Joni Pyysalon esikoisromaani Alaska kertoo rakkaudesta, joka syttyy ensikatseesta ja sytyttää halun jakaa elämänsä vastapuolen kanssa, perustaa perhe ja tehdä lapsia. Kirjan henkilöt ovat molemmat yksinäisiä ja yksinäisyydessään vielä yksinäisempiä, melkein ainoa yhteys ulkomaailmaan on somen kautta, josta hankitaan elinkeino ja sosiaalinen elämä, se vähä mikä on tarpeen. Kirja kertoo tästä ajasta ehkä kaikkein kipeimmän love storyn. Viiltävän, hyytävän kylmän ja laskelmoivan love storyn. Lukija voi tarvita nenäliinoja tai sitten ei. Kyyneleet ehkä jäävät valumatta tai ne jäätyvät poskille lumitähdiksi.
Jos hän joskus tapaa naisen, joka tuntuu oikealta, hän päättää kysyä, saako tämän maalata siniseksi.
Tarinan päähenkilöt ovat Dodo ja Vesta. Dodo on juuri perustanut uuden yrityksen, kun oudot oireet ilmestyvät ja terveys heikkenee. Siitä huolimatta tai siitä johtuen hän haluaa rakastua ja etsii elämänsä rakkautta netistä ja kaduilta, joka puolelta. Hän haluaa perheen ja lapsia nyt heti. Vesta on kokenut kovia, mutta osuu Dodon kohdalle ja Dodo kokee melkein ylösnousemuksenkaltaisen rakastumisen. Vestan tilanne on huonompi ja hän elää elämänsä vaikeinta aikaa. Todellisuudessa heidän molempien tilanne on vaikea, mutta siinä missä Dodo heikkenee, Vesta vahvistuu.
Vesta oli illusionisti, ihmeiden tekijä, näkymättömän lihan myyjä. Rahaa
tehtiin sillä, mikä ei loppuisi: odotuksella ja pettymyksellä.
Joni Pyysalon Alaska on kokeileva kirja. Teksti on miehekkään runollista ja tarinasta löytyy naisen esineellistämistä nettipornoalalle. Miksi Vesta oli alalla, sitä hän pohti ja oli selvästi masentunut asiasta. Hän yritti muistaa lapsuuden tapahtumia ja masennuslääkkeen avulla alkoi muistaa tapahtumia, mutta olivatko ne oikeita vai vääristyneitä. Mikä yleensä ajaa ihmisen prostituutioon? Voiko siihen ajautua vain siksi, että haluaa nopeasti rahaa? Ei se nyt niin varma työpaikka ole. Pyysalo laittaa pohtimaan maailman vanhimman ammatin filosofiaa. Vesta oli kuitenkin halukas myymään rahasta mitä vain, vaikka aikaansa sairaalle ihmiselle, kunhan hyötyi siitä jotenkin. Kirjan lopussa juoni muuttuu, mutta tekeekö se Vestasta inhimillisemmän, vai onko inhimillisyys tänä aikana väärä arvo elämälle. Joni Pyysalon kirjan henkilöt miettivät elämän syvimpiä kysymyksiä, mutta jääkö ne vain kysymyksiksi. Loistavaa pohdintaa.
Kaikki minkä muistaa, pitää kantaa.
Joni Pyysalo, Alaska ****
Wsoy 2016
s. 249
Luen juuri Villa Vennan lintuja, aah! Onko teksti "liian" kokeilevaa vai suositteletko minulle? ;) Luotan makuusi täydellisesti!
VastaaPoistaVilla Vietin lintuja, aah, siinä on sitä jotain. Alaska on kokeilevaa ja siinä on runollisuutta ja sinähän et ole tainnut innostua runoista ;)
PoistaKokonaisuus on kyllä aika jännä ja rajoja kokeileva, jos uskallat kokeilla rajoja niin lue ihmeessä.
Itsekin olen vielä ihmeissäni tämän kirjan kanssa. Yleensä sanojen lataaminen peräkkäin ilman lausetta puuduttaa lukiessa, mutta Pyysalo oli selvästi miettinyt mitkä sanat sopivat ja keskeytti välillä.
Pohdin myös tuota Vestan ammatinvalintaa. Oliko se päätymistä alalle vai oma valinta, joka mahdollisti omanlaisensa vapauden? Itse päädyin tulkitsemaan asian jälkimmäisen eduksi. Pidin kovasti kirjasta ja olen samaa mieltä: loistavaa pohdintaa.
VastaaPoistaKiva, että pidit kirjasta, niin minäkin. Tässä kirjassa on kyllä mielenkiintoisia aiheita ja juuri tuo ammatinvalinta on kieltämättä kiinnostava aihe, samoin se, että miten Vesta oli päätynyt alalle huolimatta kotitaustasta. Oliko se irtautumisprosessi, halu vastustaa toista vanhempaa.
PoistaVoi hurja, kuulostaapa mielenkiintoiselta. Melkein jo itkin lukiessani sun bloggauksen ekaa kappaletta. Olen nähnyt tämän kirjan jossain sivulla vilahtelevan, mutta en yhtään tiennyt, mistä tässä on kyse. Hurjalta vaikuttaa.
VastaaPoistaTässä on jälleen kirja, jonka tulen lukemaan uudelleen. Nämä love storyt ovat sellaisia, jotka vievät mennessään ja niihin on palattava aina välillä.
PoistaNyt on Omppu sellainen kirja, josta joko tykätään tai sitten ei. Minä tykkäsin.
Vaikka minua luetaankin aika paljon Alaskassa (en tajua:), niin taidan passata tämän nyt, sillä olen niin vetämätön, että on selvittävä tulevista uutuuksista, joista muuten juuri tuli yksi ja olen jo puolessa välissä: Vakuutan, että luen kirjaa, jonka sinäkin luet:)Kurkkaa mun oikea palkki, kyllä sä sen arvaat...
VastaaPoista<3
Siellä on niitä hakurobotteja, googlet ym., jotka näyttävät lukijoiden olevan jossakin muualla.
PoistaVoisit laittaa Alaskan kuitenkin korvan taakse, sillä kirja on erilainen mihin olet tottunut.
Minäpä käyn kurkkaamassa mitä taidan lukea kohtapuoliin <3
...mutta ei kai yhtä hyvä kuin Vannin Kylmä saari? Olin sikamyyty siihen<3
PoistaSisar... <3
Vannin Kylmä saari odottaa lukupinossa. Sain sen kirjaston poistomyynnistä eurolla. Ihme, että kirjalla ei ollut lukijoita.
PoistaPyysalon Alaska kuvaa henkistä kylmyyttä ihmissuhteissa. Henkilöt pysyttelevät Suomessa.
...lumivalkoinen <3
Eurolla!!! Minulle se oli vahva lukuelämys, joka ei unohdu. Tilasin just kun sain vinkin Anna Ahmatova koditon. Sitä oli myynnissä yksi kpl. Luen runon päivässä, mutta Annasta haluan lukea muutakin kuin runonsa.
PoistaSiis tuo Alaska on siinä vertauskuvallista.
Älä nyt:) Kyllä sää sen luet. En tiedä miksi aloin sitten kyynelehtiä siinä lopussa...
Kyllä minä luen sen Vannin kirjan ja ihmettelin, että miksi niin uusi kirja oli poistomyynnissä. Heti ostin itselleni, koska olin aikonut sen lukea. Laitoinkin sen heti yöpöydälle odottamaan vuoroa :)
PoistaToisinaan minullekin käy niin, että itku tulee, kun lopetan lukemisen. Kokonaisuus tai jokin vanha muisto tms. tunnelataus purkautuu <3
Eilen oli kauhean kylmä kun pakkanen oli juuri alkanut eikä meillä heti lämmitys toiminut.
VastaaPoistaMieleeni tuli TV-sarja Northern Exposure, jonka tapahtumat sijoittuivat Alaskaan ja aloin
miettiä elämää niillä seuduilla. On se mukavaa kun Suomessa on kylmää vain osan aikaa
vuodesta. Silti, jotain hohtoa on kertomuksissa Alaskasta 💙 Vaikka tietenkin "epähohtoa"
silloin kun paikka on taustana tunteiden kylmyydelle. Tuossa romaanissa kuulostaa
hyvältä se että se pistää lukijan pohtimaan. Iso plussa + :)
Kiitos Rita 💙
PoistaEn tykkää kovin kylmästä, mutta en kyllä jäädykään helposti. Paljon vaatetta päälle ja villasukat jalkaan ja liikettä töppösiin. Olen lukenut yhden todella hyvän alaskalaisen kirjoittajan kirjan, jossa tapahtumat sijoittuivat kylmään Alaskaan. Kirja oli Eowyn Iveyn Lumilapsi. Kirja on oikea aikuisten satukirja, suosittelen.
http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/11/lumilapsi.html
Tässä kirjassa ei oleskella Alaskassa, joten tuo nimi on harhaanjohtava. Yksinäisyys on ehkä se, jolle kirjailija on antanut nimeksi Alaska.
Oho, nyt vaikuttaa kiinnostavalta ja varsin erilaiselta. Kirjan kansi on kaunis, kun klikkasi kuvan suureksi ja jäi katsomaan yksityiskohtia. Kirjan nimi on ilmeisesti symbolinen (kuten viittaat aiemassa kommentissasi) ja se lisäsi juuri kiinnostustani noin sadalla! Pidän tulkinnanvaraisista nimistä ja symboliikasta - pakko lukea, ehdottomasti!
VastaaPoistaMiten minä voin palauttaa tuon kirjan kirjastoon, kun se kiinnostaa niin paljon. Haluaisin lukea sen heti uudelleen.
PoistaKansikuva on varmasti viime vuodeen kirjoista kauneimpia ja jälleen nimi on sellainen joka on vertauskuvallinen, kuten Framen Kirkkaus.
Pyysalo kirjoittaa runoja ja novelleja, asuu Turussa. Osin siksi halusin lukea kirjan. Vaistosin, että nyt tuli kirja minun makuuni.
Onpa ollut kiva huomata, että tästä kirjasta on pidetty, Itselleni kun tämä oli vaikea rasti. En pitänyt kirjan päähenkilöiden asetelmasta; minusta se oli epäuskottava enkä siksi missään vaiheessa rakastunut rakkaustarinaan. Vestan uravalinnalle oli annettu mitä kliseisin selitys (se lapsuuden trauma). Kielellisetkään ratkaisut eivät vakuuttaneet minua. Sinänsä pelottavaa, koska tunnistin kielestä omista kirjoituksista tuttuja piirteitä.
VastaaPoistaEhkäpä tämän kirjan hienous onkin siinä mitä se herättää ajattelemaan ja pohtimaan sitä, mitä kirjassa pohditaan. Muistan kirjan tarinan, mutta kolme vuotta tekee paljon aukkoja tarinaan. Olen ajatellut lukea kirjan uudestaan jossakin vaiheessa ja todellakin hankkia kirjan itselleni. Kirja tuntui heti omalta.
PoistaSinusta varmaan tuntui oudolta löytää samankaltaista tekstiä kuin sinä itse kirjoitat.