimeltään Rahel ja Estha. Perhe asui isoisän talossa Ayemenemissä joen lähellä. Joen, jossa Rahel ja Estra oppivat pienestä pitäen leikkimään ja uimaan. Isoisän talo siirtyi hänen kuolemansa jälkeen Chackolle. Naiset eivät perineet mitään. Mies määräsi ja omisti kaiken. Mies sai tehdä mitä halusi, mm. sai olla eri naisten kanssa, mutta nainen ei. Siitä seurasi häpeä ja perhe tahraantui. Amma oli jo valmiiksi tahraantunut, koska oli jättänyt alkoholisoituneen miehensä ja muuttanut lapsineen vanhempiensa luokse takaisin. Hänen piti elää hyvin varovaisesti suututtamatta ketään, mutta eihän se onnistunut.

Kirjan alussa aikuinen Rahel palasi lapsuudenkotiinsa Amerikasta, sillä hänen veljensä oli palautettu kahdenkymmenenkolmen vuoden jälkeen takaisin kotiinsa. Heidät erotti ikävä tapahtumaketju, jonka vuoksi Estha lähetettiin isänsä luokse Kalkuttaan. Estha ja Rahel olivat yhtä mieleltään. He olivat me ja minä ja erikseen. Aikuisena he olivat jotain muuta, jota he eivät olisi ikinä kuvitelleet olevansa. Eivätkä he kuvitelleet ikinä, että he joutuisivat eroon toisistaan.

Joutavuuksien jumala kertoo tapahtumista mitkä rikkovat perheen dynamiikan ja erottavat heidät toisistaan. Valitettavasti perheen erotti toisistaan rakkaus ja kuolema. Intiassa on edelleen voimakkaat kastijaot, jotka määräävät mitä ihmiset ovat ja miten heidän tulee käyttäytyä muihin kasteihin kuuluvien ihmisten kanssa. Yhteiskunnalliset epäkohdat tulevat esille kirjan tarinasta, mikä on tärkeä tiedostaa. Arundhati Roy kuvaa värikkäästi kirjavaa intialaista elämää, jota luin ihaillen. Oli kuumaa ja kosteaa ja yön pimeydessä vartalot kietoutuivat toisiinsa. Rakkaus joka piti pitää salassa. Rakkaus jota ei voinut vastustaa.

Ennen joella oli kyky herättää pelkoa. Muuttaa monen ihmisen elämä. Mutta nyt se oli hampaaton, hengetön. Mateleva, ruohottunut liejunauha, lautturi joka kuljetti haisevia jätteitä mereen. Räikeät muovikassit liitelivät sen tahmealla, rehevöityneellä pinnalla kuin subtrooppiset lentokukat.

Arundhati Roy, Joutavuuksien jumala *****

Suom. Hanna Tarkka

Otavan Seven-pokkari 2017

s. 384

Englanninkielinen alkuteos

The God of Small Things 1997

Perhetarina

Roy Arundhati: Äärimmäisen onnen ministeriö