Simone de Beauvoir: Lempeä kuolema

 

Ranskalainen kirjailija Simone de Beauvoir (1908-1986) on kirjoittanut kirjan Lempeä kuolema. Kirjailija kertoi kirjassa äitinsä viimeisistä elinviikoista. Kirjailijan ja hänen äitinsä lisäksi kirjassa oli myös kirjailijan sisko, jolle kirja on omistettu. Kirjan pääteemana oli äidin yhtäkkinen sairastuminen, joka tuli esille hänen kaaduttuaan kotonaan ja jouduttuaan sairaalaan. Äiti oli muuttunut vanhaksi. Ikääkin oli 77 vuotta, mutta hän oli aina ollut ikäänsä nuoremman näköinen. Ei ollut enää.

Lempeä kuolema kertoi kirjailijan äidin sairaalassaolojakson ja kaikki kokemukset sairaalassa. Kirjailija ja hänen siskonsa vuorottelivat äidin luona ja viettivät myös yönsä vuoronperään äidin vuoteen vierellä. Alussa lääkäri rauhoitteli, että äiti ei ole vakavasti sairas, mutta tutkimusten jälkeen diagnoosi muuttui toiseksi.

Simone de Beauvoir tunnetaan feministinä ja hänen nimensä on palkinnossa, joka myönnetään henkilöille, jotka kunnostautuvat naisen ihmisoikeuksien parantajana ja sukupuolten tasa-arvoistamiseen johtavassa työssä. Kirjailijan kirjoittama artikkeli johti 1960-luvulla siihen, että Le Monde lehti takavarikoitiin. Artikkeli käsitteli algerialaista tyttöä, jota oli kidutettu todisteiden saamiseksi. Kirjailijalta on suomennettu parikymmentä teosta.

Lempeä kuolema toi lähelle sairaalamaailman, ja sen kokemisen ulkopuolisen silmin, tarkkailijana. Kirjailija koki olevansa äitinsä elämässä myös ulkopuolinen ja siskonsa oleen läheisempi äidin kanssa. Viimeiset viikot lähensivät heidän kaikkien välejä. Luopumisesta tuli lopulta helpompaa. Tämä pienoisromaani oli kuin kirjailijan kunnianosoitus äidille, hänelle itselleen ja siskolle. 

 

Kirjassa puhdistettiin myös lapsuuden aikaisia ikäviä hetkiä, jotka tekivät kirjailijasta onnettoman. Kirjailija eli elämää, josta hänen äitinsä oli ylpeä, mutta samalla tunsi häpeää. Kirjan sivuilla syväluodattiin ihmisen sisintä rehellisesti, selkeästi ja jopa dokumentinomaisesti.

 

Simone de Beauvoir, Lempeä kuolema 

Suom. Outi Kasurinen-Badji

Arena 1979

s. 97

Une Mort Trés Douce 1965

1. suom. painos 1966