Hän yrittää määritellä minut. Hän luokittelee minut. Hän käyttää sanoja,
joita muut eivät ole vielä kuulleetkaan. Hän on tutkinut isänsä
kirjoja. Autisti. Asperger. Syndrooma.
Anja Snellman on kirjoittanut herkän kirjan Antautuminen ja omistanut kirjan erityisherkille ihmisille. Kirjan alussa hän kiittelee Elaine N. Aronia, joka on kirjoittanut kirjan HSP eli Highly Sensitive Person. Ihminen, joka on aistiyliherkkä, kuuluu tähän ihmisryhmään. Itse kuulun siihen. Minun kuuloni on todella herkkä ja se aiheuttaa monesti kaikenlaisia lisäoireita. Anja Snellman kuvailee elämäänsä tämän aistiyliherkkyyden kautta. Hän oli 40-vuotias, kun hän ymmärsi mistä hänen herkkyytensä johtuu.
Itse olen tiennyt aina, että kuuloni on yliherkkä ja siitä seuraa kaikenlaisia kellonpiilotustapahtumia, jos tikittävä kello on samassa huoneessa. Säpsähtelen ääniä. Joskus kuulen ääniä ja reagoin niihin, vaikka kukaan muu ei ole moksiskaan. Ymmärrän lapsia, jotka laittavat kätensä korviensa päälle hälinässä, minäkin haluaisin tehdä niin. Ymmärrän samoja lapsia, jotka reagoivat huutamalla tai reagoimalla jotenkin muuten hälinään, niin minäkin haluaisin tehdä. En ymmärrä yhteiskunnallisia päättäjiä, jotka lisäävät päiväkotiryhmien lapsimääriä ja luokkakokoja, sillä lapset ovat stressaantuneita ja hälinä vain kasvaa. Ymmärrän pientä Anua, joka istui pöydän alla leikkimässä hiljaisuudessa, ymmärrän aikuista Anjaa, joka samoilee luonnon rauhassa kaukana äänihälinästä, kiireestä, stressistä.
Jos sain valita, niin sitten sellainen kirja jossa oli vähän surumielinen päähenkilö. Jos sai toivoa, niin sellainen elokuva jota katsoessa ei tarvinnut laittaa käsiä silmien ja korvien päälle. Jos piti ehdottaa, niin sellaista musiikkia jonka voimasta lattia ei hytkynyt ja sydän lyönyt ylimääräisiä lyöntejä. Ei voi. Ei pysty. Ei kykene.
Erityisherkkä voi eristäytyä muista ihmisistä, koska ihmisten hälinässä on vaikea olla. Helpompi on olla rauhassa meteliltä ja vuorovaikutukselta. Helpompi on eristäytyä, että kukaan ei ala pitää outona. Helpompi on eristäytyä, että ei loukkaantuisi muiden puheista, sillä erityisherkkä loukkaantuu herkästi. Se ei ole erityisherkän syy, eikä hän ole outo, vaan hän on herkkä. Anja Snellman on antanut kasvonsa erityisherkälle ihmiselle, hän on rohkea, vaikka hän on herkkä. Hän on uskaltanut tehdä hienon kirjailijauran, vaikka se on merkinnyt julkisuutta, johon erityisherkän on vaikea sopeutua.
Pidin valtavan paljon tästä kirjasta ja sen rakenteesta sekä sisällöstä. Erityisherkän on helppo ymmärtää toista samanlaista. Itse löydän rauhan ja hiljaisuuden saaren rauhasta ja korvani lepäävät, kun kuulevat luontoääniä. Suosittelen kirjaa aistiyliherkille ihmisille. *****
Minä en osannut laskea päässä jos joku katsoi. Minä en voinut harjata hampaita tai kammata tukkaa jos joku seisoi ovensuussa. Vessan ovi piti aina lukita. Verhot tuli vetää eteen ennen kuin vaihtoi vaatteita.
... allekirjoitan ylläolevat ja lisäksi kaikki vaatteisiin ommellut kokolaput ja pesuohjeet pitää leikata aina pois :)
Anja Snellman, Antautuminen
WSOY 2015
s. 325
Aron Elaine N.: Erityisherkkä ihminen
Snellman Anja: Pääoma
Satun bloggaus
Osallistun kirjalla Les! Lue! -blogin elämäkertahaasteeseen.
Hieno omakohtainen kirjoitus Mai.
VastaaPoistaKiitos Omppu. Kirjaa oli helppo lukea, koska siinä oli myös niitä minulle tuttuja elementtejä oman kuuloyliherkkyyteni vuoksi. Anja Snellmannilla oli mielestäni todella paljon erilaisia aistiyliherkkyyksiä.
PoistaItse olen aina tiennyt kuuloni olevan yliherkkä. Huolimatta kuuloyliherkkyydestä, olen aina ollut töissä paikoissa, jossa on paljon työkavereita ja muita ihmisiä. Olen siis oppinut hallitsemaan kuuloyliherkkyyttä. Elaine Aron antaa kirjassaan paljon ohjeita hallita aistiyliherkkyyttä.
Ajattelin samaa kuin Omppu: ihanan henkilökohtainen postaus. Ihan parhaita ovatkin kirjat, jotka jollakin tavalla osuvat omakohtaiseen tai tuovat mieleen jotakin itselle tärkeää. Tämä kirja kiinnostaa minua, toivottavasti saan sen pian luettavaksi.
VastaaPoistaKiitos Sirri. Olen siis Snellmanin kirjojen fani ja minusta Pääoma oli todella hieno kirja oudosta siskosta, Marusta. Tämä Antautuminen on myös elämäkerrallinen teos. Kannessa on Anja Snellmanin oma lapsuuskuva ja sarvet päässä kuin bambilla. Kauriit ja peurat säpsähtelevät herkästi ja sitä samaa minussakin on. En tiedä onko se jokin alkukantainen pakene-refleksi, piiloudu, mene pois.
PoistaSuosittelen kirjaa. Kirja on hyvin syvällinen itsensätutkiskelukirja, hyvin henkilökohtainen.
On äärettömän hienoa, että erityisherkät ovat saaneet "omituisuudelleen" nimen. Aina toisinaan ihmettelen, miksi tämä maailma on niin kiinni kovissa kaavoissaan eikä herkkyydelle tahdo löytyä tilaa, vaikka oikeasti maailma kuitenkin tarvitsisi nimenomaan herkkyyttä, monenlaista. Ihminen, joka ei jaksa hälyä, jaksaa ja osaa ehkä paljon muuta.
VastaaPoistaLiityn vielä edellisten kommentoijien kuoroon: ihana, sinua itseäsikin kantava kirjoitus.
Kiitos Katja. Minä elin mukana tässä kirjassa, niin paljon tuttua ja yhteistä tai sitten niistä tuli yhteisiä asioita. Varmasti monelle ihmiselle on helpotus huomata, että minähän olenkin ihan normaali ihminen, mitä nyt erityisherkkä jollekin, kuten joku on musikaalinen tai huippuälykäs, tai koomikko tai taitava käsistään. Ehkä se pitäisi laittaakin erityistaitojen luokkaan. Haa, minulla on huipputaitava kuulo, kuulen vesitippojen tiputtelun ja kellonviisareiden liikahduksen.
PoistaOlen aina pitänyt lapsille kirjoittavia ihmisiä herkkinä, en tiedä miksi, kunnes katsoin elämäkerrallisen elokuvan Viisikoiden kirjoittajasta Enid Blytonista. Huh mikä narsisti.
Voi miten hieno teksti, Mai!
VastaaPoistaOlin kaavaillut, että hyppäisin tämän kirjan yli, sillä en jostain syystä 'ole sinut' Snellmanin kirjojen kanssa. Mutta tämän sinun juttusi jälkeen - eihän tätä voi ohittaa. Tunnistan itsessänikin erityisherkän piirteitä. Lukulistalle meni, kiitos! <3
Hieno juttu, että sait lukuvinkin. Minäkin tunnistan kuvistasi ja erityistaidoistasi erityisherkän piirteitä.
PoistaOlen alkanut odottaa Snellmanin kirjoja, sillä ne yllättävät melkein aina. Jotenkin pidän näistä Snellmanin pohdinnoista todella paljon.
Kiitos vielä jäi sanomatta, kiitos Kaisa Reetta :)
PoistaHyvä asia että erityisherkkiä nykyään tajutaan ja ilmiölle on nimi. Minun lapsuudessa meitä herkempiä yritettiin karaista ja nimiteltiin arkajaloiksi ja nössöiksi :)
VastaaPoistaElämä on opettanut minua selättämään aistiherkkyyksiäni tarvittaessa, osa-aikaisesti. Tosi iso juttu oli itselleni saada tietää että minulla on Asperger. Tuli ikäänkuin lupa olla erilainen ja erityisherkkä. Itse asiassa ei tarvitse pahemmin ajatella koko asiaa. Olen mikä olen :)
Marraskuun alussa menen yhteen keskustelutilaisuuteen jossa puhutaan erityisherkkyydestä. Sinne tulee hieman väkeä HSP-yhdistyksestä ja muutama henkilö meidän yhdistyksestä (siis Arperger-yhdistyksestä). Saa nähdä mitä siitä tulee. Varmaan kiinnostavaa vaihtaa kokemuksia.
Lapsille diagnoosin tekeminen on vaikeaa ja siitä johtuen Asperger -diagnoosin saa varsin myöhään, joka on aika ikävää lasta kohtaan, sillä siihen asti häntä voidaan pitää päiväkodissa ja koulussa omituisena ja outona, eikä suhtautuminen välttämättä ole oikeaa.
PoistaOmassa ryhmässäni herkkä lapsi saa istua pöydän alla tunnilla, mutta käytävälle hän ei saa jäädä yksin tunnin ajaksi.
Kuulostaa hyvältä keskustelutilaisuudelta. Kokemusten vaihto on voimaannuttavaa aina.