Enni Mustonen on kirjoittanut oikean lomakirjan,
viihdyttävän ja raikkaan Paimentytön.
Kirja on Syrjästäkatsojan tarinoita –
sarjan ensimmäinen osa. Sarja kertoo Idasta, joka teki töitä tunnetuissa
suomalaisissa kulttuurikodeissa. Ensimmäisessä osassa Ida jäi orvoksi ja pääsi
töihin Zacharias Topeliuksen kartanoon palkattomaksi pikkupiiaksi, sillä
piianpestiä tai kontrahtia, josta sai palkan, ei 1800-luvulla voinut tehdä
ennen rippikoulun suorittamista. Ennen Topeliuksen taloon pääsemistä Ida toimi
paimentyttönä.
Kun korvapuusti
lävähti navetan ovella poskelleni, pudotin vasikan maahan ja peräännyin. Poskea
kirvelsi. Emäntä jatkoi huutamistaan kimakalla äänellä. Oli vaikea saada
sanoista selvää, kun korvissa humisi. Vad i helvete? Missä olet taas
kuhnaillut?
Ida sai nuorena tyttönä vastaansa vuoronperään sekä ilkeitä
ihmisiä että hyväntahtoisia. Päästessään sisätöihin Topeliuksen talouteen Ida
pääsi kokemaan kulttuuriperheen elämänmenoa ja myös matkustamaan Topeliuksen
matkaseurassa. Luin mielelläni kuvitteellista Topeliuksen perheen elämää, jota
sain katsella Idan silmillä. Vähäosaisen ja orvon, mutta reipasotteisen ja kaikesta
kiinnostuneen tytön näkökulma Valtioneuvoksen ja kirjailijan kotielämästä oli
kiireistä ja työntäyteistä, nykyaikana voisi sanoa, että sosiaalista, sillä
talo oli koko ajan täynnä ihmisiä joko tulossa tai menossa.
Vasta illalla muistin,
että oli syntymäpäiväni. Kukaan ei kai tiennyt, että täytin tänään neljätoista
vuotta. Olin ottanut papinkirjani Matilda-neidin piironginlaatikosta tämän
kuoltua ja pannut sen takaisin peililaatikkoni lokeroon. Siellä se oli vieläkin
koulutodistuksen ja valokuvan alla.
Paimentyttö on
hieno historiallinen viihdekirja. Kirjan parhainta antia ovat juuri
Topeliuksesta kertovat tapahtumat, jotka olivat faktatietoa. Faktatiedosta
kertomassa oli syrjästäkatsoja eli Ida. Samalla Idasta itsestä oli tehty kirjan
päähenkilö. Kirjassa korostui luokkayhteiskunta, mutta kulttuurikodissa
kohdeltiin hyvin pientä orpoa tyttöä, tosin enemmän siellä huolehdittiin siitä,
että Ida osasi puhua ruotsia ja lukea ruotsinkielistä kirjallisuutta kuin että
hänellä oli vaatteita ja kenkiä. Muutoksen tuulet pyörivät Topeliuksen kodissa
ja suomen kielen asema vahvistui ajan kuluessa. Näistä muutoksista oli
mielenkiintoista lukea. Kirjan tapahtumat oli kuvattu vuosina 1893–1898. Kirjan
lopussa Ida oli 17-vuotias ja edessä oli muutto uuteen työpaikkaan. Siitä voimme lukea kirjasta Lapsenpiika.
Enni Mustonen, Paimentyttö ****
Otava 2013
s. 360
Enni Mustonen: Paimentyttö
Enni Mustonen: Lapsenpiika
Enni Mustonen: Emännöitsijä
Enni Mustonen: Ruokarouva
Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
Enni Mustonen: Lapsenpiika
Enni Mustonen: Emännöitsijä
Enni Mustonen: Ruokarouva
Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti