Tirlittan upposi,
Tirlittan nousi pinnalle,
Tirlittan hengitti.
Oiva Paloheimon (1910 - 1973) klassikkosatukirja Tirlittan julkaistiin vuonna 1953. Kirja, jonka luin oli painettu vuonna 2010 ja se on jo 17. painos tästä ihanasta kirjasta, joka kertoo orpotyttö Tirlittanista. Tirlittanin ikä ei tule oikein selväksi kirjan satumaisessa tarinoinnissa. Yht´äkkiä vain tapahtui jotakin ja Tirlittan oli yksin kulkemassa avojaloin ja yöpuku nurinpäin. Kädessä hänellä oli isän okariino, jota hän välillä soitteli, sillä hän oli oikein musikaalinen.
Tirlittan meni torille,
Tirlittan varasti,
Tirlittan vietiin vankilaan,
Tirlittan karkasi.
Kirjassa on kaikenlaisia opetuksia, kuten hyvässä satukirjassa aina on. Esimerkiksi tämä varastaminen. Vankilareissun Tirlittan otti seikkailuna ja kyseli, että milloin hänet hirtetään. Pian Tirlittanille tuli kiire karata ikkunasta, jonka kiltti poliisisetä jätti varta vasten hänelle auki, ja seikkailu jatkui.
Tirlittan etsi kotia:
Tirlittan rukoili.
Tirlittan pois-pois potkittiin,
Tirlittan rähisi.
Tirlittan oli seikkailijaluonne, ja osasi pitää puolensa, mutta hänellä oli ikävä kotia ja rakastavia ihmisiä. Valitettavasti matkan varrella riitti sekä hyviä, että pahoja ihmisiä, jotka joko auttoivat Tirlittania tai sitten ajoivat pois. Ja Tirlittanin sydän oli niin herkkä, että se itki kumpaakin sekä hyviä että huonoja ihmisiä. Tirlittan on kulkenut mukanani pienestä asti ja uskon, että en ole ainoa, sillä kirjan suosio on jatkunut pitkään.
Kirja on ajaton satukirja orpotytöstä, joka seikkailee yksinään maailmalla. Tirlittanista on tehty näytelmiä, televisiotaltiointi ja elokuva. Oiva Paloheimo jäi itse pienenä orvoksi, joten hän on käsitellyt orpo-teemaa muissakin teoksissaan. Upean kuvituksen tekijä on Rolf Sandqvist (1919-1993): kirjailija, graafikko, kuvittaja, lavastaja ja pilapiirtäjä.
Suomen Kirjailijaliitto on jakanut vuodesta 1993 lähtien Tirlittan-palkinnon suomenkieliselle lasten- ja nuortenkirjallisuudelle.
Oiva Paloheimo, Tirlittan *****
Oiva Paloheimon oikeuden omistajat
kuvitus Rolf Sandqvist
Wsoy 2010 17. painos
s. 118
ensimmäinen julkaisu 1953
Osallistun satukirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen.
Kuinka hienoa, että joku muukin on ajatellut Tirlittania. Minulla on tämä kirja hyllyssäni ja lukulistalla, kunhan sopiva hetki siihen löytyy.
VastaaPoistaKiva juttu Aino <3
PoistaTämä on siitä kiva kirja, että kun lukee tätä kirjaa lapsille, niin jokaiselle jää jotakin mieleen tästä kirjasta ja siitä voi jutella vaikka kuinka pitkään.
Voi suloista! Mulla on tämä kirja, mutta se on erittäin luetussa kuosissa. Jostain on omistukseeni päätynyt. En edes tiedä/muista mistä.
VastaaPoistaTämä on niin suloinen kirja ja ajaton. Aihepiiri on sellainen, että voi käsitellä vaikeita asioita lasten kanssa, orpoutta, kuolemaa ja sairauksia tämän kirjan avulla.
PoistaVoi Mai, minkä hurjan nostalgiapläjäyksen ja sydämenliikahduksen postauksellasi vyörytit! Ei ole kuin yksi ja ainoa Tirlittan, tyttö ja runot, jotka ovat kestäneet ja tulevat kestämään sukupolvelta toiselle... Tästä tuli hyvä mieli:)
VastaaPoistaHyvä mieli on aina kiva juttu :) Nostalgialle ja muistoille on aina tilaa. Minulla on hyvä lapsuudenystävä, jonka kanssa juuri eilen juteltiin puhelimessa ja jutut kääntyvät aina yhteisiin hetkiin ja tapahtumiin varsinkin nuoruudessa. Päätettiin, että muistellaan niin kauan kuin muistetaan.
PoistaTirlittan on niin ihana ja sitä on kiva lukea lapsille <3
Voi Tirlittan. ♥ Täytyypä ottaa lukuun, joskus lapsuudessa olen tämän lukenut, mutten juurikaan muista tästä mitään.
VastaaPoistaTiia
Niinpä. Tämä satukirja tuo muistoja mieleen <3
PoistaTämä on iki-ihana. Ostin kerran nostalgisena uuden kirjan, jonka jälkeen löysinkin vanhan vuodelta 1957 olevan kirjani, joka on kolmatta painosta. Vanha kirja on vähän pienempi ja himmeämmän vihreä.
VastaaPoistaOlen nähnyt jossain sellaisen tulkinnan, että se salama, joka erotti Tirlittanin perheen jäsenet toisistaan olisi ollut pommi ja kirja kuvaisi sodan tuhoa. Isän kohtalo jäi auki, mutta muutoin perhe pääsi yhteen.
Tästä voisi hyvin tehdä allegorisen näytelmän kotoaan paenneiden kohtalosta.
Kirjaa voi varmasti tulkita monella eri tavalla, sillä Oiva Paloheimo oli lapsuudessaan kokenut eron äidistään ja sitten kasvanut setänsä luona. Aikuisuudessa hän oli naimisissa kolme kertaa.
PoistaEhkä hän vain koki sitä lapsen eroa omista vanhemmistaan, orpoutta ja sitä että kukaan ei rakastanut.
Oli hän kokenut molemmat maailmansodat ym.
...isä kuoli, kun hän oli 8 vanha.
PoistaOiva Paloheimon runolla aloitin toisen blogini, enkä edes tunnistanut runoilijaa, Oli vain yksi runoista, jota kannoin mukanani. Lukijoista joku tunnisti.
VastaaPoistaÄidinkielen opettajana oli sitä mieltä, että olen paitsi luokan paras kirjoittaja, myös luokan paras esiintyjä. Esitin yhdessä juhlassa Tirlittanin valtavan yleisön edessä eli oli myös lasten vanhemmille. Siitä pitäen sitten huudeltiin Tirlittaniksi...Olen siis jäävi tästä sanomaan mitään, mutta Paloheimon runot muuten...<3
Kiva tarina Leena, sinun lapsuudesta. Tirlittan on varmaan lausuttu monessa koulun juhlassa.
PoistaPaloheimolla on itsellään aika traaginen tausta, joka vaikutti varmasti koko loppuiän.
Tirlittan kuuluu kirjahyllyyn, se osa luettua lapsuutta. Se kuuluu yhä kirjahyllyyni. Kiitos, että muistutit se olosta.
VastaaPoistaKiitos Ulla <3
PoistaTirlittan on sellainen ajatuksia herättävä klassikkokirja ja kirja pitäisikin lukea aikakautensa kirjana. Onhan siinä sanoja, joita ei enää tänä päivänä käytetä ja sitä lapsenuskoa, mutta 50-luku oli ihan eri maailma kuin tämä nykyinen yltäkylläisyys ja kertakäyttömaailma. Orvolla Tirlittanilla ei ollut perhettä,ei kotia, ei ruokaa, ei sänkyä missä nukkua, ei kenkiä. Päällä oli unipuku ja kädessä arvokas isän okariino. Uskomattomia keskustelunaiheita lapsille. Myös kuolema ja sairaudet.
Just sopivan absurdi ja kaheli - aivan ihana !
VastaaPoistaEn ole edes lukenut kirjaa mutta kuitenkin osaan noita loruja.
Pihalla niitä toisteltiin lapsina 😀
Tämä kirja on oikea satukirja, jossa tapahtuu kaikkea hassua, kuten rouva Luuvalon talossa.
PoistaVarmaan kaikenikäiset rallattelevat Tirlittania :)
Ja mikä ihaninta, Tirlittan tuo omia lapsuusmuistoja mieleen, kuten sinullekin Rita <3
Luin tämän vasta aikuisena ääneen omille lapsilleni. Pidimme kaikki. Tulkitsin alussa iskeneen salaman avioeroksi, mutta en kyllä enää muista, millä perusteella. Lapsille salama oli salama.
VastaaPoistaKannattaa uskoa lapsia, he ovat yleensä oikeassa, jos eivät narraa, jota Tirlittankin tykkäsi tehdä, narrata. Siinäkin yksi keskustelunaihe, mitä mieltä lapset ovat valehtelusta ja narraamisesta. Milloin voi sitä tehdä jne.
Poista<3
Tirlittan on minullekin yksi rakkaimmista lapsuuden kirjoista <3
VastaaPoistaIhana Hanna <3
PoistaTirlittan on kyllä monelle lapsuuden rakkaimpia kirjoja, se on loppujen lopuksi aika hassu satukirja <3