maanantai 2. heinäkuuta 2018

Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita



Ovatko he nähneet hänet? Katselevatko he häntä parhaillaan, tähtäävät aseillaan?

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Gin Phillipsin  esikoistrilleri Niin kuin me olisimme kauniita on äidin ja lapsen pakomatkakirja. He ovat piilossa ampujia. Kesäinen retki eläintarhassa muuttui ikäväksi piiloleikiksi, jossa ampujilla oli yksi päämäärä – saalistaa. Ihan sama mikä tuli vastaan, se ammuttiin kuoliaaksi.

Mutta Joan päätti pysyä hengissä nelivuotiaan lapsensa kanssa. Ikävämpi juttu oli se, että hän olisi pystynyt paremmin piiloutumaan yksin. Pieni lapsi on aika arvaamaton ja puhua pälpättää väärällä hetkellä. Tuntien kuluessa tulee nälkä ja ruokaa on saatava jostakin. Vessassakin pitäisi päästä käymään. Lapsilla on lasten tarpeet, eivätkä he pysty  yllättäen muuttamaan omia tarpeitaan. Jos tarpeita ei hoideta, alkaa huuto, valitus, raivo jne. Joan joutui luovimaan luovasti lapsensa kanssa piilotellessaan, mutta tietysti hän joutui pahoihin paikkoihin kirjan sivuilla.

Joan on tiikeriäiti ja pitää lapsensa hengissä hinnalla millä hyvänsä. Hän ei ota vastuuta muista vastaan tulevista piilottelijoista, vaikka kirjailija on kirjoittanut lohduttomia vastaantulijoita eläintarhan piilopaikoissa. Kirjan lopussa olisin halunnut tietää, jäikö eräs henkilö henkiin. Kirjailija jätti aika paljon lukijan mielikuvituksen varaan, ja voin silloin itse kuvitella, että kyseinen sivuhenkilö jäi henkiin.

Ei ole sanaa sille, minkä hän tuntee sykkivän sisällään, työntyvän ylös rintakehäänsä. Se on kuin huuto, mutta sillä on nyrkit ja kynnet. Hän ei päästä sitä ulos.

Niin kuin me olisimme kauniita voisi olla faktakertomus, sillä varsinkin Yhdysvalloissa on vuosittain useita vastaavanlaisia ampumistragedioita esim. kouluampumisissa kuolee yleensä kymmeniä ihmisiä. Kouluampumiset ovat rantautuneet myös Suomeen. Yksi terrorismi-iskukin on saanut lainvoimaisen tuomion Suomessa. Emme siis elä missään lintukodossa, missä ei tapahdu mitään pahaa, joten pakeneminen paikalta on hyvä keino selvitä hengissä ampumistapahtumassa. Joan ymmärsi paeta paikalta, missä tapahtui ikäviä asioita. Siellä missä ammukset lentävät, oli ne sitten rosvojen tai poliisien ammuksia, siellä on todella vaarallista liikkua. Jännitystä kesään.

Gin Phillips, Niin kuin me olisimme kauniita
Suom. Jaakko Kankaanpää
S&S 2018
s. 301
Fierce Kingdom 2017

4 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin Phillipsin kirjasta tosi paljon. Kirjan juoni tosiaan liippaa vähän liiankin läheltä USA:n viime aikojen tapahtumia... ne ovat täällä suht turvallisessa Suomessa tuntuneet kuitenkin sen verran etäisiltä, että luin kirjaa ihan fiktiona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kirjan tarina oli mielenkiintoinen, jopa elokuvamainen. Ajattelin kirjan kohtauksia miten ne olisi kuvattu elokuvan eri vaiheissa.
      Onhan ne ampumistilanteet kamalia ja äidin tunteet ja tunnot nousivat hyvin esille kiperissä tilanteissa.

      Poista
  2. Jostain syystä tuo kirjan aihe tuntuu aika pelottavalta. En tiiä pystynkö lukemaan tätä sen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ampumistilanteet ovat oikeassa elämässä kamalia, joten ymmärrän kyllä pelkosi. Lisäpelkoa tuo mukaan lapsen läsnäolo. Mutta kirjan sävy on kyllä loppujen lopuksi aika rohkea, me selvitään tästä tyyliin.

      Poista