Jos kirjan nimi epäilyttää lukijaa, niin se on vitsi, eikä lukijan
kannata luulla, että kirjassa kuskataan huumausaineita Tallinnaan. Marjo Näkin Hepoa Tallinnaan (2010) kertoo hänen
kahden vuoden työpestistä STT:n kirjeenvaihtajana Tallinnassa. Kirjan nimi
kuvaa sitä, että hän vei hevosensa mukanaan Tallinnaan. Kirjan nimi ei
mielestäni kuvannut kirjaa ollenkaan, sillä kirjassa ei kerrottu yhdestäkään
ratsastustunnista. Ainoat viittaukset hevoseen liittyvästä yhteydestä olivat
venäjää puhuvat tallitytöt ja viittaus yhteen päivään, jolloin kirjeenvaihtaja
ei ratsastanut hevosellaan.
Kirjassa kerrotaan joukosta tapahtumia, joissa
kirjeenvaihtaja oli mukana ja henkilöistä, joita hän pikapikaa tapasi.
Ilmeisesti kirjeenvaihtajan työt ovat pikaisia, joissa yleensä on useampi
toimittaja mukana. Ehkä tästä johtuen kirjan sisältöä ei voi sanoa kovin
syvälliseksi, vaan kevyeksi katsaukseksi, mitä parin vuoden aikana
kirjeenvaihtajan työhön on sisältynyt. Myös vapaa-aika jää kovin
vaatimattomaksi. Kirjeenvaihtaja käy kyllä Saarenmaalla ja Hiidenmaalla, mutta
niidenkin kuvaukset ovat kovin pintapuolisia.
Kirjeenvaihtajan työ loppuu Tallinnassa, koska STT:n
Tallinnan kirjeenvaihtajan työ lopetetaan, mutta kirjeenvaihtaja jää silti
asumaan Tallinnaan. Loppu on yhtä heppoinen, kuin alkukin ja mitään suurempia
kohtauksia tästä kirjasta ei löydy. *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti