sunnuntai 20. syyskuuta 2020

#TOBEREAD


Tässä haasteessa kerrotaan mitä halutaan lukea. Vastauksista näkee, että tykkään rönsyillä ja kertoa laveasti kaikesta. Tämä haaste kertoo siis jotakin myös minusta ja kirjallisuusmaustani. Se on luova ja rönsyilevä ja riippuu omista fiiliksistä.

Klassikko, jonka aiot lukea.

Luen nobelistien kirjoittamia kirjoja. Viimeksi luin Paul Heysen Kaksi vankia. Kirjailija sai Nobelin vuonna 1910. Muutama nobelistien kirja odottaa lukemista kirjahyllyssäni. Aika harva nainen on saanut Nobelin, vain 14. Toivottavasti heillä on jatkossa parempi mahdollisuus saada tämä arvostettu kirjallisuuspalkinto. Toni Morrison on yksi suosikkikirjailijoistani. Hän oli nainen ja ensimmäinen musta henkilö, joka sai Nobelin vuonna 1993. Nobeleja on jaettu 116 vuodesta 1901 lähtien, joista ainakin kaksi on kieltäytynyt vastaanottamasta sitä.

Kirja, jonka arvot koet itsellesi läheisinä

Minulle ovat tärkeitä kirjat, joissa nostetaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia tai ihmisten kokemaa huonoa kohtelua. Tänä vuonna olen lukenut toiseen maailmansotaan liittyviä kirjoja. Noissa kirjoissa nostetaan esille sodan kauheuksia ja ihmisten kokemuksia noista julmuuksista. Nuo kirjat kertovat sen, miten kammottavia sodat ovat. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan loppumisesta. Nostan tähän esille Tommi Kinnusen upeasti kirjoitetun ja tärkeän kirja Ei kertonut katuvansa. Kirja kuvaa naisia, jotka syyllistettiin siitä, että rakastivat saksalaisia sodan aikana. Kirja kuvaa sodan loppukuvioita ja rauhan alkamista.

Sopivan pituinen kirja

Olen selvästi rehevämpien kirjojen ystävä. Rakastan Harry Pottereita ja varsinkin Victor Hugon teosta Kurjat (970 sivua). Näissä kirjoissa on runsaasti sivuja ja rönsyjä ja draamaa. Jos on hyvä tarina meneillään, niin minua harmittaa, jos kirja loppuu johonkin 300 sivuun. Olen huomannut, että luen aika usein 500-600-sivuisia kirjoja. Fantasiakirjoissa ja tapahtumarikkaissa draamakirjoissa ei haittaa pitemmätkään sivumäärät. Osaan myös luovuttaa, jos tarina ei miellytä eikä tunnu minulle sopivalta juuri sillä hetkellä. Usein tiedän sen jo ensimmäisillä sivuilla.

Kirja sellaisesta genrestä, jota tykkäät lukea

Luen usein kirjoja lapsiin kohdistuvasta huonosta kohtelusta. Näitä kirjoja riittää elämänkerroissa, historiassa, psykologiassa, jännityskirjoissa, fantasiassa, scifissä, lasten ja nuortenkirjoissa. Koen empatiaa näitä lapsia kohtaan ja tietysti aina toivon, että kaikki käy hyvin. Tykkään paljon Thorey Haydenin omaelämäkerrallisista kirjoista, joissa hän kertoo työstään lasten parissa. Tänä vuonna olen lukenut teoksen Satutettu lapsi.

Suosittu kirja, josta olet kiinnostunut

Edelliseen kohtaan viitaten, luin Delia Owenin esikoisteoksen Suon villi laulu, joka on ollut hyvin suosittu myös blogistaniassa. Päätin lopulta ostaa kirjan itselleni, vaikka olen yrittänyt olla kirjojenostolakossa, sillä luen oman kirjahyllyn lukemattomia kirjoja. Kirja oli ihana. Jo ensi sivujen jälkeen minulle tuli hätä, että kirjan ihanuus loppuu pian. Vuoden paras käännöskirja, jossa oli sivuja 414.

Kirja, jonka aiot lukea loppuun asti (vaikka se olisi kertaallen jäänyt kesken)

Apua, mikähän kirja se olisi? Aika monta kirjaa on jäänyt kesken, ja toivottavasti ymmärtäisin, että uusintaluku ei yleensä auta siihen, että tykkäisin kirjasta.

Kirja, jonka toivoisit jo lukeneesi

Tykkään todella paljon Sarah J. Maasin Valtakunta-fantasiakirjasarjasta. Olen lukenut Okaruusujen valtakunnan ja Usvatuulen valtakunnan. Kolmatta kirjaa ei vielä ole suomennettu. Pitkä aika edessä kirjaa odottaessa. Jospa ensi vuonna, PLEASE!!!

Kirja, joka on ollut lukulistallasi/hyllyssäsi vuosia, ja jonka aiot pian lukea

Tähän vastaan, että se kirja olisi Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Kirja on siirtynyt lukupinosta toiseen sujuvasti joka vuosi. Aina sen aion lukea, ainakin aloittaa ja katsoa tykkäänkö siitä. Kirjassa on 586 sivua.

Toivottavasti nappaat kiinni tästä hauskasta haasteesta!

10 kommenttia:

  1. Suon villi laulu kiinnostaa. Sillä on kaunis nimi myös alkukielellä Where the Crawdads Sing.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suon villi laulu lumosi minut luonto-, lintu- ja eläinkuvauksilla. Kirja on myös yhteiskunnallinen teos, sillä siitä nousi 60-70-lukujen rasismi ja kiusaaminen sekä naisiin ja lapsiin kohdistuva ikävä väkivalta esille.

      Poista
  2. Tämä on kyllä mukava haaste. Vastauksiasi oli kiinnostavaa lukea. Se Ei kertonut katuvansa vaikuttaa hyvältä, ja aionkin lukea sen kunhan ehdin. Tuo on totta, että jos kirja on jäänyt kesken, ei uusintaluku sitä yleensä paranna. Paitsi jos on tykännyt kirjasta, mutta se on jostain muusta syystä jäänyt kesken. Minulla on lukusuunnitelmissa pari sellaista ihanaa kirjaa, jotka ovat joskus jääneet kesken vain paksuutensa takia. Niissä on onneksi kuitenkin vain noin 500 sivua. En ikinä selviäisi tuollaisista Kurjien paksuisista järkäleistä! Ehkä 600 sivua on minulla maksimi, ja sellaisiakin luen hyvin harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      Tätä haastetta oli tosi kiva tehdä. Suosittele Kinnusen kirjaa. Jo kirjan miljöö eli Pohjois-Suomi, vieläpä sodassa tuhoutunut, tekee kirjan lukemisesta uskomattoman, paikoin jopa hurjan.
      Onneksi kirjoja löytyy jokaisen lukumakuun.

      Poista
  3. Hurjan hieno idea kirjabloggarin postaukseksi, ja myös kirjaihmiselle luettavaksi. Hauska ajatella erilaisia kirjoja... Victor Hugon Kurjat on minuakin pitänyt otteessaan 🖤 Tuo on hyvä näkökohta että kannattaa lopettaa jos kirja ei miellytä. 🌿

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita kommentista :)
      Olen lukenut Kurjat kaksi kertaa ja aion ottaa kirjan mukaan autiolle saarelle, jos saa ottaa vain yhden kirjan.

      Poista
  4. Sinun pohdiskelujasi oli mukava lukea. Minäkin luen mielelläni paksuja kirjoja. Esimerkiksi Kurjat olen lukenut kaksi kertaa. Yhteiskunnallisia epäkohtia käsittelevät kirjat ovat suosikkejani. Dekkareissakin epäkohtia nostetaan usein esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit :)
      Ollaan siis samiksia, nobelit ja yhteiskunnalliset kirjat kiinnostavat meitä kumpaakin. Samoin dekkarit. Varsinkin Gamilla Greben uusin dekkari Varjokuvat sisälsi erittäin paljon yhteiskunnallisia teemoja naispoliisien työstä historian varjossa.
      Edelleen Suomessakin on naisten vaikeampi edetä joissakin työpaikoissa. Lisäksi on paljon aloja joissa suurin enemmistö on joko naisia tai miehiä.

      Poista
  5. Rönsyily sopii näihin haasteisiin mainiosti! Minullekin kirjallisuuden yhteiskunnallisuus ja epäkohtien esiin tuominen on tärkeää. Kurjat on edelleen kesken, mutta huikea kirja se on. Tekisi mieli aloittaa heti uudestaan alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Kurjat teosta kaikille, vaikka sitten pätkissä luettuna. Se on yhteiskunnallinen teos, jos mikä.
      Rönsyillään ;)

      Poista