Milla Ollikainen: Veripailakat

Milla Ollikaisen esikoisdekkari Veripailakat kruunaa tämän osallistumiseni Marikan Dekkariviikko-haasteeseen. Ollikainen voitti vuonna 2012 Liken ja Suomen dekkariseuran kirjoituskilpailun ja vuonna 2013 julkaistiin tämä Veripailakat dekkari, jonka jatko-osat ovat Vesiraukka 2014 ja Pirunkuru 2015. Åsa Larssonin tyyliin kirjoitettu jännittävä trilogia, joiden päähenkilö Krisse joutuu jännittäviin vaaratilanteisiin joka kirjassa. Veripailakat ja muut trilogian osat sijoittuvat Lappiin, Ylläkselle. Lapin maisemat ja elämänmeno ovat Ollikaiselle tulleet tutuiksi, kun hän on asunut siellä useamman vuoden. Krisse tuli viettämään pahimpaan talvisesonkiaikaan lomaviikkoa äitinsä kanssa Ylläkselle, mutta ehti sekaantua heti ensimmäisenä pävänä murhajuttuun, jota leppoisa vanhempi paikallinen poliisimies Vuontisjärvi alkoi tutkia kolleegoidensa kanssa. Hiukan hän mietiskeli, että siitä oli useampi vuosi, kun hän oli edellistä murhaa tutkinut.

Ensimmäiset putoavat pisarat ovat tihkuja, ne katoavat silmiäsärkevän kirkkaaseen rinteeseen kuin valkoiseen avaruuteen. Sitten toinen tuulenpuuska, heilahdus, ja valkoiseen ilmestyy pitkä ja mutkitteleva jono punaisia läiskiä. Ne olisi jo helppo huomata, mutta sitä varten pitäisi olla pysähtynyt, ja siinä kohtaa rinne on vielä jyrkkä.

Krisse oli ottanut lomalle mukaan järjestelmäkameransa, jolla hän sai hyviä kuvia murhatusta. Krissen ystävä oli iltapäivälehden toimittaja ja otti mielellään kuvat vastaan ja Krissekin sai hieman rahaa kuvistaan. Tosin Krisse tunsi ahdistusta siitä, että kuvasi kuollutta ja ansaitsi siitä rahaa. Pian ystävä lensi Helsingistä Ylläkselle tekemään juttuja ja eihän rikokset päättyneet vain tähän tapaukseen. Vuontisjärvi oli kummissaan, että tällaista tapahtui heidän rauhallisessa kunnassa. Ja kuka se murhaaja voi olla? Piiri pieni pyörii ja pian epäilyksenalaisia oli vain muutama. Sillä aikaa Krisse sekoili pitkin tuntureita eksyksissä ja päätyi pieneen kyläpahaseen kuin Aki Kaurismäen elokuvissa. Ihmiset olivat outoja, eivätkä puhuneet, mutta viinaa löytyi. Suosittelen kesälukemista hakeville tätä Ollikaisen dekkaritrilogiaa. Joka ei säiky lapin murteita ja erilaista pohjoisen elämänmenoa, niin rikoksia löytyy mukavasti näistä kirjoista. Toivottavasti Milla Ollikaiselta tulee jatkossakin yhtä railakkaita dekkareita.

Hän näki olevansa talon takana, edessä oli kuusiaita, hän ryntäsi sen läpi ja kuuli huudot takanaan. Edessä erottui vain luminen pelto, joka katosi pimeään. Hän ei ajatellut mitään, hän juoksi. 

Milla Ollikainen, Veripailakat ****

Like-pokkari 2015

s. 222

ensijulkaisu 2013

Ollikainen Milla: Vesiraukka
Ollikainen Milla: Pirunkuru

Osallistun kirjalla Marikan Dekkariviikkohaasteeseen.

Osallistun kirjalla Lukutoukan kulttuuriblogin kirjabingoon: Kirja, jonka otsikko on yksi sana.