Joyce Carol Oates on kuuluisa Yhdysvalloista kotoisin oleva kirjailija,
jonka laajasta tuotannosta on suomennettu kuusi kirjaa. Sisareni, rakkaani kertoo
erään amerikkalaisen perheen pojan, Skyler Rampiken, kirjoittamana koskettavan
tarinan heidän perhetragediasta, jonka seurauksena poika joutui kiertämään
psykiatrisia laitoksia ja käyttämään paljon lääkkeitä, ja joista seurasi
huumeriippuvuus.
Kirjan syvin sanoma on se, miten väärin vanhemmat voivat
kohdella omia lapsia. Tämä ikävä aihe lapsiin kohdistuvasta henkisestä ja
fyysisestä väkivallasta vaikuttaa olevan todella pinnalla maailmalla ja
Suomessa tällä hetkellä, kun lapsia huostaanotetaan ennätysmäärin ja vanhemmat
jopa surmaavat omat lapsensa. Lapsia pitäisi kasvattaa ja tukea kasvussaan
lapsuudesta aikuisuuteen, eikä kaltoinkohdella ja tappaa.
Kun rikkaassa amerikkalaisperheessä isä on huippupalkattu ja
aina töissä, palvelijat hoitavat kotityöt, äiti on kotiäiti ja rahasta ei ole
pulaa, voisi kuvitella, että kaikki on hyvin, mutta kulissien takana kaikki oli
huonosti. Kirjan molemmat vanhemmat olivat itsekkäitä narsisteja ja heidän mielestä lasten
pitäisi pönkittää heidän hyvinvointia ja edustaa perhettä upeasti pärjäämällä
hyvin koulussa ja harrastuksissa. Lasten tukeminen kehityksessä ylitettiin
roimasti ja kirjan vanhempien vaatimukset lasten pärjäämisessä ylitti kaikki
mahdolliset kriteerit. Raha tai lasten ikä ja kehitys eivät olleet esteitä lasten
pakottamisessa voittoon, ja jos lapset eivät pärjänneet, isä haastoi valmentajat ja
koulut oikeuteen.
Kahden narsistin aviosuhde ei kestänyt varsinkaan isän jatkuvaa
oman egonsa pönkittämistä muilla naisilla. Välillä isä muutti pois ja välillä palasi
takaisin, ja perhe voi yhä huonommin. Perheen tytöstä, Blissistä, tuli 4-vuotiaana
taitoluistelun jääprinsessa, jonka avulla varsinkin perheen äiti alkoi esiintyä
mediassa valmentajana ja managerina. Perheen poika, Skyler, unohtui vanhemmilta
tytön menestyksen myötä, ja pojan koulumenestyksestä huolimatta, häntä ei
noteerattu, kunnes perheen tytär löytyi tapettuna talon pannuhuoneesta. Poika
piilotettiin sisäoppilaitoksiin ja psykiatrisiin hoitolaitoksiin, totuus tytön
kuolemasta ei saanut tulla julki.
Kirjan sanoma on ajankohtainen ja tärkeä. Skylerin oma ääni
tarinan kertojana on surullista luettavaa. Kirjassa on yli 700 sivua, joten
kirjailija on rönsyillyt aika tavalla ja kirja ei etene suoraviivaisesti, vaan jouduin useamman kerran palaamaan eri aikojen tapahtumiin ja
ihmettelemään tarinan juonta. Ehkä kirjailija on halunnut luoda
huumeriippuvaisen ajatusmaailmaa sekavana kirjoitustyylinä. Kirjaa
tiivistämällä ja poistamalla samoja asioita kertovia kohtauksia kirjan
luettavuus paranisi, mutta nyt kirjassa on liikaa samoja kohtauksia.
Joyce Carol Oates, Sisareni, rakkaani ****
Otavan Sininen Kirjasto 2012
suom. Kaijamari Sivill
s. 727
My Sister, My Love 2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti