Lale painaa neulan
tytön vasempaan käsivarteen ja tekee numeron 3 niin varovasti kuin osaa. Verta
tihkuu, mutta neula ei ole painunut tarpeeksi syvälle, joten hänen on
piikitettävä numero uudestaan. Tyttö ei värähdäkään kivusta, jota Lale tietää
tuottavansa. Heitä on varoitettu – älkää sanoko mitään. Lale pyyhkäisee veren
pois ja hieroo haavaan vihreää mustetta.
Uusiseelantilainen kirjailija Heather Morris kirjoitti
holokaustista selvinneen Lale Sokolovin tarinan aluksi
elokuvakäsikirjoitukseksi, mutta kirjoitus laajeni lopulta myös romaaniksi
nimeltään Auschwitzin tatuoija. Yksi
syy miksi hän juuri selvisi yli kaksi vuotta pahamaineisella keskitysleirillä,
oli työ tatuoijana. Auschwitziin ja Birkenauhun saapui jatkuvasti kymmeniä
tuhansia vankeja, joiden käsivarteen tatuoitiin numerosarja. Nämä numerosarjat
taltioitiin, joten niiden perusteella tiedettiin mitä kenellekin ihmiselle oli
tehty kyseisillä keskitysleireillä. Lale Sokolov ei tatuoinut lapsia, joten en
tiedä miten lasten kohtelu on kirjattu virallisesti.
Kun hän on valmis,
hän pitelee tytön käsivartta hetkisen kauemmin kuin on tarpeen ja katsoo tätä
taas silmiin. Hän pakottaa esiin pienen hymyn. Tyttö vastaa vielä pienemmällä
hymyllä. Hänen silmänsä kuitenkin tanssivat Lalen edessä. Katsoessaan niihin
hänestä tuntuu, että hänen sydämensä samalla pysähtyy ja alkaa lyödä
ensimmäisen kerran, jyskyttäen, ja uhkaa melkein purskahtaa ulos rinnasta.
Auschwitzin tatuoija
on selviytymiskirja, mutta samalla se on rakkauskirja. Lale ja Gina rakastuivat
tulisesti toisiinsa ensimmäisestä katseesta. Se miten he selvisivät noista
kamalista vuosista kannattaa lukea tästä kirjasta, sillä he selvisivät ja
jatkoivat elämäänsä holokaustin jälkeen avioparina ja muuttivat lopulta asumaan
Australiaan.
Mietin aika pitkään sitä, että pystynkö vielä lukemaan yhden
kirjan Auschwitzista, sillä tuohon paikkaan kuuluu niin paljon ihmiskunnan
kauheimpia raakuuksia ja hirmutekoja mitä vain ihminen voi tehdä toiselle
ihmiselle. Tämän kirjan tarinat ovat sitä paitsi totta. Lale ja Gina Sokolov
viettivät nuoruutensa keskitysleirin hirvittävissä olosuhteissa, selvisivät
vaarallisista kulkutaudeista ja jatkuvasta nälkiintymisestä. He selvisivät
vartijoiden ampumista luodeista vankeja kohtaan, ja välttivät Mengelen
hirmutyöt. He joutuivat nöyrtymään, alistumaan, selviytymään jatkuvista
lyönneistä, elämään pelossa ja pelottelun alla, he joutuivat syömään hometta ja
elämään aliravittuina selvitäkseen elossa. He selvisivät. Jokainen meistä
lukijoista on nähnyt keskitysleirikauhut elävistä luurangonlaihoista ihmisistä,
kuvista ja dokumenteista, jotka on otettu Auschwitzista, silti tänäkin päivänä
on ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka sanovat, että holokausti on propagandaa, sitä
ei ole tapahtunut.
Hän kuulee yhä uudestaan äänen, kun ovet lyödään kiinni ja
salvataan, lyödään kiinni ja salvataan.
Lale Sokolov eli pitkän elämän. Ginan kuoleman jälkeen hän
oli halukas kertomaan kokemuksistaan Auschwitzissa, sillä hän halusi, että
holokaustia ei unohdeta. Lale Sokolov joutui keskitysleirille siksi, että oli
juutalainen, mutta siellä oli paljon muitakin ihmisiä mm. mustalaisia, joiden
kanssa hän jakoi jonkin aikaa parakin ja ystävystyi heidän kanssaan. Leo Sokolov
näki paljon pahaa. Hän näki miten natsit surmasivat ihmisiä yksittäin ja
ryhmissä. Pahuus oli hirvittävää ja sanoinkuvaamattoman kauheaa. Natsien tarkoitus oli mm. hävittää kaikki
juutalaiset, joten he olivat erittäin suunnitelmallisia etnisissä
puhdistuksissaan.
Kärsin suunnattomasti, kun luen todellisuudessa
tapahtuneista hirmuteoista ja raakuuksista ihmisiä kohtaan, mutta tiedän, että
oma kärsimykseni on pientä verrattuna niiden ihmisten kärsimyksiin, jotka ovat
kokeneet sen kaiken itse. Joku selviää raakuuksista. Auschwitzin tatuoija oli
yksi selviytyjistä. Ei unohdeta holokaustia.
Heather Morris, Auschwitzin
tatuoija
Suom. Pekka Tuomisto
Aula & Co 2019
s. 270 + Lisätietoja + Jälkisanat + Tekijän kiitokset
+Kartta 1942-45 + Kartta keskitysleiristä +
Lalen ja Ginan valokuvia
The Tattooist of
Auschwitz 2018
Elämäkerta
Kirjoja keskitysleireiltä:
Lang Hans-Joachim: Parakki
10 – Naiset Auschwitzin koe-eläiminä
Leyson Leon: Poika
joka pelastui - Schindlerin listan kuopus
Weiss Helga:
Helgan
päiväkirja – Nuorena tyttönä keskitysleirillä
Tämä kirja on ollut paljon esillä somessa. Varmasti hyvä, mutta epäröin silti. Aika rankkoja teoksia on näet viime aikoina tullut luettua; ehkä myöhemmin. Jotain kevyttä on saatava väliin.
VastaaPoistaKiitos Riitta kommentista. Raakuus vaatii vastapainoa, joten lue rauhassa kevyttä kirjallisuutta. Olen huomannut saman itsessäni, ja siksi haluan lukea lasten- ja nuortenkirjoja ja palauttaa ajatusmaailmani pois raakuuksista.
PoistaAuschwitzin tatuoija on myös rakkauskirja ja kirjan pari selvisi kauheuksista. Siksi on ihan oikein, että kirja on julkaistu, jotta ihmiskunta ei unohda holokaustia ja keskitysleirejä.