Maria Jotunin (1880-1943) novelliteos sisältää kaksi eri novellikirjaa. Kun on tunteet ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1913 ja siinä on neljätoista novellia. Tyttö ruusutarhassa ilmestyi 1927 ja siinä on kymmenen novellia. Jotuni tunnetaan näytelmistään ja novelleistaan, mutta 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen julkaistu romaani Huojuva talo, joka kertoi avioliittohelvetistä ja perheväkivallasta, lienee vieläkin tunnetumpi. Ensimmäinen novellikokelma Suhteita ilmestyi vuonna 1905, mutta sitä ennen hänen kertomuksiaan ja kirja-arvosteluitaan ilmestyi sanomalehdissä.
KUN ON TUNTEET
Ei se koti sillä kodiksi tule, että yhdessä jonkun kanssa asut. Rakkaus kun puuttuu, puuttuu kaikki.
Kirjan aloittaa novelli nimeltään Vasten mieltä. Siinä naishenkilö kertoo elämästään ja tunteistaan miehensä kuoleman jälkeen. Hänen rakkautensa kuului nuoruuden rakastetulle, jonka kanssa hän ei voinut jatkaa yhteiseloa, koska mies oli viinaan meneväistä sorttia. Mutta vieläkin kyseinen mies oli hänen ajatuksissaan.
Sitä piti minunkin oppia se, ettei eletä ihmisten tähden, vaan itsensä ja ettei onni ole ostettavissa.
Toinen novelli oli nimeltään Untako lienee ja siinäkin on sama juoni, kertoja muistelee nuoruuttaan ja ensimmäistä rakkauttaan, jonka ajoi pois. Seuraavat miehet olisi voinut jättää naimatta.
En kiellä, ettei Lundqvist olisi miellyttänyt minua enemmän kuin kukaan muu sivukulkija, ja onhan niitä sivukulkijoita sattunut jos jonkinmoisia.
Hilda Husso oli kirjan viides novelli. Hilda soitti lapsensa isälle puhelun. Tämän novellin on tehnyt Emmi Jurkka kuuluisaksi radiokuunnelmana. Emmi oli mainio näyttelijä ja sai Hildan kuulostamaan aikamoiselta naiseläjältä. Heillä oli yhteinen lapsi, mutta kumpikaan ei ollut kiinnostunut pojasta, pojan oloista, eikä hänen tulevaisuudestaan.
Kävikö tuo luonnolle, että kun olevinaan se rakkaus muka, sitä nimittelee, mitä nimittelee, suotta, joutessaan jos jotakin havittelee, muka, kun on nuori, kun on tunteet.
Kirjan yhdestoista novelli oli nimikkonovelli Kun on tunteet. Viia oli rakastunut Anttiin, mutta huomasi menneensä naimisiin Matin kanssa. Kun Antti tuli perimään Viia, niin eihän siinä Viian auttanut kuin keittää sovintokahvit, mutta eihän se maistunut kummallekaan. Taisi kummallakin olla vielä niitä tunteita toisiaan kohtaan.
TYTTÖ RUUSUTARHASSA
Vastaan vain kirjeeseesi ja kerron, että itkin, kun sen luin. Oli surkeaa, kun menetit hyvän palveluspaikan. Vielä surkeampaa oli se toinen, että herrat sinua pettivät heti.
Kirjan aloitti novelli nimeltään Onnellinen Heliina. Hynttä-Karliina kirjoitti siskolleen ja toivoi, että sisko käyttäytyisi paremmin ja siveästi palveluspaikassaan. Hän sai vastauksen Heliinalta, jossa hän kertoi olevansa kihloissa ja menossa vihille Joosuan kanssa.
Ainoat erottamattomat! Kukaan ei väliin tule, kun matkalle lähtevät tyttö ja viikatemies.
Toinen novelli oli nimeltään Tyttö ja viikatemies. Kuudenkymmenen ikäinen nainen sai puhelun nuoruuden rakastetultaan, joka oli merikapteeni. Nainen sai puhelun lopuksi nauruhepulin, kun kuuli, että merikapteeni olisi tulossa kylään sormuksen kanssa.
Hän tuhosi sen, jota rakasti. Katso näitä kasvoja, katso tuota arpea kaulassa. Ne ovat hänen kättensä työtä. Minä halveksin häntä.
Kirjan seitsemäs novelli oli nimeltään Onni. Ei ollut novellin kertojan elämä onnellista.
Kun tulen sinne, huomaan yhtäkkiä, että kuollut oli asetettu telineille keskelle vajaa.
Kuvakudos on novellikirjan yhdeksäs novelli. Vanha neiti oli nähnyt itsemurhan tehneen ihmisen, ja tuomari oli tullut kuulustelemaan häntä.
Ei ole tärkeätä etsiä rakkautta, jota ei ole. Tärkeämpää on etsiä totuutta ja kestää kaikki nöyryytykset.
Kirjan viimeinen novelli oli niminovelli Tyttö ruusutarhassa eli kuoleva sisar. Kuoleva sisar makasi kuolinvuoteellaan ja halusi nähdä vielä siskonsa ja tämän miehen, joita ei ollut nähnyt vuosikausiin. Hän oli seurustellut miehen kanssa, mutta sitten sisko ja mies olivat ihastuneet toisiinsa ja menneet naimisiin. Kotitalostakin he olivat pyytäneet sisaren poistumaan. Kuolinvuoteellaan sisar halusi antaa heille anteeksi.
Maria Jotunin novellikirjat kertovat elämän kohokohdista, tunteista, ja niistä ikävimmistäkin tapahtumista, mitä yhteiselämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu. Pidän kovasti hänen kirjenovelleistaan ja puhelinnovelleistaan. Puhekieli kuulostaa rehevältä ja luontevalta.
Kirjan aloitti Irmeli Niemi Vallan rajoilla ja risteyksessä artikkelillaan, jossa hän kävi läpi kirjan novellit. Kirjan lopussa oli useamman henkilön arviointeja Jotunin novelleista mm. Rafael Koskimies, V. A. Koskenniemi ja A-M Tallgren olivat kirjoittaneet omat arviointinsa.
Maria Jotuni, Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
s. 262
Kun on tunteet 1913
Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja 1927
Maria Jotuni: Kun on tunteet
Maria Jotuni: Huojuva talo
Maria Jotuni: Tohvelisankarin rouva
