”Elämäsi tietysti helpottuisi, jos voisin
osoittaa sinulle jonkun syypään. Saisit syyttää sitä ihmistä kaikesta. Kyllähän
se auttaisi, eikö vaan?” kysyi ääni hänen takaansa.
Norjalaisen
Gard Sveenin Tommy Bergmann – sarjaan on suomennettu uusi dekkari Pimeän sylissä. Gard Sveen sai
esikoisdekkaristaan Raskaat varjot Pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon. Pimeän sylissä jatkaa koukuttavasti
sarjan dekkarimaailmaa. Sveen on luonut ihan oman maailman, jossa pääosassa on
rikospoliisi Tommy Bergmann, poliisi, jonka salaisuuksien tultua ilmi kaikki
inhoaisivat häntä, mutta Bergmannia suojellaan, sillä hän tekee hyvää tutkijan
työtä melkein kokonaan nukkumatta. Jos hän nukkuu, saapuvat hirviömäiset
painajaiset.
Olivatko he kaikki erehtyneet? Eikö Anders
Rask ollutkaan ihmispeto kuten niin yksituumaisesti oli julistettu, ei siis
sittenkään raakalainen joka ansaitsi ankarimman rangaistuksen, hitaan ja
tuskallisen kuoleman? Oliko Rask pelkkä ahdistelija, sinänsä tietenkin paha,
vaan ei mikään murhamies?
Oslosta
löytyi melkein kuollut uhri, jonka tekotavasta istui vankimielisairaalassa
henkilö, joka oli tunnustanut useita vuosia aiemmin samanlaisia murhia. Oliko
kyseessä kopioija, vai oliko vankimielisairaalassa väärä henkilö. Henkilö, joka
oli halunnut tunnustuksellaan ainoastaan julkisuutta. Maailma on täynnä
kieroutuneita ja sairaita tyyppejä, jotka tunnustavat mitä vain. Poliiseille
tuli kiire, sillä edellisten surmien käsittelyt otettaisiin uudelleen
käsittelyyn. Tommy Bergmannille annettiin viikko aikaa tutkimukseen ja avukseen
hän sai Susannen. Susannelle tuli näytön paikka, sillä määräyskirja
rikospoliisissa oli melkein lopussa, eikä paluu järjestyspoliisiin kiehtonut.
Tommy Bergmann ei vain ollut työpari, jonka kanssa hän olisi halunnut tehdä
yhteistyötä.
Lunta
tuprusi niin, että Ringvollin vankimielisairaalan vanhaa päärakennusta oli
vaikea erottaa tältä etäisyydeltä. Vahva tuuli pärrytti köysillä valkoista
lipputankoa kuin pikkurumpua. Puolitangossa roikkui läpimärkä lippu, jonka
tuuli sai satunnaisesti revittyä silmänräpäykseksi irti tangosta, minkä jälkeen
lippu valahti taas alas raskaana, kuin murheen painamana. Sitten prosessi alkoi
alusta, yhä uudestaan. Kuinka monta talvea elämään mahtuu? Tommy Bergmann
mietti sitä katsellessaan.
Pimeän sylissä vie lukijan nuoren
Tommyn uran alkutaipaleelle, tarkastelee matkan varrella suoritettuja rikoksia
ja omaa elämää yksin ja yhteiselossa kumppaneiden kanssa. Uudelleen avattu
tutkimus liikkuu sekä menneisyydessä että nykyisyydessä ja tuo molempien
tutkijoiden elämään pelkoja, joita siinä ei pitäisi olla. Tapaus muuttuu
todella pimeäksi, joka hoippuu hulluuden ja väkivallan oudoissa tunnelmissa.
Kirjan koukuttava loppu vie lukijan pakostakin miettimään seuraavaa dekkaria
Tommyn ja kenties Susannen seurassa.
Gard Sveen, Pimeän sylissä ****
Suom. Arja Kantele ja Susanna Paarma
Bazar 2017
s. 447
Helvete åpent 2015
Sveen on kiinnostava tuttavuus. En ole vielä sarjan kolmatta osaa lukenut, ja ehkä sarjan avaus oli näistä kahdesta ensimmäisestä se minun suosikkini. Juonet ovat olleet näissä mukavan koukuttavia, ja tämä Pimeän sylissä kyllä päättyi aika vetävästi. :)
VastaaPoistaNiin on minustakin :)
PoistaKyllä tämä jäi nyt sellaiseen kohtaan, että pakkohan tätä sarjaa on jatkaa, semmoisen kirjeen Tommy sai. Olen samaa mieltä, vetävä loppu :)
Miesten kirjoittamat dekkarit ovat kyllä aina väkivaltaisempia, niin tämäkin, mutta plussaa on se, että ei kerrota, kun rikollinen on tekemässä väkivaltaisia tekoja. Ei siis mässäillä raakuuksilla. Tommy on sitten itsekin sellainen kompleksinen tyyppi, joten katsotaan mihin suuntaan sarja jatkuu.
Ei kai se kolmas osa ole vielä julkaistu?
On se kolmas osa jo julkaistu. Näin kirjaston uutuushyllyssä, mutten kyllä juuri nyt muista kirjan nimeä. Oli yllättävän ohut verrattuna näihin kahteen ensimmäiseen. :)
PoistaJuu sain dekkaristien naamakirjasta kirjan nimen Verikarkelot ja laitoin kirjan heti varaukseen. 37 oli ennen minua. Jee joutuu ehkä odottamaan jonkun aikaa.
PoistaTervetuloa Venla S Kirjasähkökäyrän lukijaksi <3
VastaaPoistaAijai, tämä vaikuttaa sen tyyppiseltä josta voisin tykätä! :)
VastaaPoistaTervetuloa Kirjasähkökäyrän lukijaksi <3
PoistaKiinnostuin tästä kirjasta, mutta huomasin, että sarjassa oli julkaistu jo aiemmin ensimmäinen kirja Raskaat varjot, joka oli voittanut pohjoismaisen lasiavainpalkinnon. Hyvä meriitti kirjalle. En tykkää kirjojen kansikuvista, ne ovat jotenkin vanhanaikaiset, mutta dekkarit ovat ihan nykyaikaa ja tosi koukuttavia. Jännittävää lukuiloa :)