Tiina Lymi: Susi sisällä

Ikivanha tarina uusissa kansissa, mies pettää vaimoa ja jää kiinni. Tiina Lymi on kirjoittanut esikoisromaanin Susi sisällä (2010), joka antaa paukkua kaiken sen kurjuuden esille mitä petetyksi tuleminen aiheuttaa pitkän avioliiton jälkeen. 

Tiina Lymin tarina alkaa avioparista, Vesasta ja Tuulasta, joita kaikki heidän ystävänsä kadehtivat, koska he ovat niin onnellisia kahden lapsensa kanssa. Mutta Vesa ei ole onnellinen, koska häntä riivaa pettämisriippuvuus, hänen on saatava jokainen nainen ja jokainen nainen haluaa tulla rakastetuksi hänen kanssaan, ainakin Vesa ajattelee niin.

Vesa jää kiinni yhdestä syrjähypystä ja Tuula antaa sen lopulta anteeksi, mutta miehen kertoessa tunnontuskissaan syrjähyppyjä olleen yli sata per vuosi, Tuula tietää, että sitä hän ei voi antaa anteeksi ikinä. Systemaattinen valehtelu, pettäminen ja lohtulahjojen ostaminen jokaisen syrjähypyn jälkeen, ei kiinnosta enää Tuulaa, elämään on tultava muutos. Vesa lentää kodista ulos ensimmäiseksi, sen jälkeen Tuula hajottaa kaikki Vesan ostamat lahjat, paketoi ne samaan pakettiin saksimiensa Vesan vaatteiden kanssa ja antaa ne Vesalle, kun tämä tulee käymään. Samalla Vesa saa kaulimesta päähänsä. Tuula on päästänyt sisäisen sutensa irti.

Lymin kirja on välillä humoristinen ja koominen ja välillä kyyneleet tulevat silmiin, kun vanhemmat unohtavat avioerotappelussaan pienet lapsensa. Aikuisten tapellessa väliin verissä päin, lapset joutuvat selviytymään ja hakemaan turvaa muista aikuisista. Kerran perheen poika haki äitiään pitkin kaupunkia, kun äiti unohti lapsensa. Tämä on tuttua luettavaa iltapäivälehtien sivuilta. Kirjassa aikuiset eivät omassa raivossaan muista edes omia lapsiaan ja heidän perustarpeitaan.

Tuula saa voimaa eroahdistukseensa kirjoittaessaan kirjaa, jonka nimi tulee olemaan Susi sisällä. Kirjan päähenkilö on raivoisa nainen, joka tappaa kaikki häntä kiusaavat miehet. Parempi niin, että kirjoittaa ikävät tunteensa paperille, kuin tekee väkivaltaa eläville ihmisille. Myös Vesa tuntee tuskaa ja ahdistusta erosta ja omasta käytöksestä.

”Vesa. Sä olet mun pakastimessa.” ”Joo, mä olen istunut tässä nyt neljättä tuntia.” Antero ei ymmärtänyt mitään. Oikeutettu suuttumus, jota hän oli äsken tuntenut, teki tilaa hämmennykselle ja hän astui pakastimessa istuvan Vesan viereen. Antero katsoi Vesaa.  Hän näki kärsivät kasvot, pinkeät kaulajänteet, kohmeessa tärisevän vartalon ja punoittavat silmät, joiden takana ei näkynyt mitään järjellistä. Ja mikä pahinta, Vesa oli alasti. ”Sä olet litskannut mun karviaiset. Ja hirvenlihat. Sun paljaan perseen alla.”  ”Sori mä en tajunnut.”   ”Ei noita kyllä enää voi syödä.” ****