Avital oli kertonut hänelle siitä. Pojasta, joka vihasi lapsia ja vaani heitä kotikaupunkia ympäröivässä karussa maastossa. Pojasta, jota kutsuttiin Paperipojaksi.
Ruotsalaisen Kristina Ohlssonin dekkarit paranevat kirja kirjalta. Daavidintähdet oli huippulaadukasta kerrontaa, jota jännitin kirjan alusta loppuun asti. Ohlssonin viidennenkin dekkarin tähti oli Fredrika Bergman, joka palasi edellisen dekkarin, Paratiisiuhrit, jälkeen takaisin rikospoliisi Alex Rechtin tiimiin. Yksi tiimin jäsenistä erotettiin edellisen kirjan tapahtumien jälkeen, mutta tässä kirjassa hän oli mukana taustatekijänä.
Hetken päästä hän on ylhäällä. Hetken päästä hän on oman asuntonsa ovella.
Hetken päästä hän saa tietää mitä on tapahtunut.
Että hänen miehensä ja lapsensa ovat kuolleet.
Ettei jäljellä ole ketään.
Alex Rechtin tiimi sai hälytyksen, päiväkodin työntekijä oli ammuttu päiväkodin pihalle lasten ja vanhempien keskelle keskellä päivää. Päiväkoti oli juutalaisen yhteisön omistama. Parin päivän päästä löytyi lisää kuolleita ja kuolleilla oli paperikassit päässä. Oliko kyseessä sarjamurhaaja, sillä kyseiset henkilöt kuuluivat myöskin juutalaiseen yhteisöön. Oliko tulossa lisää kuolleita? Oliko liikkeellä vihamurhaaja.
Tasapaino. Vain pari vuotta sitten hän olisi voinut pahoin sen sanan kuullessaan. Mutta ei enää. Nyt sana oli saanut uuden merkityksen, se kietoutui hänen sielunsa ympärille pehmeänä kuin pumpuli ja sai hänen silmänsä säihkymään. Fredrika Bergman oli saavuttanut rauhan.
Ainakin hetkellisesti.
Surmattujen lisäksi Daavidintähdissä seurattiin myöskin juutalaisyhteisöön saapunutta henkilöä, joka oli tullut palkkaamaan yhteisölle uuden turvallisuuspäällikön. Kyseinen rekrytoija oli varsinkin suojelupoliisin tarkassa valvonnassa tai ainakin he luulivat niin. Mikä miehen käynnin varsinainen syy oli? Aikaisemmin hän oli yrittänyt rekrytoida Ruotsin suojelupoliisin kirkkainta tähteä Eden Lundellia työnantajansa salaisiin töihin. Siispä Eden oli miehen kannoilla koko Ruotsin vierailun ajan huomatakseen, että joku muukin oli miehen jäljillä. Juutalaisyhteisössä pelko kiertyi julmasti jäsenten ympärille. Kaikki valehtelivat tai vaikenivat. Tietoja oli haettava Israelista asti. Sekä Edenillä että Fredrikalla oli perheet, jotka kärsivät äitien poissaoloista. Tässä dekkarissa perheillä oli tärkeä merkitys myös murhien motiivina. Loppupeleissä molempien naisten oli syytä pelätä perheidensä puolesta.
Äkkiä pois, äkkiä pois, äkkiä pois.
Hän ei saa nähdä Dania.
Hyvä Jumala, älä anna hänen nähdä Dania.
Mies tuijotti Dania.
Herkeämättä.
Hän ei saanut katsettaan irti tytön kasvoista, jotka paljastivat kaiken sille joka tiesi mitä etsiä.
Kristina Ohlssonilla on vankka kokemustausta aiheista, joista hän kirjoittaa, sillä hän on Lähi-itään ja EU:n ulkopolitiikkaan erikoistunut politiikan tutkija, joka on työskennellyt Ruotsin turvallisuuspoliisissa, ulkoasiainministeriössä sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön analyytikkona Wienissä. Ohlssonin Nukketalo syntyi työkomennuksella Bagdadissa. Nykyisin hän on vapaa kirjailija. Daavidintähdet syntyi Ohlssonin kiinnostuksesta juutalaisuuden historiaan ja Israelin valtion syntyyn. Daavidintähdet sai tarinansa Jerusalemin tähtitaivaan alla, jonka kirjailija koki maagiseksi ja täydellisemmäksi kuin minkään aiemman kirjan kirjoittamisen. Tämä maagisuus ja syvällinen kokeminen näkyy kirjan tekstissä ja en voinut muuta kuin nauttia kirjan sydäntäraastavasta tarinasta.
Kristina Ohlsson, Daavidintähdet *****
WSOY 2015
suom. Outi Menna
s. 492
Davidsstjärnor 2013
Ohlsson Kristina: Nukketalo
Luin oikein ahmien postauksesi. Hienoa saada nuo Ohlssonin taustan tiedot. Kuuntelin Davidsstjärnor toissakesänä äänikirjana, ruotsiksi. Ihan huippu kokemus.
VastaaPoistaItse olen aika laiska lukemaan muulla kielellä kuin suomeksi. Sinulla on tuota kielitaitoa, hieno juttu. Tämä oli todella jännittävä ja laadukas dekkari.
PoistaOlen lukenut aiemmat Ohlssonin dekkarit. En pitänyt oikein ollenkaan viime vuoden kirjasta, vaikka muista olen pitänyt niin kovasti. Puolisoni lukee tätä uusinta parhaillaan ja olen tivannut häneltä, onko se hyvä, tapahtuuhan se Ruotsissa jne. Odotan pääseväni lukemaan.
VastaaPoistaMinä tykkäsin Paratiisiuhreista kovastikin, mutta nyt ohlsson on ylittänyt itsensä ja kirjoittanut todella laadukkaan dekkarin. Huomaa, että hän on paneutunut aiheeseen ja sisällyttänyt faktaa tarinan sisälle.
PoistaTukholma on se missä kaikki tapahtuu. Ja kirja on todella hyvä.
Vaikuttaa oikein lupaavalta tämä Daavidintähdet! Itse olen hieman jäljessä eli Paratiisiuhrit odottelee vielä lukuvuoroaan, aiemmat olen lukenut ja pitänyt kovasti.
VastaaPoistaKyllä Ohlsson on noussut minun lempparidekkaristiksi. Paratiisiuhrit voi yllättää sinut. Aihepiiri oli todella kansainvälinen.
PoistaTuskin luen parempaa dekkaria tänä vuonna.
VastaaPoistaTämä voittaa kyllä Lars Keplerin Vainoojan ja Mons Kallentoftin Vesienkelit. Huippuhyviä myös nekin :)
PoistaOijoi, Mai!, tämä odottaa minua. Kuulostaa hyvältä eli nyt meni takuuvarmasti lukuun. Kiitos tästä <3
VastaaPoistaOhlsson vain parantaa kirjoitustyyliään nyt kun on vapaa kirjailija ja sen huomaa tästä dekkarista. Todella laadukas dekkari.
Poista