sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pirkko Saisio: Betoniyö


Kiinnostuin Pirkko Saision Betoniyö (1981) teoksesta, kun mediassa ilmoitettiin, että kirjasta tehty elokuva on valittu Suomen viralliseksi Oscar-palkintoehdokkaaksi. Ehdokkaat valitaan tammikuussa 2015. Elokuva on Pirjo Honkasalon ohjaama. Toivottavasti ehdin nähdä elokuvan pikapuoliin, sillä kirja oli raadollisen koskettava kertomus pienestä perheestä, johon kuului äiti ja kaksi poikaa. Ilkka oli vasta aikuistumassa oleva nuorukainen, mutta oli menossa vankilaan parin päivän päästä. Simo oli jättänyt koulun kesken ja miehen malli tuli rikollispiireihin joutuneelta veljeltä. Äiti ja pojat käyttivät reippaasti alkoholia. Kirjan tarina oli yksi päivä tämän normaalielämästä syrjäytyneen perheen elämästä.

Ilkka sytytti tupakan. Liika polttaminen kirvelsi suuta. Silmät verestivät valvomisesta. Iho haisi hielle ja lialle. Päivän vanha krapula tuntui vielä ohimoissa. Tuntui taas liioittelulta koko viikkokausien sureminen. Neljäkymmentäyksi viikkoa. Mitä se oli miehen elämässä.

Betoniyön alussa on Päivi Koiviston johdanto kirjalle. Koivisto on kirjallisuudentutkija ja tutkinut Pirkko Saision tuotantoa. Tämä johdanto olisi voitu sijoittaa kirjan loppuun, sillä kyllä kirjan alku ei tarvinnut lievennyksiä, sillä tämä aika on varmasti alkoholisoituneempi kuin 80-luvun alkupuoli. Alkoholiverotusta on lievennetty ja Virosta saa tuoda pakettiautollisen viinaa kerralla. Myös kaljapakkaukset ovat kasvaneet koko ajan ja saaneet lempinimiä mm. mäyräkoira. Tietysti oli mukava lukea kirjallisuudentutkijan kertomusta kirjasta ja tekstistä kävi ilmi, että KOM-teatteri on tehnyt kirjasta näytelmän, mutta silti olisin halunnut aloittaa kirjan tarinasta.

Simo katsoi ympärilleen. Aurinko hehkui niin ettei sitä voinut nähdä. Auringosta jäi vihreitä jälkikuvia taivaalle. Taivaan halki lensi harakka, lepatti hetken kuin lippu ja suli sitten vihreään läikkään. Puolivalmiit betonitornit huojahtelivat. Niiden ikkuna-aukot venyivät ja supistuivat kuin peilikuvat Naurutalossa.

Betoniyön tarinassa seurataan sekä Ilkan että Simon ajatuksia ja tekemisiä päivän aikana. Molemmat veljekset humaltuvat iltaa ja yötä kohdin ja tekevät typeryyksiä humalapäissään. Äiti oli pakottanut Simon olemaan veljensä seurana, sillä äiti pelkäsi Ilkan tekevän jotain pahaa itselleen. Äidillä itsellään oli muita kiireitä. Saisio on upottanut kirjan juoneen homofobian ja varsinkin Simon ajatukset pyörivät talon yhdessä asukkaassa, jota hän puhutteli homoksi ja keksi kaikenlaisia juttuja miehestä. Simon ja miehen tapaaminen oli kohtaus, jonka seuraukset olivat ikäviä. Lisää juonikuvioita voi lukea Betoniyön sivuilta. Huolimatta siitä, että kirjan tarina on yli 30 vuotta vanha, kirja on pysynyt tuoreena ja sopii hyvin myös tämän päivän kaupunkilähiöelämään.

Pirkko Saisio, Betoniyö *****
Tammen Bon-pokkari 2013
s. 171
Ensimmäinen painos ilmestyi 1981
Täydennetty painos ilmestyi 2011

6 kommenttia:

  1. Katsoin aikaanaan televisiosta saision Elämänmenoa ja se oli hyvä. Kunpa vielä ehtisin hänen kirjoihinsa, sillä tuntuu, että nämä olisivat 'mun juttu'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämänmeno oli todella hieno sarja. Arkisuus ja köyhyys, syrjäytyminen, ne olivat ainakin alunperin Saision juttuja.
      Suosittelen sinulle tätä kirjaa :)

      Poista
  2. Niinhän se on Saision kirjoissa tuo pysyvyys. Olen kokenut sen Elämänmenossa.
    Ihmettelin, mihin olen hukannut sinut, kun bloggeri ei välitä sinun uusia tekstejä. Olin huomannut nimenmuutoksen, mutta en ollut lisännyt uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monelle on varmaan käynyt samoin, että Kirjasähkökäyrän osoite on jäänyt vaihtamatta. Toivottavasti pikkuhiljaa entiset lukijat löytävät tänne :)
      Joku kuuman kesän hullutus iski ja vaihdoin osoitteen ja siitä oli kyllä sitten aika paljon työtä ja haittaakin. Bloggerin pitäisi pystyä pitämään sekä vanha että uusi osoite ja linkittämään ne samaan osoitteeseen. Tämä on hiukan vanhanaikainen systeemi.
      Voit rekisteröityä uudestaan, jos se auttaa, että mun tekstit tulevat sinulle.

      Poista
  3. Tämä kiinnostaa kovasti, sillä olen nähnyt tuon elokuvan ja se on huikea sekä tarinaltaan että kuvaukseltaan. Suosittelen! Elokuvan perusteella olen täysin samaa mieltä, että tässä on jotain todella ajankohtaista edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Honkasalo osaa elokuvanteon. Kiva kuulla suositus elokuvasta. Suosittelen tätä kirjaa, sillä Saision tarina antaa paljon ajattelemisen aihetta, se sisältää yhteiskunnallisia kannanottoja ja kertoo syrjäytymisestä.

      Poista