Kun kylän muusikot lauloivat rakkaudesta, todellisuudessa he lauloivat tunnekuohuun kätkeytyvästä tuskasta. Aito rakkaus oli mahassa versova kukka, sen puhkeavat terälehdet. Rakkauden takia rakastunut pani alttiiksi kaiken - se oli ihanaa, mutta siihen liittyi aina pisara kauhua.
Lontoolaisen Jessie Burtonin esikoisteoksen, Nukkekaapin, päähenkilö on vasta avioitunut nuori Petronella, joka ei viihtynyt uudessa kodissaan, kylmänkolkossa talossa 1600-luvun Amsterdamissa. Syitä oli monia ja yksi ehkä se, että hänellä ei ollut mitään tekemistä. Niinpä aviomies, kauppias ja merenkulkija Johannes Brandt antoi hänelle häälahjaksi suuren nukkekaapin, jota Petronella voisi koristella ajankulukseen, eihän nyt nuori ylhäisönainen saanut tehdä mitään raskaampaa. Nukkekaapin sisustamisesta tulikin mielenkiintoinen ja mystinen tehtävä, jopa pakkomielteinen puuhastelu.
Aviomiehen puuhastelut olivatkin ihan muualla, mutta piankos nuori utelias nainen otti niistä selvää. Kaikki salaisuudet ja luurangot pitivät talossa aikamoista mekkalaa, joten kirjan lukeminen kiehtoi aika lailla. Jessie Burton on tehnyt kovasti töitä luodakseen aidonoloisen amsterdamilaisen miljöön pukuineen ja huonekaluineen, kylmän kanaalin viirratessa ja ihmisten juorutessa ajankulukseen sekä hyvää että pahaa. Aikakausi oli miesten aikakautta, naiset pysyttelivät neljän seinän sisällä. Ihmisten elinkeinoista määräsivät eri toimialojen killat. Mutta pienten miniatyyrien valmistaja oli mystinen henkilö, henkilö, jonka perässä Petronella kulki pitkin katuja ja kujia, sillä hän oli varma, että miniatyyrien tekijä oli...
Että minä olin tyhmä, kun kuvittelin että Amsterdamista tulee minun kaupunkini ja että minusta tulee Johannes Brandtin arvoinen puoliso! Olen itse nyppinyt itseltäni siivet. Kunniani on mennyttä.
1600-luvulla maine ja kunnia meni herkästi. Juorupuheista ja valheista kasvoi suuria, mutta ei Petronellan kunnia ollut vaarassa, päinvastoin ihmiset säälivät häntä. Itsekin koin lähinnä säälintunteita päähenkilöä kohtaan. Kirjan loppu olikin aikamoista draamaa, ja tragediasta aina vain pahempaan siirtymistä. Heikkohermoinen ei selviäisi kaaoksesta, mutta Petronellalla ei ollut juuri mahdollisuuksia vaikuttaa tapahtumiin. Kirja jäi sopivasti auki, ehkäpä sille tulee jatkoa. Toivoisin niin.
Jessie Burton, Nukkekaappi ****
suom. Markku Päkkilä
Otava 2016
s. 424
The Miniatyrist 2014
Historia
Annikan bloggaus
Ullan bloggaus
Leena Lumin bloggaus
Annelin bloggaus
Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.
Sinä pidit tästä! Vähän ristiriitaisia kommentteja saanut, itse en vielä ole ehtinyt. Amsterdamin ja silloisen taiteen vuoksi kiinnostaa kyllä.
VastaaPoistaTykkäsin. Olen sellainen historiafani. Sopiva sekoitus viihdettä, juoruja, draamaa ja tietysti niitä sänkypuuhia, mutta kuka puuhasi ja kenen kanssa. Siinäpäs kysymys!
PoistaMai, mitä minä sanoin:) Minusta tässä on just tuota kaikkea ja koska olen myös historiaan kallellani paljon, tässä oli paljon kiinnostavaa.
PoistaKyllä historia antaa yleensä sävärit kirjoihin. Sehän voi olla millaista tahansa elämää kirjoissa, mutta saa ajatukset kulkemaan ihan omassa maailmassa. 1600-luku on aika kaukana meidän päivistä, joten kenelläkään ei ole oikeaa tietoa, joten pidetään hauskaa ja viihdytään kirjojen ääressä.
PoistaNukkekaappi odottelee minulla lukuvuoroaan. Matkaaminen kirjan mukana 1600-luvulle kiinnostaa. :)
VastaaPoistaKuule, olen aivan varma, että tykkäät tästä ;) Sen verran mielenkiintoista tapahtumaa riitti, että minunhan piti lukea tätä yötä myöten. Historia vie ja minä vikisen <3
PoistaTervetuloa Juha Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)
VastaaPoistaMukavaa että tykkäsit! Olen lukenut tästä postauksia ristiriitaisin tuntein, osa ei ole oikein lämmennyt lopulle. Mä olen tämän just aloittanut, ja vielä ainakin näyttää hyvältä (:
VastaaPoistaLoppu oli sellaista tragediasta toiseen lentoa. Koska kirjoittaja on ammatiltaan näyttelijä, vvoin hyvin kuvitella kirjan näytelmänä tai elokuvana, jolloin lopussa tapahtuu suurin osa juonista.
PoistaMarikan tavoin olen lukenut tästä kirjasta kovin ristiriitaisia bloggauksia, niin että saa nähdä, tartunko itse teokseen. 1600-luvun Amsterdam kiinnostaa kyllä kovasti!
VastaaPoista<3
Jos 1600-luvun Amsterdam kiinnostaa, niin kyllähän sinä tämän luet. Itse puin raskaita mekkoja päälle, joiden kanssa oli tosi hankala istua ja yritin esittää kunniallista rouvaa.
PoistaVoin hiukkasen avata, että kirjassa oli sokeria, joka oli ylellisyystuote ja kaikki halusivat sitä, mutta...
Lisäksi siinä oli kaupunginvaltuusto, joka teki tyhmiä päätöksiä, että ei saanut tehdä ihmisen mallisia piparkakkuja ja vähän ajan päästä sai tehdä ihmisen mallisia piparkakkuja ;)
Hieno aikamatka 1600-luvun Amsterdamiin! Miniatyristi toi mukavan yliluonnollisen ripauksen tarinaan. Nellan kasvu oli myös kuvattu taidokkaasti.
VastaaPoistaTämä oli siis kuvitelmaa minkälaista se on voinut tuona aikana olla, mutta luulen, että naiset eivät kuitenkaan saaneet hippasta yksistään kaupungin kujilla, ainakaan parempien piirien naiset. Tykkäsin kirjasta ja heti alkoi palella kylmien kanaalien äärellä, salisuuksien virratessa pitkin kanaalien vesiä. Yliluonnollisuus oli plussaa.
Poista