Ovatko he nähneet
hänet? Katselevatko he häntä parhaillaan, tähtäävät aseillaan?
Yhdysvaltalaisen kirjailijan Gin Phillipsin esikoistrilleri Niin kuin me olisimme kauniita on äidin ja lapsen pakomatkakirja.
He ovat piilossa ampujia. Kesäinen retki eläintarhassa muuttui ikäväksi
piiloleikiksi, jossa ampujilla oli yksi päämäärä – saalistaa. Ihan sama mikä
tuli vastaan, se ammuttiin kuoliaaksi.
Mutta Joan päätti pysyä hengissä nelivuotiaan lapsensa
kanssa. Ikävämpi juttu oli se, että hän olisi pystynyt paremmin piiloutumaan
yksin. Pieni lapsi on aika arvaamaton ja puhua pälpättää väärällä hetkellä.
Tuntien kuluessa tulee nälkä ja ruokaa on saatava jostakin. Vessassakin pitäisi
päästä käymään. Lapsilla on lasten tarpeet, eivätkä he pysty yllättäen muuttamaan omia tarpeitaan. Jos
tarpeita ei hoideta, alkaa huuto, valitus, raivo jne. Joan joutui luovimaan
luovasti lapsensa kanssa piilotellessaan, mutta tietysti hän joutui pahoihin
paikkoihin kirjan sivuilla.
Joan on tiikeriäiti ja pitää lapsensa hengissä hinnalla millä hyvänsä. Hän ei ota
vastuuta muista vastaan tulevista piilottelijoista, vaikka kirjailija on
kirjoittanut lohduttomia vastaantulijoita eläintarhan piilopaikoissa. Kirjan
lopussa olisin halunnut tietää, jäikö eräs henkilö henkiin. Kirjailija jätti
aika paljon lukijan mielikuvituksen varaan, ja voin silloin itse kuvitella, että kyseinen sivuhenkilö jäi henkiin.
Ei ole sanaa sille,
minkä hän tuntee sykkivän sisällään, työntyvän ylös rintakehäänsä. Se on kuin
huuto, mutta sillä on nyrkit ja kynnet. Hän ei päästä sitä ulos.
Niin kuin me olisimme kauniita voisi olla faktakertomus,
sillä varsinkin Yhdysvalloissa on vuosittain useita vastaavanlaisia
ampumistragedioita esim. kouluampumisissa kuolee yleensä kymmeniä ihmisiä.
Kouluampumiset ovat rantautuneet myös Suomeen. Yksi terrorismi-iskukin on
saanut lainvoimaisen tuomion Suomessa. Emme siis elä missään lintukodossa,
missä ei tapahdu mitään pahaa, joten pakeneminen paikalta on hyvä keino selvitä hengissä ampumistapahtumassa. Joan ymmärsi paeta paikalta, missä tapahtui
ikäviä asioita. Siellä missä ammukset lentävät, oli ne sitten rosvojen tai
poliisien ammuksia, siellä on todella vaarallista liikkua. Jännitystä kesään.
Gin Phillips, Niin
kuin me olisimme kauniita
Suom. Jaakko Kankaanpää
S&S 2018
s. 301
Fierce Kingdom 2017
Minä tykkäsin Phillipsin kirjasta tosi paljon. Kirjan juoni tosiaan liippaa vähän liiankin läheltä USA:n viime aikojen tapahtumia... ne ovat täällä suht turvallisessa Suomessa tuntuneet kuitenkin sen verran etäisiltä, että luin kirjaa ihan fiktiona.
VastaaPoistaMinustakin kirjan tarina oli mielenkiintoinen, jopa elokuvamainen. Ajattelin kirjan kohtauksia miten ne olisi kuvattu elokuvan eri vaiheissa.
PoistaOnhan ne ampumistilanteet kamalia ja äidin tunteet ja tunnot nousivat hyvin esille kiperissä tilanteissa.
Jostain syystä tuo kirjan aihe tuntuu aika pelottavalta. En tiiä pystynkö lukemaan tätä sen takia.
VastaaPoistaAmpumistilanteet ovat oikeassa elämässä kamalia, joten ymmärrän kyllä pelkosi. Lisäpelkoa tuo mukaan lapsen läsnäolo. Mutta kirjan sävy on kyllä loppujen lopuksi aika rohkea, me selvitään tästä tyyliin.
Poista