Milja Kaunisto: Tulenpunainen kabaree

”Moniseur”, lausahdin hitaasti varoittavalla äänensävyllä, ”rauhoittukaa. Tiedättekö te, missä olette?” Mies lakkasi huitomasta ja hieraisi silmiään. Hän maiskutteli hetken.

”Ainakaan tämä ei ole Marbeufin ravintolasali, sillä suussani ei maistu etanatuulihatulta eikä Grand Marnier – kohokkaalta, vaan pikemminkin siltä kuin joku olisi oksentanut sinne köyhänkeittiössä ryystämäänsä ohravelliä.”

Milja Kauniston uusimmassa historiallisessa romaanissa Tulenpunainen kabaree kuljetaan Pariisin kaduilla 1900-luvun alussa. Tutuksi tulevat kadut ja kabareet, ilotalot ja tanssitytöt. Kirjan päähenkilönä toimi nuori vartijakokelas Albert S. Grosjean, josta kehittyi kirjan aikana hyvin nokkela ratkomaan rikoksia, sillä rikoksia Pariisi oli pullollaan. Grosjeanin haaveena oli päästä polkupyöräpoliisiksi, mutta hänen taustallaan ei juuri pröystäilty, äiti oli hävinnyt vankilasta vankina ollessaan, eikä isästä ollut tietoakaan. Tähänastisen elämänsä hän oli viettänyt naisvankilassa vankien kasvattamana. Sitten eräänä päivänä Grosjeanin vahdittavaksi tuotiin ilkialaston humalainen mies.

Tämä oli kitkerä, terävä lemu. Siinä oli jotakin muuta kuin pelkkää puuta. Nostin käteni pystyyn vaientaakseni intoa puhisevan Villen ja katsoin ylös yötaivaalle. Kipinät tanssivat pohjoistuulessa ja katosivat yläilmoihin. Vedin keuhkoni täyteen ilmaa, otin askeleen taaksepäin ja huusin niin voimakkaasti kuin rintakehästäni irtosi:

”Élysée Montmartre on tulessa!”

Grosjeanin vahdittavaksi oli tullut suomalainen kuvanveistäjä Ville Vallgren, joka osallistui muiden suomalaisten taiteilijoiden kanssa Pariisin Maailmannäyttelyyn. Ville sai houkuteltua nuoren vartijakokelaan syömään kanssaan. Ville ystävystyi nuoren Grosjeanin kanssa ja kirjan sivuilla heillä oli kaikenlaisia hullunkurisia seikkailuja. Vartijakokelas ei tykännyt kaikista seikkailuista, eikä hän ollut tottunut seikkailemaan kabareissa eikä muissa iloluontoisissa paikoissa. Ville oli kuin kotonaan joka paikassa. Puhui ranskaa ja nautti viinistä, ruoasta, naisista ja tanssista. Villen elostelu ei näyttänyt myöskään vaimosta mukavalta.

Tulenpunaisessa kabareessa Pariisiin kabareet olivat uhattuina, sillä joku sytytti niitä palamaan. Oliko mahdollista, että Pariisissa ei tulevaisuudessa soi can can, eikä tanssityttöjen sääret nouse taivaisiin? Poliisilaitos oli korruptoitunut, eikä sitä juuri kiinnostanut tulipalojen motiivit, mutta nuori vartijakokelas laittoi maineensa ja kunniansa vaakalaudalle tutkiessaan tulipaloja ja niiden syitä. Milja Kauniston Tulenpunainen kabaree loistaa, säihkyy ja soi historiaa, mysteerejä ja ystävyyttä.  Kirja on värikäs viihdepaketti historiallisten romaanien ystäville.

Milja Kaunisto, Tulenpunainen kabaree

Gummerus 2019

s. 274

Purppuragiljotiini-trilogia

Milja Kaunisto: Luxus

Milja Kaunisto: Corpus

Milja Kaunisto: Status 

Olavi Maununpoika-trilogia 
Milja Kaunisto: Synnintekijä
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Milja Kaunisto: Piispansormus