Belinda Bauer: Hautanummi

Englantilainen Belinda Bauer on kirjoittanut Exmoor-trilogian, josta Hautanummi on ensimmäinen julkaistu teos, joka on samalla Bauerin esikoisteos. Hautanummi on menestynyt hyvin, se on julkaistu noin 20 maassa ja se on saanut Gold Dagger -palkinnon, joka jaetaan vuoden parhaalle Britanniassa julkaistulle, englanninkieliselle rikosromaanille. Seuraavat trilogian kirjat ovat Tappajan katse ja Kadonneet lapset. Helsingin kaupunginkirjasto valitsi Hautanummen vuonna 2011 12. kiinnostavimman kirjan joukkoon.

Hautanummen pääosassa on 12-vuotias Steven, joka asuu äitinsä ja veljensä kanssa isoäitinsä luona pienessä Shipcottin kylässä Exmoorin nummien vieressä. Stevenin elämä oli surullista, sillä isoäiti ei ollut toipunut pienen poikansa katoamisesta. Billy, joka olisi ollut Stevenin eno, kuoli sarjamurhaajan käsissä, joka hautasi uhrinsa lähialueiden nummille. Exmoorin nummilta oli löytynyt kolmen lapsen hautapaikat, mutta Billyn ruumista ei löydetty. Murhaajan kotoa oli löytynyt Billyn kengät, joissa luki Billyn nimi, joten murhaajan oli tunnustettava myös Billyn murha. Isoäiti odotti kadunvarren ikkunassa Billyä tulevaksi kotiin.

Steven oli päättänyt tehdä jotain isoäidin murheelle, hän oli päättänyt löytää Billyn ruumiin. Steven kaivoi nummilla yksin tai kaverinsa kanssa ja etsi ruumista. Steven tutki kaiken tiedon murhista, minkä löysi lehdistä ja netistä ja lopulta päätti kirjoittaa suoraan murhaajalle vankilaan ja kysyi suoraan missä Billyn ruumis on. Steven yritti pysytellä tuntemattomana ja koodasi kirjeet, sillä vankilaviranomaiset tutkivat kirjeet tarkasti. Sarjamurhaaja ymmärsi hänen koodikielensä.

Mutta sitten hänelle oli selvinnyt, että SL oli poika. 

Poika johon hän oli rakentanut luottamuksellisen suhteen. 

Poika jonka kanssa hänellä oli salaisuuksia. 

Poika joka halusi jotakin häneltä niin epätoivoisesti, että tämän voisi houkutella … melkein mihin vaan.

 Ja jollei voisi, ei sekään olisi mikään ongelma.

Kirja oli todella hyytävä. Kirjan toiseksi päähenkilöksi nousevan sarjamurhaajan ajatusmaailma oli todella sairas. Kahdenkymmenen vuoden vankilatuomio ei ollut parantanut hänen himoaan lapsia kohtaan ja nyt Steven oli hänen kohteensa. Ainoa mahdollinen keino päästä Stevenin luo oli vankilapako, joka tapahtui todella yllättävän nopeasti.

Hän levitti muovikassin märkiin valkeisiin kanerviin ja istuutui varovasti: nummi syleili häntä kuin tuttu rakastaja.

Ja kun pojat tuntia myöhemmin ilmestyivät usvasta, näyn kauneus nostatti kyyneleet Averyn silmiin.

Aivan kuin kaksi enkeliä olisi astunut pilvestä, jotta hän voisi toivottaa heidät tervetulleeksi taivaaseen.

Kirja oli kauhutrilleri pahimmasta päästä, jossa taustalla muisteltiin koko ajan sarjamurhaajan aiemmin tekemiä lapsimurhia. Kirja oli perin englantilainen maisemakuvauksineen ja ruokailuineen. Stevenin perhe oli köyhä, joten hän opetteli tekstailemaan ja käyttämään nettiä ystävänsä luona. Vaatteet olivat kirpputorilta ostettuja. Äidin hellyys riitti vain pikkuveljelle ja kolme koulun kovista olivat aina Stevenin kimpussa. Näihin kaikkiin ongelmiin Steven toivoi lapsellisesti ratkaisua, kunhan hän löytäisi Billyn ruumiin. Kirja oli hyvän ja pahan kaksintaistelu. Kirjan lukeminen oli kammottavaa, koska sarjamurhaaja halusi Stevenin.

Belinda Bauer, Hautanummi ****

suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

Karisto 2011

Blacklands 2010

s. 354