Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Eräänä talvena äiti hieroi jäätyneitä sormiasi karkeilla käsillään ja vei sinut keittiön tulisijan luo. " Voi, kätesi ovat kuin jääpuikot!" Muistat äidin tuoksun kun hän halasi sinua ja hieroi ja hieroi käsiäsi lämpimäksi.

Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä kiehtoi minua heti, kun näin kirjan kansikuvan ensimmäisen kerran. Minun ei tarvinnut lukea kirjan arvioita tietääkseni, että tulen pitämään kirjasta valtavan paljon. Kirjan nimi, Pidä huolta äidistä, kertoi minulle jo sanomattoman paljon ja kansikuva on todella kaunis. Perheen 69-vuotias äiti oli kadonnut Soulin metroasemalle. Hänen miehensä oli aina kulkenut nopeasti, ja olettanut, että vaimo tulee jäljessä, mutta nyt metro lähti ilman vaimoa ja äiti katosi. Kirjassa perheen jäsenet muistelevat äitiä ja etsivät häntä. 

Lasket laatikon lattialle. Vaimosi sanoi ettei ollut eläissään nähnyt yhtä kaunista kangasta, että oli kävellyt kauas hankkiakseen sen. Avaat laatikon, ja siellä on hampusta tehty kuolinpuku käärittynä häikäisevän valkoiseen puuvillakankaaseen. Avaat solmut yksi kerrallaan. Hamppukangas joka laitetaan patjan päälle, kangas joka tulee peitteen päälle, kangas johon jalat kääritään, kangas johon kädet kiedotaan, kaikki ovat järjestyksessä. Sinähän sanoit että hautaisit minut ensin... Tuijotat silmiäsi räpsytellen pussukoita, joihin sinun ja vaimosi sormen- ja varpaankynnet on tarkoitus kääriä.

Perheen äiti muistelee myöskin kirjan sivuilla omaa elämäänsä ja lapsiaan sekä muita läheisiä henkilöitä. Perhe saa selville joitakin äitiin liittyviä salaisuuksia, joista hän on vaiennut tarkasti mm. sairauksistaan ja siitä, että hän ei osannut lukea. Perheen vanhimmasta tytöstä oli tullut kirjailija ja hän oli antanut äidille kirjansa, mutta kenellekään perheen jäsenistä ei tullut mieleenkään lukea kirjoja äidille. 

Tajuat että et tuonut vaimollesi lasillista lämmintä vettä edes silloin kun hän makasi monta päivää vatsa sekaisin pystymättä syömään mitään.

Voiko jostakin perheenjäsenestä tulla niin huomaamaton osa perhettä, että hänen dementoitumisensa ja jatkuvat, ikävät päänsäryt ja tajuttomuuskohtaukset jäävät vaille huomiota. Kirja herättelee lukijaansa ajattelemaan toisin omista vanhemmistaan ja läheisistään, ainakin toivon niin. Kirjan äiti oli valtavan ihana ihminen, josta pitivät kaikki perheen sukulaiset, naapurit ja ystävät. Vain perhe piti hänet kaukana läheisyydestään ja tiuski ja oli hankalia, eivät pitäneet yhteyttä soittamalla. Kulkivat maailmalla kertomatta siitä äidille. Silti äiti rakasti lapsiaan ja hoivasi heitä ja kävi katsomassa heitä. Tiedän, että kirjan tärkein sanoma on äidinrakkaus, mutta toivoisin lukijoiden ymmärtävän sen ja kasvavan siihen, että lapsenrakkaus ja aviopuolison rakkaus ovat myös tärkeitä äidille ja vaimolle. 

Te, joilla vielä on oma rakastava äiti tallella, antakaa hänelle aikaanne, soittakaa edes. 

Pidä huolta äidistä on mielestäni kipeän kaunis tarina äidinrakkaudesta ja sen menetyksestä. Kirja on ehdottomasti tämän vuoden paras käännöskirja.

Kun kirjoitit siistillä käsialalla äidin sanelun mukaan, iso kyynel tipahti äitisi kämmenselälle. Äiti päätti kirjeen aina samoihin sanoihin. "Muista syödä tarpeeksi. Äiti."

Kyung-sook Shin, Pidä huolta äidistä *****

suom. Taru Salminen

into 2015

s. 209

Ommarul putakhae 2008