Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat

 

 

Näytelmän julkinen esittäminen on kielletty sen säädyttömyyden vuoksi. Tänä torstaisena iltana kantaesityksensä saava teos koostuu vain yhdestä näytöksestä, ja lavalla nähdään kolme päähenkilöä: 25-vuotias neiti Julie, 30-vuotias palvelija Jean ja 35-vuotias keittäjätär Kristin.

Hanna-Reetta Schreckin historiallisen tietoteoksen Säkenöivät ja oikukkaat ensimmäisenä tähtenä esiintyi suomalainen näyttelijä Siri Strindberg (ent. Wrangel os. von Essen 1850-1912). Kyseessä oli hänen toisen miehensä kirjailija August Strindbergin näytelmä Neiti Julie ja vuosi oli 1889. 

Sirin teatteriurasta ja skandaalimaisesta elämästä kerrotaan kirjassa tarkemmin, josta löytyy myös kuvia hänestä. Tuohon aikaan naispuoliset näyttelijät rinnastettiin lähinnä kevytkenkäisiin ja huonomaineisiin naisiin, joten uran luominen vakavasti otettuna näyttelijänä ei ollut helppoa.

Teatteriuransa lisäksi Siri von Essen teki erilaisia kirjallisia töitä mm. käännöksiä, arvosteluita ja reportteja lehdistölle. Sirin vahvuus esiintyvänä taiteilijana ja modernin naisen esikuvana, siinä samalla eronneena naisena, on ollut kaiken sen juoruilun kestämisenä ja varsinkin kaiken panettelun ja mustamaalamisen sietämisenä, jota myös nykyajan julkisuuden henkilöt joutuvat kokemaan runsain mitoin. 

Vuonna 1886 29-vuotias Ellan kirjoitti Huldalle, kuinka ikäiseni naimaton tyttö on skandaali ja ongelma koko maailmalle. 

Kirjan toinen henkilö oli aatelistyttö Ellan de la Chapelle (1857-1921). Ellan avioitui vuonna 1887 taiteilija Albert Edelfeltin kanssa. Avioliitto ei ollut helpoimmasta päästä maailmaa kiertävän kuuluisan taiteilijan kanssa. Ellan sairastui tuon ajan muotisairauteen eli hysteriaan, jota hoidettiin mm. parantolalevolla.

Sigrid halusi taiteilijaksi - eikä miksi tahansa taiteilijaksi, vaan kaikista taiteenlajeista nimenomaan kuvanveistäjäksi.

Kolmas kirjan aatelisneidoista oli nimeltään Sigrid Rosina af Forselles (1860-1935). Sigrid halusi kuvanveistäjäksi, johon hän sai oppia alkuun Suomesta, mutta jo hyvin varhain myös Pariisista. 1800-luvun naisia suojeltiin alastomuudelta, vain miehet saivat osallistua oppitunneille, jossa opeteltiin alastonmallien piirtämistä, saatikka kuvanveistämistä alastonmalleista. Sigrid oli selkeä edelläkulkija suomalaisena naiskuvanveistäjänä.

Ylioppilastutkinnon suorittamisen tarkoituksena ei ole se, että joka nainen sen suorittaisi ja pyrkisi professoriksi, mutta että hänellä olisi mahdollisuus ja oikeus tehdä niin, että hän olisi yhtä vapaa kuin mies tekemään itse mitä tahtoo.

Kirjan neljäs henkilö oli jälleen aatelisneito nimeltään Alma Söderhjelm. Alma oli Viipurin ensimmäinen naisylioppilas vuonna 1889. Olen kirjoittanut bloggauksen Almasta Merete Mazzarellan teoksessa Alma, Edelläkävijän tarina. 

Almasta tuli Suomen ensimmäinen naisprofessori vuonna 1927. Sitä ennen hänen oli pitänyt hakea pari kertaa erivapautta sukupuolensa aiheuttamasta esteestä. Ensimmäinen kerta oli hänen pyrkiessä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Selvästi Almassa oli ainesta modernille naiselle, sillä hän opiskeli ja hankki työnsä alalta, jota oli pidetty vain miehille soveliaana.

Taiteen maailmassa selviytymiseen naiset tarvitsivat apua ja tukea, ja sitä tajosivat usein parhaiten läheiset ja uskotut naiset.

Kirjan viides historiallinen nainen oli Thyra Thesleff (1880-1959). Thyra oli kuuluisan taiteilijaperheen nuorin tytär, joten hänestä kertova jakso kertoo myös hänen siskoistaan.

Hän kirjoitti paljon. Kirjoittamisen lisäksi hän teki paljon muutakin käsillään; rakensi, ompeli, soitti pianoa, hoiti puutarhaa ja kantoi kuusi lastaan.

Kirjan viimeisin henkilö oli Aino Sibelius os. Järnefelt (1871 -1969). Ainon elämästä olen kirjoittanut lähemmin bloggauksessa kirjasta Aino Sibelius, Ihmeellinen olento, jonka tekijä oli Jenni Kirves.

Hanna-Reetta Schreckin tietoteos Säkenöivät ja oikukkaat kertoi historiallisista naisista, jotka kyseenalaistivat naisten perinteiset roolit 1800-1900-luvujen vaihteessa.

Hanna-Reetta Schreck, Säkenöivät ja oikukkaat, Suomen kultakauden naisia

Like 2021

s. 221 + kuvia + Lähteet + kuvalähteet +kirjalliset lähteet + viitteet + henkilöstöhakemisto

Tietokirja