Anni Blomqvist: Maija (16 Klassikkohaaste)

 

Maija on pakahtumaisillaan onnesta että saa olla kotona, että saa puuhata oman pesueensa parissa ja käyttää omia tavaroitaan. Tällä hetkellä häntä ei yhtään häiritse se, että tulevaksi talveksi on niukasti ruokaa ja tarvikkeita sekä heitä itseään että elikoita varten. Kaikki vaikeudet ovat poispuhalletut, hän hyräilee laulua täysin unohtaen miten kurja lauluääni hänellä oikeastaan on.

Anni Blomqvistin kolmas Myrskyluoto-sarjan kirja on nimeltään Maija. Maija on sarjan päähenkilö, kalastajan vaimo Ahvenanmaan saaristosta. Edellisessä teoksessa, joka oli nimeltään Luoto meressä, Maija meni lastensa ja elikoiden kanssa Simskälaan, vanhempiensa luokse sotaoloja pakoon, ja Janne pakeni mantereen puolelle, ettei joutunut sotaan väärälle puolelle.

On kauhistuttavan hiljaista, Maijan kädet vapisevat niin että on vaikea saada otetta talikynttilästä uuninreunustalla. Lopulta hän saa siihen tulen ja kohottaa kynttilänjalan valaistakseen ympäristön. Vuodeverho on vedetty toisen sängyn eteen. Ne ovat menneet sinne piiloon, hän ajattelee helpottuneena.

- Missä Mikael on?

Maija koki elämänsä pahimman menetyksen, kun hänen lapsensa hukkui kodin lähistöllä mereen leikin tiimellyksessä.  Lapset olivat keskenään leikkimässä, Maija pyykäämässä ja hoitamassa elikoitaan, Janne hakemassa ruokaa elikoille, kun onnettomuus tapahtui, onnettomuus, joka on joka vanhemman painajainen, lapsen kuolema. Niin tarpeeton ja niin turha. Meri antaa ja meri ottaa.

Kun Maija taas pääsee jaloilleen, tuntuu kuin hän olisi ollut pitkän aikaa erossa arkielämästä. Kuitenkin hän on ollut aivan sen keskessä ja pahimmasta väsymyksestä toivuttuaan seurannut sitä koko ajan.

Lapsen kuolema ja uuden lapsen, Gabrielin, syntymä veivät Maijan henkiset ja ruumiilliset voimat kokonaan. Avuksi tuli onneksi Vallborg-kummi, joten Maija sai rauhassa levätä ja koota voimiaan. 

Lasten iloksi Janne toi tuomisinaan matkalta rihvelitaulun. Maija yllättyi Jannen kirjoitustaidosta, sillä hän ei itse osannut kirjoittaa. Nyt Janne oli päättänyt opettaa vanhimmat lapset kirjoittamaan. Kinkereillä vaadittiin, että kaikki osasivat lukea, mutta kirjoittaminen oli vain harvojen taitoja.

Elämä saarella, jossa meri velloi valtoimenaan, toi päiviin iloa ja toisinaan suruja ja menetyksiä. Sairaudet hoidettiin itse. Kun Maijan vanhin lapsi Maria sai suuhunsa paiseen, sen päälle laitettiin iilimato. Iilimatoja pidettiin purkissa, sillä ne söivät haavojen mädät ainekset pois. 

Ikävimpiä tapahtumia olivat tulipalot. Tulipaloissa yleensä menetettiin koko omaisuus ja lainat vain jäivät jäljelle. Joulunalusaika Gabrielin syntymän jälkeen oli ikävä, kun Maijan ja Jannen perhe menetti kotinsa ja joutui asumaan navettaan. Talvimyrskyjen jälkeen Maijalla perheineen oli edessä jälleen muutto Maijan lapsuuskotiin  Simskälaan. Sitä ennen piti pelätä, että he kuolisivat talven hyytävään kylmyyteen tai nälkään.

Anni Blomqvistin Maija teos toi esille sydämeen sattuvia tapahtumia Myrskyluodolta.

 

Anni Blomqvist, Maija

suom. Liisa Ryömä ja Björn-Christer Lindgren

Gummerus 1976

s. 157

Maja 1970 

Myrskyluoto-sarja 3. osa

1800-luku

Ahvenanmaan saaristo

 

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluotoon

Anni Blomqvist: Luoto meressä

 

 

Kirjabloggaajien 16. klassikkohaasteen vetäjänä toimii Tiina Kirjaluotsi-blogista. Kiitokseni Tiinalle vetovastuusta.

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

Tuukka Hämäläinen: Pakko - Kuinka OCD pakotti minut epäilemään kaikkea

 

Päässäni pyörii loputon mylly: olen likainen, olen likainen, olen likainen... Pakene, keksi jokin tekosyy, mene pesemään itsesi, pese kaikki vaatteet, pakene! Olet likainen etkä koskaan selviä tästä!

Tuukka Hämäläinen kirjoittaa tietoteoksessaan Pakko omasta kokemuksestaan OCD:n kanssa. Elämä nuoruudesta lähtien on ollut elämää pakko-oireiden kanssa, johon on kuulunut hillitöntä itsensä pesemistä, sillä pakko-oireinen ajattelu on pyörinyt lian ympärillä. Hänen  elämäänsä on kuulunut myös jatkuvaa ovien ja hellanlevyjen tarkastelua moneen kertaan. OCD:n kuuluu paljon muutakin, ja Hämäläinen on koonnut aiheesta omakohtaisen kokemuksensa lisäksi paljon tutkimustietoa, asiantuntijoiden haastatteluja sekä eri sairastuneiden kokemuksia OCD:stä.

Entä jos käsillesi meni pissaa? Entä jos kätesi osui vahingossa vessanpönttöön? Entä jos pesitkin kätesi huolimattomasti? Entä jos käytit liian vähän saippuaa ja kädet eivät tulleet puhtaiksi? Entä jos käytit liian paljon saippuaa, etkä huuhtonut sitä kunnolla? Entä jos... Entä jos...

Hämäläinen haluaa, että ymmärretään, mitä hänen ja muiden sairastuneiden päässä tapahtuu, kun pakkoajatukset valtaavat mielen, sillä pakkoajatus ja sen aiheuttama tunne vahvistuvat joka kerta, kun pakkotoiminta suoritetaan.

Pakko-oireista kärsiviä on Suomessa arviolta 110 000-165 000. Kirja toimii hyvin esimerkkinä pakko-oireisesta elämästä ja siinä on runsaasti tutkimustietoa ja asiantuntijoiden kokemuksia sairauden hoidosta. Hämäläinen on omistanut kirjansa terapeutilleen.

Kirjan ansiosta ymmärrän nyt enemmän erästä entistä työkaveriani, joka pesi kauan ja hartaasti käsiään. Käsien pesu on siis se, mikä näkyi ulospäin, mutta pään sisäinen myllerrys ja pakko-ajatukset eivät näy ulospäin. 

OCD eli pakko-oireinen häiriö on mielen sairaus, johon kuuluvat pakkotoiminnat. Se luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Tuukka Hämäläinen kertoo omakohtaisessa kirjassaan, Pakko, omista ja muiden sairastuneiden OCD-kokemuksista.

Tuukka Hämäläinen, Pakko - Kuinka OCD pakotti minut epäilemään kaikkea

Like 2023

s. 287 + kiitokset + Apua ja tukea + Lähteet 8s.

Tietokirja

OCD

Mielen sairaus

 

Lisa Jewell: Yöhön kadonnut

 

 

Teinivanhemmat yhä kateissa juhlaillan jäljiltä

Brittiläisen Lisa Jewellin jännityskirja Yöhön kadonnut vei nuorisomaailmaan. Kirjan yhtenä kertojana toimi 19v. Tallulah, joka katosi oudosti baari-illan jälkeen. Myös hänen poikaystävänsä katosi samalla reissulla. He olivat juhlistamassa Tallulahin sosiaaliopintoja. Baarista he olivat jatkaneet erään tuttavansa kotiin. Mukana oli muitakin nuoria. Tallulahin äiti Kim hoiti heidän pientä lastansa. Kim oli kirjan toinen kertoja.

Sinä et nähnyt, millä ilmeellä hän äsken katsoi minua portaista. Sinä et tiedä, miten hän katsoo minua, kun et ole paikalla. Miten hänen äänensä muuttuu kovaksi kuin kivi, miten hänen silmänsä poraavat lävitseni kuin lasersäteet. Sinä et tosiaan tiedä.

Kirjan kolmas kertoja oli Sophie, joka oli muuttanut samalle asuinseudulle avomiehensä kanssa. Sophie kirjoitti dekkareita, mutta muuton jälkeen hän ei pystynyt keskittymään kirjoittamiseen. Heti kohta muuton jälkeen hän kuuli vuotta aiemmin kadonneista teinivanhemmista Tallulahista ja Zackista. Pian hän oli tutustunut Kimiin ja uppoutui katoamiseen entistä syvemmin. Oliko kenties Zack tehnyt jotain Tallulahille ja itselleen? Mutta miksi? Joku varmasti tietäisi jotain tapahtuneesta, joku joka oli juhlissa mukana.

"Haluan täältä heti pois. Minä haluan mennä kotiin. En voi olla täällä, en Zachin kanssa, en hänen... Ja täällä oon hämähäkkejä. Kiltti. Päästä minut ulos. Minä en voi... Täällä on..."

Lisa Jewellin psykologiinen trilleri Yöhön kadonnut uppoutui nuorten maailmaan ihastumisineen ja rakastumisineen.

 

Lisa Jewell, Yöhön kadonnut

suom. Karoliina Timonen

Wsoy 2022

s. 524

The Night She Disappeared 2021

Psykologinen trilleri

 

Jewell Lisa: Joka askel jonka otat
Jewell Lisa: Sitten hän oli poissa
Jewell Lisa: Löysin sinut

Jewell Lisa: Kaikista synkimmät salaisuudet

Jewell Lisa: Näkymätön tyttö 

Jewell Lisa: Yöhön kadonnut

 

 

 

Sofi Oksanen: Puhdistus (2000. postaus)

 

Hitaista lauseista kävi selväksi, että tyttö oli ollut matkalla Tallinnaan autolla illalla jonkun kanssa ja sen jonkun kanssa oli tullut riitaa ja se joku oli lyönyt tyttöä ja tyttö oli lähtenyt karkuun.

Sofi Oksasen Finlandia-kirjapalkinnon voittanut teos Puhdistus on toinen osa trilogiassa, jonka aloitti Stalinin lehmät. Kolmas trilogian teos on nimeltään Kun kyyhkyset katosivat.

Puhdistus jatkoi samojen teemojen linjalla Viron menneisyydestä, johon kuului saksalaisten miehitys ja sen jälkeen venäläisten miehitys, mutta myös 1990-luvun ihmiskaupasta, johon naisten ikävä hyväksikäyttö liittyi.

Kirjan päähenkilö oli Aliide Truu, joka koki kommunismin ja Neuvostoliiton mehityksen aikana väkivaltaa kyseiseen puolueeseen kuuluvien henkilöiden taholta. Myös sisko ja tämän tyttö joutuivat kokemaan väkivaltaa, samoin kuin kaikki naiset, joita hän tiesi. Heidän miehensä olivat piilossa metsissä.

Pelastaakseen itsensä ja kotitalonsa, Aliide teki petoksen. Petokseen vaikutti myös rakkaus ja mustasukkaisuus siskon miestä kohtaan, jonka perheen Aliide lopulta hajotti. Sisko lapsineen vietiin Neuvostoliittoon. Vanhemmat oli viety jo aiemmin. Eikä heistä kuulunut sen jälkeen mitään.

Aliide ei voinut ymmärtää, miten valokuva hänestä ja Ingelistä oli ilmestynyt Zaran käteen. 

Aliiden pihalle ilmestyi eräänä päivänä nuori tyttö, joka oli Aliiden siskon lapsenlapsi. Tyttö oli selvästi hädissään ja pelkäsi takaa-ajajia. Tytön nimi oli Zara ja hän suunnitteli lääkäriksi opiskelemista. Hankkiakseen opintorahoja hänet oli houkuteltu Saksaan töihin. 

Zara oli joutunut ihmiskaupan uhriksi. Hän oli joutunut erittäin pahojen rikollisten uhriksi, jotka tekivät julmaa väkivaltaa uhreilleen. Zaran kehoa oli tikattu usein. Hän oli mustelmilla ja ruhjottu. Hänen fyysinen ja psyykkinen terveytensä oli hakattu tohjoksi. Silti hän pakeni heti tilaisuuden tullen. Isoäiti oli antanut kotitalonsa osoitteen ja pyytänyt käymään hänen siskonsa Aliiden luona Virossa.

Täällä päivää ja yötä ei erota toisistaan. Kaipaan auringonnousua peltojen yllä. Kuuntelen lintujen tepsuttelua katolla ja ikävöin tyttöjäni. Onkohan yksikään ystävistäni enää elossa.

Kirjan kolmas kertoja oli Hans Eerikinpoika Pekk, jota Aliide piilotteli kotitalossaan vuosikausia. Hans oli mies, jota Aliide oli rakastanut heti ensi silmäyksestä, mutta Hans rakasti hänen siskoaan Ingeliä. Lopulta Aliide sai erotettua rakastavaiset toisistaan. Hans oli vain yksin hänen. Mutta miksi Hans ei rakastanut häntä?

Sofi Oksasen monipolvinen Puhdistus aukoi Viron väkivaltaisen menneisyyden salat auki 1930-luvulta siihen asti, kun venäläiset miehittäjät poistuivat ja Viro itsenäistyi. Viron historiaan linkittyi 1990-luvun julma ihmiskauppa. Sekä Aliide, Zara ja muut suvun naiset olivat hyväksikäytön uhreja. Naisten hyväksikäyttö ei ole hävinnyt ajan kuluessa mihinkään, ei Virosta eikä mistään muualtakaan maailmasta.

Tämä kirja kertoi julmuudesta, mitä politikointi teki Viron ihmisille 40-50-luvuilla, ja mitä ihmiskauppa teki naisille 1990-luvulla.

Sofi Oksanen, Puhdistus *****

Wsoy 2008 kymmenes painos

s. 375

Viron historia 1930-90

Rikosromaani

 

Finlandia-palkinto 2008

Runeberg-palkinto 2009

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010

The European Book Price 2010

ym. kirjallisuuspalkintoja

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksanen: Norma

Sofi Oksanen: Baby Jane

Sofi Oksanen: Koirapuisto

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät 

 

Sofia Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

 

Kaukana aavalla merellä, joka saattaa olla juuri sama meri jota sinäkin ajattelet, on saari, joka saattaa olla juuri sama saari jota ajattelet nyt. Saari on kirahvin muotoinen, ainakin ylhäältäpäin tai kartalta katsottuna, jos käyttää vähän mielikuvitusta. 

Sofia Chanfreaun ihastuttava lastenkirja Kirahvin sydän on tavattoman suuri sai vuoden 2022 lasten- ja nuortenkirjojen Finlandia-palkinnon. Ihana, ihana kirja. Tarina on satumainen mielikuvitustarina, jossa on seikkailua, tunteita ja tunnelmaa upeasti kuvitettuna. Tosin olisin toivonut, että kuvat olisivat värikkäämpiä. Vain kansikuvassa on väriä.

Joskus hän kysyi isältä, millainen äiti oli ollut, miksei äiti asunut heidän luonaan ja missä äiti oli. Mutta isä vastasi aina lyhyesti, eivätkä vastaukset kuulostaneet siltä kuin ne olisivat totta. Sitä paitsi pilvet isän pään päällä alkoivat jyristä ja tiputella pisaroita joka kerta kun äiti tuli puheeksi. Niinpä Vega ei enää viitsinyt kysellä. 

Kirjan päähenkilö oli melkein 10-vuotias Vega, joka asui kahdestaan isänsä kanssa, tosin isä ei halunnut kuulla puhuttavan eläimistä, jotka asuivat heillä. Isä ei halunnut puhua myöskään äidistä mitään. Hupsu isoisäkään ei halunnut puhua äidistä mitään, mutta hän näki myös kaikki ympärillä olevat eläimet ja hassut olennot. Isoisä oli Vegan äidin isä. Isoisä asui hauskassa talossaan, joka muutti koko ajan muotoaan.

Vega oli löytänyt norsun. Sen, joka oli tallonut herkästi särkyvät posliinit ja tehnyt tuhojaan isän sydämessä. Viola. Mistä se nainen oli tullut? Mitä hän halusi?

Isän seurustelu Violan kanssa oli Vegasta tosi ikävää. Hänestä tuntui, että isän sydän oli jäätynyt, ja Viola jäädytti isää koko ajan enemmän. Sitten hän keksi, että hänen pitäisi löytää oma äiti, jotta isän sydän sulaisi. Ei muuta kuin suunnitelmat pystyyn vauhdikkaasti ja äitiä etsimään. Mukana mysteerin ratkaisemisessa olivat myös Nelson ja hänen koiransa Floora. 

Sofia Chanfreaun sympaattinen lastenkirja Kirahvin sydän on tavattoman suuri kertoi villistä seikkailusta ja tunteisiin käyvän mysteerin ratkaisusta suurella sydämellä.

 

Sofia Chanfreau, Kirahvin sydän on tavattoman suuri ***** 

Suom. Outi Menna *****

Kuvitus Amanda Chanfreau ***** 

S & S 2022

s. 209

Giraffens hjärta är ovanligt stort 2022 

Lastenkirja

Finlandia-palkinto 2022

 

Kirjahaaste

 

Tämä hauska kirjahaaste tuli vastaan Kirjaimia-blogista ja Ankin kirjablogista.

 

1. Kuinka monta kirjaa on liikaa kirjasarjan sisällä?

Tykkään sarjoista. Sarjan lukemisen voin lopettaa sitten, kun itse haluan. Minusta sarjoissa ei ole liikaa kirjoja. Tsemppiä sarjojen kirjoittajille.

Yksi hauskimmista lastenkirjasarjoista on Veera Salmen Puluboista kertova kirjasarja (esim. Puluboi = Agentti NollaBullaNolla ja kamukiemulat). On tullut luettua kyseistä sarjaa monet kerrat lapsikuuntelijoille, ja kuuntelijat nauravat Puluboi-kirjoille ihan kippurassa.

 

2. Mitä mieltä olet jatkojännäreistä?

Jatkojännärit ovat aivan mahtavia. Odotan monen eri dekkarisarjan jatkokirjoja tänäkin vuonna.

 

3. Kovakantinen vai pokkari?

Kumpikin käy. Yleensä lainaan kirjat kirjastosta ja sieltä kovakantisia, jos mahdollista, mutta olen lukenut mm. Victor Hugon Kurjat pokkariversiona. Siinä oli 971 sivua. Sitä oli hankala lukea, koska teksti oli todella pientä.

Matkoilla pokkarit ovat hyviä, kun ne ovat kevyempiä, eivätkä vie kovasti tilaa.

 

4. Suosikkikirja?

Victor Hugon Kurjat on suosikkikirjani. Ottaisin sen mukaan vaikka autiolle saarelle.

 

5. Kirja, josta pidät vähiten?

En tiedä, enkä ole lukenut sitä. En tykkää kirjoista, joissa soditaan koko ajan. Jos en tykkää kirjan alusta, lopetan sen lukemisen melkein heti. Ehkäpä se oli joku koulukirjoista, joka oli pakko lukea. En kannata romaanien pakkolukemista kouluissa. Kirjoissa on valtavasti vaihtoehtoja, joten suppeasti määritelty lista "pakkolukeakirjoista" on erittäin outoa nykypäivänä.

 

6. Kolmiodraamat, kyllä vai ei?

Tottakai kyllä. Kolmiodraamat yllättävät oikeassakin elämässä.

 

7. Viimeisin kirja, jota vain et voinut lukea loppuun?

Rakkaudella, Tove. Teksti ei vain imaissut mukaansa.

 

8. Kirja, jota tällä hetkellä luet?

Luen tällä hetkellä Anni Blomqvistin Myrskyluoto-kirjasarjaa. Siihen kuuluu viisi teosta. Uskomaton selviytymistarina yksinäiseltä saarelta. Tämä sarja on ollut pitkään lukulistallani ja se oli äitini lempparisarja. Nyt tiedän miksi.

 

9. Viimeisin kirja, jota suosittelit jollekin?

Kirjoja tulee suositeltua blogissa ja somessa miltei päivittäin.

 

10. Vanhin kirja, jonka olet lukenut?

Raamattu ja Katekismus on tullut luettua. Blogista löytyy muutama 1800-luvulla ilmestynyt teos mm. Emil Zolan Naisten paratiisi ja Nana, Victor Hugon Kurjat ja Dostojevskin Vanhan ruhtinaan rakkaus.

 

11. Uusin kirja, jonka olet lukenut? 

Uusin kirja, jonka olen lukenut on Tuula Väisäsen historiallinen teos Houkka, Helgi Hansintyttären elämä. Kertoi nuoren tytön kasvukertomuksen 1400-luvun Räävelistä.

 

12. Suosikkikirjailija?

Yksi vaikuttavimmista suosikkikirjailijoistani on aina ollut Toni Morrison, jonka teos nimeltään Minun kansani, minun rakkaani on uskomattoman hieno. 

 

13. Kirjojen ostaminen vai lainaaminen?

Mieluummin lainaan kirjat kirjastosta, kuin ostan kaikki lukemani kirjat, sillä luen paljon, eivätkä kaikki lukemani kirjat mahtuisi meille. Ostan kyllä kirjoja lahjaksi läheisilleni, joskus myös itselleni.

 

14. Kirja, josta et pitänyt, mutta kaikki muut pitivät?

Tähän sopii hyvin islantilaisen Ragnar Jónassonin dekkari Pimeys , joka aloitti trilogian. Pääosassa oli 64v. rikosetsivä Hulda Hermannsdóttir. Dekkari oli minusta omituinen ja hyvin epämiellyttävä, ja se toi esille yhteiskuntaa vaivaavan ikääntyvien ihmisten karttamisen työelämässä. Huldan kohtalo oli minulle liikaa, enkä lukenut kahta muuta trilogian dekkaria.

 

15. Kirjanmerkit vai hiirenkorvat?

Kirjanmerkit! Kirjanmerkiksi käy vaikka ostoskuitti tai paperinsuikale. Älkäämme taitelko tai muuten tuhotko varsinkaan kirjaston kirjoja, joita muutkin haluavat lukea. Kirjojen välistä voi löytyä vaikka mitä, valitettavasti. Silloin kirjat poistetaan.

 

16. Kirja, jonka luet aina uudelleen?

Lastenkirjoja tulee luettua aina uudelleen ja uudelleen, samoin omia runokirjoja esim. Tommy Tabermanin teosta Aivan kuin joku itkisi.

Mainitsin ykköskysymyksessä Puluboin, jota on tullut luettua ahkerasti ääneen.

 

17. Voitko lukea kuunnellessasi musiikkia?

Olen hyvä keskittymään, eikä musiikki yleensä haittaa. Luen junamatkoilla, linja-autossa, automatkoilla, lentokoneessa, laivamatkoilla, terminaaleissa jne. Melu, hälinä ja musiikki eivät haittaa yleensä lukemistani. Kouluaikoina pistin musiikit soimaan, että pystyin keskittymään vain koulukirjoihin.

 

18. Yksi näkökulma vai useita eri näkökulmia? 

Kumpikin käy.

19. Luetko kirjan yhdeltä istumalta vai usean päivän aikana?

Riippuu kirjan sisällöstä, sillä toisinaan teksti ei lähde avautumaan kovin helpolla, kuten kävi Annie Ernauxin Vuodet teoksen kanssa. Ohut kirja, jota luin jopa neljä päivää.

 

Anni Blomqvist: Luoto meressä

 

 

Ikinä elämässään hän ei ole nähnyt näin paljon kauneutta yhdellä kertaa. Ja täällä, kaiken tämän kauneuden keskellä, hän tästä lähtien saa asua yhdessä Jannen kanssa.

Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan toinen kirja on nimeltään Luoto meressä. Ihastuin valtavasti jo sarjan ensimmäiseen kirjaan, joka oli nimeltään Tie Myrskyluodolle. Ensimmäinen kirja kertoi sarjan päähenkilön Maijan nuoruudesta ja kihlausajasta Jannen kanssa. Sitten tulivat häät ja lopulta muutto Myrskyluodolle. 

He epäröivät kauan valitessaan nukkumapaikkaa. Pitikö heidän valita vene vaiko aika kaukana rannasta oleva vanha lato, joka ei tarjonnut muuta suojaa kuin katon pään päälle sateen sattuessa. Jos sitäkään.

Myrskyluodolla jatkui oman tuvan rakennuspuuhat hitaasti, mutta varmasti.  Sitä varten oli pitänyt ottaa lainaa, sillä kahdella nuorella ei ollut muuta kuin kerkeeväinen luonto. Maijakin oli vielä melkein lapsukainen ajattelultaan ja unohtui välillä omiin ajatuksiinsa miettimään omia ajatuksiaan ja työt jäivät tekemättä. Janne oli jo mies ja paljon enemmän kokenut kalastajan ammatissaan. Molemminpuolinen rakkaus kukoisti hellyytenä toinen toisilleen.

Maija ei tiedä milloin lapsi tulee. Tätä asiaa hänen varmasti pitäisi kysyä joltakin vanhalta ja ymmärtäväiseltä ihmiseltä. Mutta Maija ei tiedä tohtisiko hän. Ei hän tiedä edes sopisiko sellainen.

Toiveissa oli, että talo valmistuisi ennen kuin pakkanen ja lumi tulevat. Talon valmistumisella alkoi olla kiire, kun Maija ymmärsi odottavansa lasta. Lapsen syntyminen tapatui syysmyrskyn aikaan, joten kukaan naisihminen ei päässyt avuksi synnytykseen, joten Maijan ja Jannen oli selvittävä kahdestaan, kun vauva syntyi. Tuosta vauvasta Maija sai hyvän ja oppivaisen apulaisen itselleen, kun vauvoja alkoi syntyä melkein joka vuosi: Maria, August, Mikael, Sigfrid...

Sitten Maija joutui lähtemään lasten kanssa lapsuudenkotiinsa ja Janne piiloutui, ettei joutuisi sotimaan väärälle puolelle.

Anni Blomqvistin teos Luoto meressä kertoi  yksinkertaisesta, mutta kodikkaan työteliäästä nuoren perheen elämästä syrjäisellä Myrskyluodolla, jossa kaikki tehtiin itse.

 

Anni Blomqvist, Luoto meressä

suom. Liisa Ryömä

Gummerus 1975

s. 163

Med havet som granne 1969

1800-luku

Saaristoelämää Ahvenanmaalla

Myrskyluoto-sarja 2. osa

 

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle