Kiinnostuin Marko Kilven dekkarista Elävien kirjoihin, kun huomasin mainoksia kirjasta tehdystä
elokuvasta. Varasin heti kirjan kirjastosta jo silloin kun elokuva ilmestyi, mutta se jäi tulematta
kirjastosta, joten ostin nyt pokkariversion kaupasta. Suunnitelmissa on katsoa
seuraavaksi kirjasta tehty elokuva 8-pallo. 8-pallo on kirjassa isoa osaa
tekevän huumekaupan uusi design-huume. Kilpi käsittelee kirjassa huumekauppaa
ja design-huumeita, joita ei ole ehditty luokitella huumeiksi, mutta jotka
käyttäytyvät huumeiden tapaan. Kirjan 8-pallo on rankkaa tavaraa ja sen käyttö
voi olla todella vaarallista tottumattomalle käyttäjälle. Poliisit kiinnostuivat
8-pallosta, koska sitä myytiin rikkaille nuorille ja kaunis nuori nainen kuoli
ja hänen kihlattunsa makasi tehohoidossa. Huume ei näkynyt huumeseulassa.
Kirjan pääosassa oli vanhempi konstaapeli Olli Repo, joka
siirtyi huumeosastolle töihin Elias Kasken työpariksi. Elias Kaski oli
yksinäinen susi ja tunsi huumemaailman kiemurat ja huumeporukat kuin omat
taskunsa. Kolmas päähenkilöksi nouseva kirjan henkilö oli Pike, vankilasta
vapautunut entinen narkkari, joka synnytti vankilassa vauvan, joka oli nyt vuoden
ikäinen. Entiset narkkarikaverit etsivät Piken käsiinsä, eivätkä uskoneet
siihen, että Pike ei halunnut olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Samoin
poliisi oli kiinnostunut Piken toimista, sillä harva pääsee irti huumeista ja
entisistä huumekavereista.
- Kuvitellaan, että on
kaksi ihmistä ja maailma on pelkkä tikku. Ne ihmiset on tikun vastakkaisissa
päissä. Sen erilaisempia ei voi olla, Elias pohtii puoliääneen. – Mutta siitä
huolimatta siinä on jotain.
- Mitä, lehtori kysyy.
En minä tiedä. Jotain
mitä ennen ei ole ollut. Tai ehkä jotain, mitä ei olisi pitänyt koskaan olla.
Pike oli selkeästi kirjan kiinnostavin henkilö. Kilpi kuvasi
onnistuneesti Piken haparoivaa vapautta ja vahvaa äitiyttä. Pelko oli koko ajan
selän takana ja koskaan ei tiennyt, kuka odotti nurkan takana tai tuli ovesta
sisään väkivalloin, poliisi vai entinen poikaystävä, Lalli. Lalli ei kavahtanut
väkivaltaa ja oli tuominnut Piken ja vauvan kuolemaan. Pike oli tottunut
itsekin hakkaamiseen, mutta Lallia vastaan hänellä ei ollut mitään aseita, vai
oliko. Se selviää tämän jännittävän kirjan sivuilta. Kirjaa venytettiin hiukan
liian pitkäksi ja olisin lopettanut sivulle 466 hiukan loppua muuttaen. Lukijan
ei tarvinnut tietää kaikkea tästä huumekaupasta, jota lopussa vatvottiin.
Samoin Ollin sielunelämän tutkiskelu kirjan lopussa oli outoa.
Pike kääntyy pois,
mutta nauru ei lopu. Päinvastoin. Se tuntuu hyvältä, tulee lähelle itkua.
Kyynel saa kasvaa kaikessa rauhassa hänen silmäkulmassaan, ja lopulta se lähtee
valumaan pitkin poskea. Se ei haittaa.
Tuntuu kuin sulka
kulkisi hänen kasvoillaan, pitkin poskipäätä hellästi hyväillen. Se on niin pehmeä,
enkelin sulka.
Marko Kilpi, Elävien kirjoihin ****
Gummerus, neljäs painos, pokkari 2013
alkuperäinen kirja 2011
alkuperäinen kirja 2011
s. 497
Katsoin viimeinkin 8-pallo-elokuvan. Kirjan teksti oli muutettu elokuvamaiseksi, joten muutoksia oli aika lailla. Leppilampi on charmantti näyttelijä, mutta en osannut kuvitella häntä Olli Revoksi. Petelius oli ehkä hiukan liian iäkäs Eliaksen osaan. Elokuvaan oli lisätty sänkykohtauksia ja elokuvan lopusta oli tehty siirappimainen amerikkalaisversio. Eero Aho oli loistavan ilkeä Lalli ja hänelle annan 10 pistettä suorituksesta, ihme jos hän ei ole Jussi-ehdokkaana. Jessica Grabowsky oli kaunis ja herttainen, mutta ei hänestä löytynyt Kilven entistä kovaluonteista narkkarikuningatarta. Kouki loisti sivuroolissaan koomisena hahmona.
VastaaPoistaNarkkariporukan ulkoasua ja käyttäytymistä oli liioiteltu, ei heitä erota tavallisista kaduntallaajista, mutta he toivat elokuvaan kaikessa kamaluudessaan huumoria.
Kaikki oksennus- ja huumepöllykohtaukset olivat niin karmeaa katsottavaa, että suosittelen elokuvaa nuorille opetusfilmiksi.