Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani

124 oli kaunainen. Vauvan ilkeyttä täynnä. Talon naiset tiesivät sen ja niin tiesivät lapsetkin. Vuosikaudet kukin sieti kaunaa omalla tavallaan, mutta vuonna 1873 sen uhreina olivat enää Sethe ja hänen tyttärensä Denver.

Nobel-palkitun Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiseen aikaan 1870-luvun Ohioon, kun Paul D saapuu entisen orjan Sethen ja hänen aikuistumassa olevan tyttärensä Denverin kotiin. Sethe ja Paul D tuntevat toisensa kahdeksantoista vuoden takaa, jolloin he olivat orjina samassa talossa, talossa jota kutsuttiin Kultaiseksi kodiksi, mutta joka oli muuttunut kauhukartanoksi. Orjien ainoa ajatus oli paeta omistajiaan ja kiduttajiaan.

Paul D halusi tytön ulos talosta, mutta Sethe oli päästänyt tämän sisään, eikä Paul D voinut ajaa ketään ulos talosta joka ei ollut hänen. Oli eri asia mukiloida haamu ja aivan toinen juttu heittää ulos avuton värillinen tyttö seudulla jossa Klaanilla oli kätyrinsä. Raivokkaasti janoten mustaa verta jota ilman se ei voinut elää tämä lohikäärme purjehti Ohion yllä halunsa mukaan.

Melkein samaan aikaan kuin Paul D saapui taloon,  sinne saapui myös nuori nainen, joka kutsui itseään nimellä Rakkain. Nuori nainen oli huonossa kunnossa, mutta Sethe ja Denver ottivat hänet avosylin vastaan ja hoitivat terveeksi. Nuori nainen sai jäädä taloon asumaan, mutta Paul D ei pitänyt Rakkaimmasta ollenkaan. Näiden jännitteiden lisäksi kirjassa käydään läpi menneisyyteen jääneitä sekä salaisuuksia että ikäviä tapahtumia, jotka oli suljettu iäksi, mutta jotka halusivat pysytellä elävinä muistoina yhä edelleen. Ja näitä salaisia muistoja löytyi kummankin rakastavaisen sekä Sethen että Paul D:n menneisyydestä.

Toni Morrison sai Minun kansani, minun rakkaani teoksesta Pulizer-palkinnon vuonna 1988. Teos on niin loistava historiallinen tarina, että toivon sen saavuttavan jokaisen lukijan jossakin elämänsä vaiheessa. Kirja osoittaa, että historian tapahtumia ei kannata sulkea arkkuihin ja lukita kiinni iäksi, sillä menneisyys sisältää kipukohtia, jotka heittävät varjoja myös tähän päivään. Edelleen Yhdysvalloissa kärsitään rasismista, joka kohdistuu mustiin ja värillisiin ihmisiin, vaikka Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen kaikki ihmiset olivat vapaita. Tasa-arvo ei ole saavuttanut vielä 150 vuoden jälkeenkään mustia ihmisiä. Toni Morrison on halunnut kuvata kirjoissaan juuri mustien ihmisten elämää ja tuoda esille vääryyksiä, joita he ovat joutuneet kokemaan. Minun kansani, minun rakkaani teoksesta nousee ylös orjuus ja orjuuden jälkeiset vuodet. Teos on loistava ajankuvaus ja yksittäisten ihmisten kokemukset ja yritys elää omannäköistä elämää orjuuden ulkopuolella luovat upean  rakenteen tälle historialliselle tarinalle. Mutta jotta pääsemme sisälle Morrisonille tyypilliseen kirjallisuuteen, tarinassa on myös riipaisevia naiskuvauksia julman historiallisen ajan pyörteissä, mikä on myös tämän kirjan vahvuus.

 

Toni Morrison, Minun kansani, minun rakkaani *****

Suom. Kaarina Ripatti

Tammen Keltainen kirjasto 1988

s. 330

Beloved 1987

Morrison Toni: Rakkaus 
Morrison Toni: Koti

Morrison Toni: Luoja lasta auttakoon