Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43

Saiman lapsuuden aikana tieteessä tunnistettiin Alzheimerin tauti ja syyksi yhteen yleisimmistä mielisairauksista, halvaavaan tylsistymiseen, varmistettiin kuppatartunta. Nuoruudentylsistymisenä tunnettu sairaus puolestaan nimettiin uudelleen. Sopivat sanat löytyivät kreikan kielestä. Jakautuneen mielen tauti, skitsofrenia.

Susan Heikkisen tietoteos Pullopostia Seilin saarelta – Potilas numero 43 syventyy mielenterveyden hoitoon. Tarkempana tarkastelun kohteena oli Saima Rahkonen (1903-1959), joka joutui parikymppisenä aluksi vankilaan ja sieltä Pitkäniemen sairaalaan ts. loppuiäkseen laitoshoitoon. Jos hän olisi ollut terve, hän olisi joutunut tietyksi ajaksi vankilaan, mutta harvoin terve ihminen päättää lyödä kirveellä toista ihmistä kasvoihin. Tuo vuosi oli 1923. Saima oli ehtinyt kokea köyhyyden, punaorpouden, useat palveluspaikat ym.

Ei he minua ole moittineet. Jos minua sanotaan pieneksi, uskon että sen sanoi, kun on ajatellut että kaikki lyhkäset ovat pikkumaisia ja tylsiä. Ja huonompia, eivät tiedä niin paljon kuin ne, joilla on enemmän luita, kuin ne joiden luut ovat isommiksi kasvaneet, eivät ole suuria koskaan.

Saiman elämälle olisi toivonut enemmän ilon pilkahduksia, sillä elämä mielenterveyspotilaana ei ollut aina mukavimmista päästä. Saima kirjoitti paljon kirjeitä ja muistilappuja, joita hän sitten piilotti, sillä hän arvasi, että kirjoituksia takavarikoidaan. Kirjeistä nousi esille hoidot, joita hän oli saanut ja joita hän pelkäsi. Kirjeet eivät aina menneet perille, sillä henkilöt, joille hän kirjoitti, eivät olleet aina todellisia. Noita kirjeitä arkistoitiin sairaalan arkistoihin.

Saiman kirjoituksia löytyi vuonna 2010 Seilin saarelta. Susan Heikkinen kiinnostui näistä kirjeistä ja kirjeiden kirjoittajasta, kun näki pullon täynnä paperilappusia eräässä näyttelyssä, joka kertoi mielenterveyden historiasta. Pulloja ei oltu avattu aiemmin. Alkoi tutkimusretki mielenterveyden historiaan, josta Heikkinen kirjoittaa hyvin valaisevalla ja kiinnostavalla tavalla. Kirjan sivuilta löytyy valokuvia, joista vain yksi on Saiman kuva.

Saima sairasti aikana, jolloin mielenterveyden hoito oli vielä kokeilevaa. Sähköshokkihoidot, lobotomia, vesihoito, insuliinpistokset, olivat pelottavia hoitoja. Saima ei tarvinnut lobotomiaa. Terapiat ja terapeutit, sekä psykologia ja psykologit eivät vielä olleet mielenterveydenhoitoja Saiman elinaikana. Mielisairas perheenjäsen piilotettiin suvulta, hänestä ei puhuttu, vaan vaiettiin. Saiman luona ei vierailtu joka vuosi. Häntä hävettiin. Sisko puhui Saiman huonoista hermoista ja isän huonoista hermoista. Mielisairautta ei haluttu tunnistaa.

Susan Heikkinen on kirjoittanut hienon teoksen mielenterveydenhoidon historiasta. Saima Rahkosesta nousi kuva henkilöstä, joka sopeutui harvinaisen sopuisasti hoidokiksi ts. hän laitostui. Uskon, että kirjoittaminen oli hänen henkireikänsä ulkomaailmaan, ja samalla hän kirjoitti omia hankaliakin ajatuksiaan ulos. Seilin turvalaitoksessa Nauvossa hän vietti toisen maailmansodan ajan. Hänet haudattiin lopulta Seilin saarelle.

Seilin saarelle rakennettiin 1600-luvulla kuningas Kustaa II Aadolfin käskystä leprasairaala, johon siirrettiin vuonna 1623 leprasairaita ts. spitaalisia, sekä köyhiä ja vaivaisia – kuurot, sokeat ja liikuntakyvyttömät. Kun lepra katosi Suomesta, saarella aloitti hourujenhuone eli mielisairaala. Mielisairaita hoidettiin saarella 1800-luvulta vuoteen 1962 asti. Sairaalasta tuli etupäässä naispotilaiden sijoituspaikka.

Seilistä on tullut paikka, jonka historia kiehtoo kirjailijoita ja meitä lukijoita. Susan Heikkisen yhdistelmä, jossa tietokirjaa lähestytään kirjallisuuden keinoin, on koukuttavaa lukea. Saima Rahkonen on ansainnut tulla esille pitkäaikaisena mielenterveyspotilaana. Hänet yritettiin unohtaa, mutta pullopostin sisältö halusi lopulta tulla esille.

Susan Heikkinen, Pullopostia Seilin saarelta – Potilas numero 43

SKS 2020

s. 214 + Valokuvat + Kiitokset + Koosteet + Paikat + Saiman tekstit + Viitteet + Lähteet + Henkilöhakemisto

Tietokirja

Elämäkerta

Mielenterveys

Katja Kallio: Yön kantaja 

Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari