Haastevastauksia

Sain Ullalta mukavan haasteen, josta loihen lausumahan kiitokseni. Ja kiitos tunnustuspalkinnosta :)

Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

1. Kenen kirjailijan kirjoja sinulla on eniten? Patricia Cornwellin sarja, joiden pääosassa on kuolinsyyntutkija Kay Scarpetta. Jostakin syystä nämä hyytävät trillerit kiehtoivat alussa, enkä osaa lopettaa sarjan lukemista, koska kirjan henkilöt ovat niin tuttuja. Aloin lukea kirjoja opiskeluaikana, sillä jännityskirjat nollasivat pään mukavasti ennen seuraavaa tenttiä.
2. Sano kirjan nimi, josta pidät? Siis nimi, joka viehättää sinua. Emmi Itärannan molempien kirjojen nimet: Teemestarin kirja ja Kudottujen kujien kaupunki. Uskon, että Itärannasta tulee vielä yksi kuuluisimpia suomalaisia kirjailijoita maailmalla Tove Janssonin ja Sofi Oksasen lisäksi.
3. Teetkö omiin kirjoihin merkintöjä : En ikinä ja olen kauhistunut, jos saan kirjastosta sellaisen kirjan lainaan, joka on sotkettu. Opiskeluajan kaikki lainakirjat olivat yleensä alleviivattuja ja niitä oli hankala lukea. Tein itse merkinnät vihkoihin.
4. Mitä kirjasarjaa olet lukenut viimeksi? Ilokseni voin ilmoittaa kirjan olevan hurmaavan hauskan, vitsikkään ja koomisen, iloisen ja naurattavan Veera Salmen Puluboi ja Poni-sarjan  kolmas kirja Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja. Tosin luen työpaikalla sarjan toista kirjaa ja ehkäpä teen siitäkin bloggauksen.
5. Minkälainen lukija sinä olet? Omilla herkkyyksillä ja tuntosarvilla liikun kirjamaailmassa. Toisinaan eteeni osuu helmiä ja toisinaan tyhjiä simpukoita, mutta simpukankuorethan ovat kauniita, toisinaan rosoisia ja kolhuja saaneita, toisinaan aika kovakouraisesti käsiteltyjä.
6.  Kenen roolihenkilön kanssa haluaisit mennä Seinen rantakahvilaan? Seinen rantakahvilaan haluaisin tietysti mennä oman mieheni kanssa, mutta hän ei ole roolihenkilö, joten valitettavasti Kay Scarpetta minun on lainattava hurmaavaa aviomiestäsi Bentonia.
7. Mikä on sinun oma miljöösi tarinassa? Missä viihdyt? Minun miljööni on luonto ja viihdyn kirjoissa, joissa liikutaan luonnossa edes vähän. Emmi Itärannan Teemestarin kirja kertoo tulevaisuudesta ja piirtää uhkakuvia luonnon tuhoutumisesta ja veden saastumisesta ym.
8.  Minkälaisista kirjoista pidät? Pidän kirjoista, jotka koskettavat ja nostavat tunteet pinnalle oli ne sitten itkettäviä tai naurettavia tunteita.
9. Kerrotko 3 kirjaa, joita toivot muidenkin lukevan? Haruki Murakamin Norwegian Wood, Eowyn Iveyn Lumilapsi ja Shin Kyung-sookin Pidä huolta äidistä.
10. Mitä kirjaa luet parhaillaan? Työpaikalla on useampi kirja kesken, yhden jo mainitsinkin tuolla aiemmin. Kotikirja on salaisuus :)
11. 11.  Mitä sinulle tulee mieleen kirjan nimestä: Intohimoisesta Sienestäjästä? Intohimoinen Sienestäjä voisi olla sarjakuvakirja, jossa kiihkeä miespuolinen päähenkilö nimeltänsä Terho Tatti kokee sydämentykytyksiä metsässä kohdatessaan ihastuttavia sieniä. Tämä miespuolinen sienestäjä laulaisi serenadeja ja säveltäisi oodeja aina uuden rakkaussienen kohdatessaan. Minä fanitan Fingerpori-sarjakuvaa, joten sarjakuva Intohimoisesta Sienestäjästä olisi tehty samalla tyylillä.
    
    
    
    
    Lähetän tunnustuksen seuraaville bloggaajille, mutta kysymyksiin voi vastata jokainen joka haluaa :)
    Kaisa Reettalle 
    Kirjojen kamarin Katjalle 
    Lukimo Lumolle 
    Marikalle 
    Kirjakko ruispellossa Marille
    Kia/ Luetaanko tämä?
    
    
    
    
    
    
    Omat kysymykseni:
    
    
    1. Mitä mieltä olet sähköisistä kirjoista?
    2. Kuka on lempidekkarikirjailijasi?
    3. Mikä on paras lempilukupaikkasi?
    4. Missä ajoneuvossa et pysty lukemaan tai kuuntelemaan kirjoja?
    5. Mikä on viimeksi lukemasi lastenkirja ja kuinka kauan  siitä on?
    6. Kenelle annoit kirjalahjan viimeksi ja mikä kirja se oli?
    7. Kenet kirjailijoista haluaisit tavata ja kerro yksi kysymys minkä kysyisit häneltä?
    8. Mainitse jokin klassikkokirja, jonka haluaisit muidenkin lukevan. Miksi se on lukemisen arvoinen?
    9. Mistä maasta ovat kotoisin lempikirjailijasi? Mainitse kolme.
    10. Edelliseen kysymykseen viitaten voit mainostaa nyt noiden kirjailijoiden kirjoja.
    11. Minkälainen kirjaihminen olet?
    
    
    
    
    
    

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja

Olipa kellan jännittävä, mutta silti ihan tavallinen Hakaniemen tolipulu, josta tuli kamalan vaalallinen siipilikko, joka zumbaili metsässä, zumba-zumba. Siitä tuli ihan oikea losvo, tai ei nyt ihan, mutta kuitenkin vähän losvomainen pahis. Niin että olipa kellan sellainen pulu. Tämä on talina siitä pulusta eli minusta. Ja on tässä muitakin tyyppejä.

Nauruvaroitus, Veera Salmen Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjaa (2014) ei voi lukea nauramatta ääneen. Ei myöskään aiemmin julkaistuja Puluboin ja Ponin kirjaa (2012) eikä Puluboin ja Ponin loisketiivis kirjaa (2013), sillä olen lukenut kirjoja ääneen lapsiryhmille ja voi sitä iloa ja riemua mitä näistä kirjoista on syntynyt. Kirjojen kuunteleminen on jopa vetänyt lähellä olevien aikuisten suupielet korviin.

Mennään heti asiaan, eli alvatkaa, mitä ällöttävää minulle tapahtui kesän jälkeen? No. Minä menin huonoon suuntaan.  Minulla alkoi alamäki. Se oli jylkkä pyllymäki. Se meni suolaan pöpelikköön! Kaikki meni alas alas alas mäntyjä päin. Minusta tuli losvo! Minä olin vihollinen! Minä olin syyllinen! Minä olin haavoittunut! Aaapua! Siellä minä lymyilin velisenä pimeässä, kaameassa metsässä. Minä vakoilin ja valastelin! Valastaminen on lumaa. Hyi. Mutta kuitenkin. Minä tein tuhmia juttuja.

Puluboi on siis pulu ja asustaa lähellä Ponia. Poni ei ole oikea poni, vaan tyttö, Mai, joka leikkii olevansa poni. Hänellä on Miisu ystävä, joka leikkii olevansa kissa. Miisu joutuu kirjassa sairaalaan ja kirjassa käsitellään ystävän sairastumiseen liittyviä tärkeitä asioita. Kun Miisu ei ollut paikalla, Poni leikki Miisun veljen kanssa. Ratkottavaksi tuli kadonneen Puluboin etsintä ja elokuvakilpailuun osallistuminen, elokuva-aiheen löytäminen ym. siihen liittyvät asiat, jotka ratkesivat yllättäen kirjan lopussa. Miisukin pääsi sairaalasta, mutta siihen tarvittiin Minimillan taikavoimia.

Puluboi ei sano ärrää, joten älkää lukijat ihmetelkö, että miksi se Mai kirjoittaa noin hassua kieltä. Puluboin mielestä ärrä on kirosana. Veera Salmi osaa kirjoissaan mennä lapsen tasolle ja kirjoittaa hauskoja kirjoja, joissa käsitellään myöskin niitä vakavampia teemoja, mutta ihan ymmärrettävästi. Tässä kirjassa nousee esille varastaminen ja ystävän menetyksen pelko, lisäksi kirjassa käsitellään rakkautta ja isättömyyttä.  Kirjan tarina toi esille useita asioita, jotka kiinnostavat lapsia esim. pelko, eksyminen ja vanhemmille kertomatta jättäminen. Puluboi on todella hauska kirjan hahmo ja lapset rakastavat häntä. Onneksi sarja on saanut jatkoa tänä vuonna ilmestyneestä Puluboin ja Ponin tsompikirjasta. 

 

Veera Salmi toimii lastentarhanopettajana, joten työpaikalta löytyy ajankohtaisia aiheita kirjojen materiaaliksi. Puluboi ja Poni lastenkirjojen lisäksi hän on kirjoittanut Mauri ja vähä-älypuhelimen (2015) ja aikuisten kirjan Kaikki kevään merkit (2014). Puluboin ja Ponin ratkiriemukkaille seikkailuille annan viisi tähteä kummallekin päähenkilölle ja mielettömästi tähtiä sille, että kirja sai minut nauramaan. 

Veera Salmi, Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja *****

kuvitus Emmi Jormalainen

Otava 2014

s. 189

Salmi Veera: Puluboin ja Ponin kirja

Palkitut teokset ja kirjailijat

Nobelistit

Aleksijevitš Svetlana: Tšernobylista nousee rukous (2015) 

Beckett Samuel: Piiritetyn huoneen novelleja 

Brodsky Joseph: Veden peili  (1987)  

Cela Camilo José: Mehiläispesä (Nobel)  

Clézio J.M.G.: Alkusoitto (2008)  

Coetzee John Maxwell: Kesä   (Nobel)

Deledda Grazia: Kuin ruo´ot tuulessa

Ernaux Annie: Vuodet  (2022)

Galsworthy John: Omenapuu   

Golding William: Kärpästen herra (Nobel) 

Gordimer Nadine: Poikani tarina  (Nobel)  

Gordimer Nadine: Palvelija ja herra (1991)

Gurnah Abdulrazak: Loppuelämät (2021)

Han Kang: Ihmisen teot (2024)

Han Kang: Vegetaristi 

Han Kang: Älä jätä hyvästejä

Hemingway Ernest: Kirjava satama (Nobel)

Heyse Paul: Unohtumattomia sanoja  

Heyse Paul: Kaksi vankia (1910)

Heyse Paul: Trevison koru-ompelijatar  

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (2017)  

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina 

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko 

Krasznahorkai  László: Saatanatango (2025)

Lagerlöf Selma: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (Nobel) 

Laxness  Halldόr: Salka Valka  

Lessing Doris: Viides lapsi  (Nobel)  

Mann Thomas: Kuolema Venetsiassa (1929) 

Mann Thomas: Herra ja koira  

Modiano Patrick: Hämärien puotien kuja ( 2014, Prix Concourt)

Modiano Patrick: Kehäbulevardit 

Modiano Patrick: Villa Triste   

Morrison Toni: Rakkaus  

Morrison Toni: Koti 

Morrison Toni: Luoja lasta auttakoon 

Morrison Toni: Minun kansani, minun rakkaani  (1993)

Morrison Toni: Tervanukke  

Munro Alice: Viha, ystävyys, rakkaus  

Munro Alice: Kerjäläistyttö 

Müller Herta: Hengityskeinu 

Müller Herta: Tänään en halunnut tavata itseäni 

Müller Herta: Ihminen on iso fasaani  

Pamuk Orhan: Valkea linna (2006)

Sachs Nelly: Israelin kärsimys  

Saramago  José: Elefantin matka   

Sillanpää F.E.: Hiltu ja Ragnar  

Steinbeck John: Oikutteleva bussi  (1962)

Steinbeck John: Routakuun aika 

Steinbeck John: Torstai on toivoa täynnä  

Steinbeck John: Helmi 

Tokarczuk Olga: Päivän talo, yön talo (2018)  

Pulizer-palkitut kirjailijat

Cunningham Michael: Tunnit (1999) 

Cunningham Michael: Illan tullen 

Doerr Anthony: Kaikki se valo jota emme näe  (2015)

Doerr Anthony: Davidin uni  

Doerr Anthony: Taivaanrannan taa  

Eugenides Jeffrey: Middlesex 

Eugenides Jeffrey: Oikukkaat puutarhat 

Eugenides Jeffrey: Virgin suicides- Kauniina kuolleet 

Everett Percival: James (2025) 

Hemingway Ernest: Kirjava satama (1953) 

Kingsolver Barbara: Demon Copperhead  (2023)

Lee Harper: Kuin surmaisi satakielen  (1961) 

Lee Harper: Kaikki taivaan linnut

McCourt Frank: Amerikan ihmemaassa 

McCourt Frank: Seitsemännen portaan enkeli (1997)

Morrison Toni: Minun kansani, minun rakkaani (1988)  

Powers Richard: Ikipuut  (2019) 

Shields Carol: Kivipäiväkirjat (1995)    

Shields Carol: Pikkuseikkoja

Shields Carol: Ruohonvihreää  

Strout Elizabeth: Olive Kitteridge (2009)

Tartt Donna: Tikli (2014) 

Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin 

Tyler Anne: Hengitysharjoituksia (1989)

Walker Alice: Häivähdys purppuraa (1983) 

Whitehead Colson: Maanalainen rautatie (2016) 

Whitehead Colson: Nickelin pojat (2020)

Whitehead Colson: Harlem Suffle

Booker

Atwood Margaret: Sokea surmaaja (2000)

Atwood Margaret: Orjattaresi 

Atwood Margaret: Testamentit (2019) 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀; Onnenkauppaa (2023 ehdokas) 

Barnes Julian: Kuin jokin päättyisi (2011) 

Coetzee J.M.: Michael K:n elämä (1983)

Coetzee J.M.: Häpeäpaalu (1999) 

Coetzee J.M.: Kesä 

Enright Anne: Valvojaiset (2010)

Enright Anne: Unohdettu valssi  

Golding William: Merimatka (1980) 

Golding William: Kärpästen herra   

Gordimer Nadine: The Conservationist (1974)  

Gordimer Nadine: Poikani tarina   

Gordimer Nadine: Palvelija ja herra

Grossman David: Hevonen meni baariin (2017)

Grossman David: Kun Nina sai tietää

Han Kang: Ihmisen teot

Han Kang: Vegetaristi (2016)

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (1989)

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina  

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Mantel Hilary: Susipalatsi (2009) 

Mantel Hilary: Syytettyjen sali (2012)  

Mantel Hilary: Margareth Thatcherin salamurha 

Mantel Hilary: Vain varjo häälyväinen  

Martel Yann: Piin elämä (2002) 

McEwan Ian: Amsterdam (1998)

McEwan Ian: Makeannälkä 

Mitchell David: Pilvikartasto (2004) 

Roy Arundhati: Joutavuuksien jumala  (1997)

Stuart Douglas: Shuggie Bain (2020) 
 

Finlandia-palkitut  

Carlson Kristina: Maan ääreen (1999)

Fagerholm Monika: Eristystila / Kapinoivia naisia (2025) 

Jalonen Olli: Taivaanpallo (2018)

Joenpelto Eeva: Tohtori Muller, hieno mies 

Kytömäki Anni: Margarita (2020)

Kähkönen Sirpa: 36 uurnaa (2023) 

Liksom Rosa: Hytti nro 6  ( 2011)  

Lindstedt Laura: Oneiron (2015) 

Lundberg Ulla-Lena: Jää (2012) 

Oksanen Sofi: Puhdistus (2008)

Pelo Riikka: Jokapäiväinen elämämme (2013)

Rane Irja: Naurava neitsyt  (1996)

Rauma Ida: Hävitys (2022)

Rimminen Mikko: Nenäpäivä (2010)   

Statovci Pajtim: Lehmä synnyttää yöllä (2024) 

Statovci Pajtim: Bolla  (2019)   

Tuuri Antti: Lakeuden kutsu (1997)  

Valtonen Jussi: He eivät tiedä mitä tekevät (2014)

Viikilä Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista (2016) 

Westö Kjell: Missä kuljimme kerran (2006)

 

Lasten ja nuorten - Finlandia 

Aalto Anne-Maija: Mistä valo pääsee sisään (2021)

Björk Marja: Poika ( 2013) 

Chanfreau Sofia: Kirahvin sydän on tavattoman suuri  (2022) 

Enoranta Siiri: Tuhatkuolevan kirous    (2018)

Hai Magdalena: Sarvijumala (2023)

Huotarinen Vilja-Tuulia: Valoa Valoa Valoa ( 2011) 

Kontio Tomi: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän (2025) 

Kujanpää Mari: Minä ja Muro ( 2009)

Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot! ( 2002)

Niemi Juuli: Et kävele yksin (2016)

Portin Anja: Radio Popov (2020) 

Rasi-Koskinen Marisha: Auringon pimeä puoli  (2019)

Sumanen Nadja: Rambo  (2015) 

Turtschaninoff Maria: Maresi ( 2014)

Tieto-Finlandia

Manninen Mari: Yhden lapsen kansa  (Tieto 2016)

Tawast Sofia ja Riikka Leinonen: Suuri valhe vammaisuudesta (Tieto 2024)

Teittinen Paavo: Pitkä vuoro (Tieto 2025)

Tikka Marko Ja Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit (Tieto 2020)

 

Sarjakuva-Finlandia 

Ermilä Suvi: Vastaanottokeskus (Sarjakuva-Finlandia 2022) 

Isomäki Risto, Tolppanen Petri ja Kaakinen Jussi: Sarasvatin hiekkaa (Sarjakuva-Finlandia 2009) 

Laatikainen Emilia: Ei ois susta uskonut  (Sarjakuva-Finlandia 2023)

  

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto

Ekman Kerstin: Tapahtui veden äärellä (1993)

Fagerholm Monika: Kuka tappoi bambin?  (2020)  

Meri Veijo: Kersantin poika (1973) 

Oksanen Sofi: Puhdistus  (2010) 

Petterson Per: Kirottu ajan katoava virta ( 2009)

Salama Hannu: Siinä näkijä missä tekijä (1975)

Sjǒn: Skugga-Baldur (2005)

Stridsberg Sara: Unelmien tiedekunta (2007)

Westö Kjell: Kangastus 38 (2014)

Turun värikkäät kirjamessut 2015

Turun kirjamessujen anti oli tänä vuonna todella rehevää ja runsasta jopa värikylläistä ja siitä pitivät huolen saamelaiset kirjailijat ja vierailijat. Oli todella hienoa nähdä kauniita saamelaisasuja, koruja, nutukkaita, huiveja ja laukkuja. Saamelaiskirjailijoita oli mukavasti paikalla ja jututin yhtä heistä eli Niilo Aikiota, jonka kirjan, Tanssi paholaiselle, ostin ja kirjailija halusi varustaa kirjan nimikirjoituksellaan. Kiitokset hänelle. Niilo Aikion kirja perustuu todelliseen 100-150 vuotta sitten elettyyn elämään Tenonlaaksossa. Ante Aikion Aigi-sarjan kaksi kirjaa, Jänkäjärven syöverit ja Lovi, kertovat lovinoita Aigista, joka matkaa saamelaisten mytologian maailmassa, kirjat ovat fantasiatarinoita. Saamelaisuus on lähellä sydäntäni ja läheisiä perheenjäseniäni. Tulen jatkossa bloggaamaan enemmän saamelaiskirjoista.

Keltainen kirjasto on vienyt sydämeni ja kiitokset siitä annan Opuscololle, joka houkutteli ja haastoi lukemaan Keltaisen kirjaston kirjoja. Opuscolo ei ole bloggaillut tänä vuonna, mutta jos luet tämän kirjoituksen, niin haluan lähettää Keltaiset syysterveiset sinulle. Toni Morrison on todella vahva naisnobelistikirjailija ja samoin Herta Müller. Odotan paljon molempien kirjoilta. Andrew O´Hagan on uusi tuttavuus, mutta en voinut vastustaa Maf-koiraa ja hänen ystäväänsä Marilyn Monroeta.

Messuilta lähti mukaani yksi tietokirjakin (halvalla 10e) eli Runousopin perusteet, joka on ollut hankintalistallani pitkään. Runousopin perusteiden avulla voin tulkita runoja ja proosaa. Kirja on kirjoitettu perustason oppikirjaksi yliopistollisen kirjallisuudenopetuksen, mutta myös opintoryhmien ja kirjallisuuden harrastajien tarpeeseen. Aina on varaa parantaa omaa osaamistaan. Olen tainnut viitata aina silloin tällöin Aristoteleen runousoppiin, joten kirjallisuudella on vanhat perusteet tuhansien vuosien taakse. Kaikkihan tietävät, että Aristoteles eli vuosina 384-322 eaa. Aristoteleen opettaja oli Platon ja näitä kahta filosofia pidetään länsimaiseen ajatteluun eniten vaikuttaneina filosofeina.

Olen oikein tyytyväinen kirjaostoksiini ja messujen anteihin. Monet tutunnäköiset kirjailijat kävelivät vastaan: Tommi Kinnunen, Aulikki Oksanen, Leena Lander, Heli Laaksonen, Matti Rönkä ym. Ruokamessupuolella sitten herkuteltiin sekä suolaista että makeaa ja kruunattiin messuilut uloslähtiessä kuumilla muikuilla, nam. Ai niin, vielä olisi lakritsia jäljellä.

Sofi Oksanen: Norma

Norma nousi autosta, repäisi skopolamiinilaastarit pois korviensa takaa ja kyynärtaipeista ja sytytti tupakan. Kohta hän heittäisi hautausmaalta haisevat vaatteensa takapihan roskalaatikkoon, leikkaisi pois päivän tuoman surun ja avaisi punaviinitonkan, jonka hän oli varannut keittiönkaappiin helpottamaan seuraavan aamun odotusta. Pitäisi vain avata portti ja astua porttikongiin. Se oli muodostunut viimeisten viikkojen aikana vaikeimmaksi askeleeksi.

Siinä se nyt on, Sofi Oksasen uusin teos, Norma. Kirjan kansikuva on todella hieno ja vastaa hyvin kirjan sisältöä, joka kertoo tarinan kolmikymppisestä Normasta, joka elää yksin ja vielä yksinäisemmäksi hän tuli, kun äiti kuoli yllättäen. Norman ja äidin asunnot sijaitsivat samassa talossa. Kirjan tarina on tummasävyinen ja jännittävä. Mukana on kansainvälistä rikollisuutta ja kotimaan liike-elämän kovan luokan johtajia, jotka keinoja kaihtamatta etsivät rikastumiskeinoja. Tällä kertaa peiteoperaatioina liikkuivat hiukset, mutta sen alta löytyi mm. ihmiskauppaa. Sofi Oksasen Norma joutui yllättäen äitinsä kuoltua velkojien eteen, äidin velkojen ja velkoja perivät juuri nämä kotoperäiset gangsterit, kirjan klaani.

- Äitisi ei ollut sekaisin, äitisi ei ollut Helena eikä äitisi ollut höperöitymässä kuten mummosi. Äitisi oli sekaantunut ikäviin ihmisiin. Siksi hän käveli raiteille. Itse. Vaikka hän varmasti kuvitteli suojelevansa sinua teollaan, hän vain jätti koko sopan sinun harteillesi.

Norma sijoittuu nykyaikaan, mutta siinä muistellaan vanhoja sukulaisia ja tapahtumia. Äiti oli koonnut tyttärelleen kuvia ja tarinoita vanhoista sukulaisista. Äidin haaveena oli, että he muuttaisivat ulkomaille ja tietysti taka-ajatuksena oli karistaa velkojat pois niskaan hengittämästä. Kirja oli niin mukaansatempaava juoneltaan, että luin sen yhdellä lukukerralla ja kello taisi olla aika paljon yöllä, kun lopetin lukemisen. Pidin kirjan juonesta paljon enemmän kuin edellisestä kirjasta Kun kyyhkyset katosivat. Puhdistus on Sofi Oksasen kirjoista se, josta pidän eniten.

Norma keskittyi päämäärään, siihen että näkisi seuraavan juhannuksen.

Norma jatkaa hienon kirjailijauran luoneen Sofi Oksasen vaikuttavien yhteiskunnallisten kirjojen sarjaa. Tarinan tihenevässä jännityksessä on jotain mystistä ja erikoista, joka sai hengityksen tihenemään ja lukemaan nopeasti Norman tarinan, Norman, jolla oli harvinainen lahja, joka oli pidettävä piilossa. Todella erikoinen lukukokemus, jonka jaan mielelläni muiden lukijoiden kanssa. ****

Sofi Oksanen, Norma
LIKE 2015
s. 304

Oksanen Sofia: Kun kyyhkyset katosivat

Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Vuonna 1996 minun ja veljeni viime tapaamisesta oli kulunut kymmenen vuotta ja sisareni katoamisesta 17 vuotta. Tarinani keskikohta kertoo yksinomaan heidän poissaolostaan, vaikka sitä ei välttämättä tajuaisi, ellen mainitsisi sitä. Vuonna 1996 oli kokonaisia päiviä, joina en juuri ajatellut kumpaakaan heistä.

Karen Joy Fowlerin kuudes romaani Olimme ihan suunniltamme on saanut arvostetun Pen/Faulkner-palkinnon ja oli Man Booker-palkintoehdokkaana. Luin ylläolevan lainauksen jostakin kirja-arviosta, valitettavasti en muista mistä, ja halusin heti lukea tämän kirjan. Sisarusten poissaolo kosketti jotenkin minua ja halusin lukea koko tarinan. Tarinasta löysin pienen Rosemaryn, joka kasvoi ja kehittyi aikuiseksi kirjan juonikuvioissa. Tarinaa katseltiin Rosemaryn näkökulmasta ja se vaihteli välillä, kuten itsellänikin ajatuksissa on välillä lapsuus, nuoruus ja aikuisuus ja kaikenlaiset tapahtumat mitä sitten on tapahtunutkaan jo tähän ikään mennessä. Uskomatonta miten jokin ajatus johtaa seuraavaan ja sitten seuraavaan... No niin palataan kirjan kuvioihin ja Rosemaryn perheeseen.

Isä ja äiti halusivat välttämättä teeskennellä, että muodostimme tiiviin perheen, nautimme luottamuksellisista keskusteluista toistemme kanssa ja turvauduimme toisiimme hädän hetkellä. Kun ottaa huomioon, että molemmat sisarukseni olivat kadonneet, vanhempieni toiveikkuus oli ällistyttävä saavutus. Likipitäen ihailtava. Silti oma mielipiteeni on vankkumaton. Meidän perhe ei ollut ikinä ollut sellainen kuin he halusivat uskotella.

Rosemary on kokenut lapsuudessa kaksi tragediaa eli kahden sisaruksen katoamisen, eikä hän saanut minkäänlaista terapiaa tällaisiin kriiseihin Yhdysvalloissa, joka on terapian kultamaa. Vanhemmat olivat vieläpä yliopiston tutkijoita, joten heidän olisi pitänyt huolehtia tyttärestään. Ehkäpä se vanhempien välinpitämättömyys oli sitten sitä, että väärä lapsi jäi jäljelle. Se rasittava puhua pulputtava lapsi, joka lopulta ei puhunut mitään. Kriisi oli niin paha.

Sanat tulivat ilmoille kuiskauksena, ja toivoin jo ennen kuin suuni lakkasi liikkumasta, että olisin pitänyt sen kiinni. Pelkäsin vastausta niin kovasti, että jatkoin puhumista. "Aloita alusta", sanoin Lowellille, sillä halusin viivyttää mahdollisia huonoja uutisia niin kauan kuin suinkin. "Aloita siitä illasta, jolloin lähdit."

Olimme ihan suunniltamme kirjan kuvioissa syvennytään eläinkokeisiin. Perheen vanhemmat olivat tutkijoita ja he käyttivät psykologisissa tutkimuksissa eläimiä. Kirjan yksi teema on eläintutkimusten vastustaminen ja kirjassa käydään vuoropuhelua hyvistä ja huonoista puolista sekä vastustajien jopa terroristeiksi luokittelusta. Yhdysvalloissa vastustajien perheetkin saavat kärsiä, ja kirjassa poliisit olivat aika hanakoita ottamaan kiinni pienistäkin rikkeistä eläintutkimusten vastustajien perheenjäseniä. Kirjan tarinasta tuli mieleeni vuoden 2014 Finlandia-palkinnon voittanut Jussi Valtosen kirja He eivät tiedä mitä he tekevät. Jussi Valtosen siteeraus on painettu Olimme ihan suunniltamme teoksen kanteen. Molemmille kirjoille on yhteistä eläintutkimukset ja niiden vastustaminen. Tarina on hiukkasen surumielinen, vaikka päähenkilö on aika rempseän oloinen ja tosiaankin puheliasta sorttia. Kirjan lopussa en voinut mitään kyynelille. ****

Karen Joy Fowler, Olimme ihan suunniltamme
suom.  Sari Karhulahti
Tammi 2015
s. 362
We Are All Completely Beside Ourselves 2013

Katjan bloggaus
Marin bloggaus
Pirjoliisan bloggaus
Kristan bloggaus
Kaisa Reettan bloggaus
Bleuen bloggaus
Ullan bloggaus 

Petri Karra: Kotiinpaluu, Iloisten ihmisten huvila

Tämän tarinan voi aloittaa siitäkin, että Eevert ja Matleena tapasivat toisensa Mummotunnelissa. Sitäkin päivää oli syleillyt helle. Rakkaat lukijat, tarkentakaa katseenne nykypäivän Helsinkiin ja Aleksanterinkadun varrelle sijaitsevaan Mummotunneliin, joka kiehuu tuhannen ihmisparan kännistä ja kiimasta. Tarkentakaa tarinamme mieheen ja naiseen. Tarkentakaa heidän humalaisiin kasvoihinsa, mutta älkää kiinnittäkö mitään huomiota kummankaan humalaisiin pakkoliikkeisiin. Olkaa armollisia, pyydän. Tarkentakaa heidän sieluihinsa, niissä on kauneutta. Ja nyt he seisovat kiimatunnelissa toistensa humalaisesta hengityksestä ja katseista hengittäen.

Monelle voi olla tuttu Petri Karran Haarautuvan rakkauden talo, josta tehtiin myös hulvaton elokuva. Mika Kaurismäen elokuva Elämältä kaiken sain perustuu löysästi juuri tähän Karran uusimpaan Kotiinpaluu, Iloisten ihmisten huvila teokseen. Luettuani elokuvan sisällöstä huomasin, että yhteys teokseen on todella löyhä ja olisi voinut juonellisesti olla tiiviimpikin. Armi Toivanen olisi voinut näytellä tiukkaa uranaista Matleenaa, joka muutti tyttärineen avomiehensä Eevertin kanssa Helsingistä Vaasaan Eevertin isän luokse, joka oli kuolemaisillaan. Ylermi-isä eli kuin viimeistä päivää juopotellen, sikaria poltellen ja pitäen hauskaa, mutta sitä ennen hän halusi parantaa välinsä ainoan poikansa kanssa. 

Elämältä kaiken sain elokuvassa isää esittää Vesku Loiri, joka on todella onnistunut valinta tällaiseen roolisuoritukseen. Kirjan kansikuva esittää huumorintajuisesti kirjan sisältöä. Jos joku haluaa lukea ja nauraa tilannekomiikalle, niin tämä kirja ainakin hymyilyttää. Itse nauraa höröttelin useammassakin kohtaa kirjan juonikuvioissa.

Jotta kirja ei olisi pelkästään vain uusioperheen muutto Vaasaan saattohoitoa tarvitsevan isän seuraksi meren rannalle suureen pitsihuvilaan, niin juonikuvioista löytyy pikkurikollisia, jotka olivat kuulleet joltakin, joka oli kuullut joltakin, että isä-Ylermi ei tallettanut rahojaan pankkiin, vaan muutti ne kullaksi ja taloon oli piilotettuna kultaa. Kulta piti vain löytää huomaamatta ja mikäs sen kummempaa kuin perustaa remonttifirma, vanhassa talossa on aina jotain rempattavaa. Yhdellä pikkurikollisella oli mustasukkainen vaimo ja pian pitsihuvilassa pyöri pari kolme railakasta parisuhdetta, joista saisi varmasti aikaiseksi todella hauskan näytelmän. Kirja on siis tiivis ihmissuhdekomedia. Suosittelen lukijoille syysiltojen ratoksi Petri Karran kirjallisen hurttia huumoria.

Petri Karra, Kotiinpaluu, Iloisten ihmisten huvila ***
Gummerus 2015
s. 327