Susanne Staun on Tanskan arvostetuimpia jännityskirjailijoita,
ja hän on kirjoittanut toistakymmentä teosta. Punainen merkki on Staunin ensimmäinen suomennettu teos. Punainen merkki voitti vuonna 2011
Tanskan parhaalle jännitysromaanille myönnettävän Harald Morgensen – palkinnon ja
oli ehdolla pohjoismaisen Lasiavain – dekkaripalkinnon voittajaksi.
Pelko ohjaa elämää.
Jos pelkää. Minä en pelkää mitään. Eli ei, en ole koskaan onanoinut. En ole
koskaan tyytynyt vähään. Minä en ole koskaan arastellut ottaa sitä mikä minulle
kuuluu.
Elämä on noutopöytä
sille, jonka päässä on ruuvit kohdallaan ja joka osaa säilyttää salaisuutensa.
Punaisen merkin
päähenkilö oli Odensen oikeuslääketieteen laitoksen oikeuslääkäri Maria Krause.
Krausen leikkauspöydälle alkoi ilmestyä ruumiita, joista löytyi merkkejä siitä,
että liikkeellä oli sarjamurhaaja. Oikeuslääkäri ei saisi tuntea
henkilökohtaista kiinnostusta tapauksia kohtaan, mutta tällä kertaa eräs ruumiista
toi vanhat muistot Maria Krausen mieleen, muistot, joita hän oli hellinyt yhdeksäntoista
vuotta. Mariasta tuli murhaajan tai murhaajien takaa-ajaja, mutta samalla
hänestä tuli kohde, sillä murhien takaa löytyi muitakin kauheuksia. Maria tiesi
liikaa.
Hänen lapsuutensa?
Klassinen tapaus, niin päinvastainen kuin omani. Tyydyttäköön sanomaan, että
kun hän oli vielä pieni taapero, hänen narkkarihuoraäitinsä herätti hänet
toisinaan keskellä yötä ja sanoi, että nyt on grillattua broileria. Maailmassa
ei ole oikeudenmukaisuutta, ja se on syytä muistaa kun puhutaan
epäoikeudenmukaisuudesta ja ”tyttöparoista” tai kun puhutaan Larryn kaltaisista
ihmisistä. Kukaan, paitsi minä, eikä minulla taatusti ole hyviä aikomuksia
hänen suhteensa, ei halua olla Larryn kanssa missään tekemisissä.
Punaisen merkin
tarinan sisään oli ujutettu narsistisesti ajattelevan ja käyttäytyvän
rikollisen päiväkirja. Tämä kirjoittaja halusi, että hänen tekonsa tulevat
julki hänen päiväkirjansa avulla. Ennen kirjan loppuhuipennusta hän oli repinyt
kirjasta tietyt sivut pois, joita lukijat eivät tiedä. Olettaisin, että tämä
sarjamurhaaja esiintyy tulevissa kirjoissa jossakin vaiheessa, vaikka eräs mies
löytyikin ja poliisit kuvittelivat hänen olevan kyseisen sarjamurhaajan (oma ajatus kirjan tapahtumista).
Näihin
julmiin rikoksiin liittyi muitakin henkilöitä, joita Maria Krause lähti yksin etsimään Saksasta, mutta siitä reissusta voivat lukijat lukea tämän
jännityskirjan sivuilta. Maria Krausella oli omia omituisuuksiaan ja
salaisuuksia, jotka tekivät kirjan tarinasta erikoisen ja se erottautui sen
vuoksi muista jännityskirjoista. Jokohan Harry Hole on löytänyt naispuolisen vastineen? Kirjan takalehdellä oli osuva lause, jonka
allekirjoitan: Tervetuloa Maria Krausen painajaiseen.
Susanne Staun, Punainen merkki ****
suom. Kari Koski
WSOY 2014
Døderummet 2010
s. 307
Täytyy sanoa, etten pidä sarjamurhaajakirjoista, joissa murhaaja mukamas löytyy mutta seuraavassa osassa paljastuu, ettei löytynytkään. Sitähän voi jatkaa aivan loputtomiin. Olen enemmän sen kannalla, että syyllinen paljastuu tavalla tai toisella lukijalle, ja se on siinä sitten se. :)
VastaaPoistaOsuit Marika sarjakirjojen ytimeen. Just noin sarjaa jatketaan. Harry Holekin on jatkanut pitkään ja aina tulee tuttuja vastaan. Mutta niinhän se on elämässäkin, murhaajat pääsevät vankilasta pois ja sitten voi tapahtua kaikkea kamalaa...
PoistaTämä uusinkin Erik Axl Sundin sarja on rakennettu samalla tyylillä. Loppuun jokin koukku ja lukija odottaa seuraavaa kirjaa malttamattomana. TV-sarjoista Silta oli rakennettu myös samaan tyyliin ja moni muu...
Kuulostaa sellaiselta jota on luettava henkeä pidätellen ja kaikkia maailman narsisteja harmitellen.
VastaaPoistaOlen ehkä lukenut liian monta dekkaria tai sitten luen ne niin pelkkänä fiktiona ja kuvitteluna, että en pidättele henkeä. Muistaakseni nuorempana olin herkempi ja kauhuelokuvat ja -kirjat pelottivat. Jätin ne siis pois.
PoistaTässä kirjassa on mielenkiintoinen päähenkilö, joka joutuu kyllä juoksemaan...pakoon
Aivan outo nimi minulle. En ole missään törmännyt kirjaan. Joskus menee sarjamurhatkin, pitänee muistaa dekkarin nälässä.
VastaaPoistaUlla, tämä on Susanne Staunin ensimmäinen suomennettu kirja, vaikka hän on kirjoittanut niitä toistakymmentä. Ehkä kustantajat hakivat vaihtelua ruotsalaisten laajaan tarjontaan.
Poista