sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Zadie Smith: Swing Time



Mutta sykähdyttävät keltaiset rusetit päässään, kahisevassa röyhelöhameessaan ja kaistaleen lapsekasta pähkinänruskeaa vatsaa paljastavassa napapaidassaan Tracey oli häpeämättömästi äitinsä toiveiden täyttymys ja avatar, hänen ainoa ilonsa, ja kun puristuimme heitä vasten kirkkoon tungeksivien äitien ja tyttärien pullonkaulassa, minä katsoin kiinnostuneena, miten Traceyn äiti työnsi tyttöä edellään – ja meidän edellämme -, käytti omaa vartaloaan esteenä, huitoi olkavarren ihrat hyllyen meitä taemmas, kunnes pääsi Isabel -neidin tanssitunnille valtava ylpeys ja huoli kasvoilta paistaen, valmiina luovuttamaan kallisarvoisen lastinsa tilapäisesti muiden hoiviin.

Englantilaisen Zadie Smithin teos Swing Time sijoittuu Lontooseen. Kirjan kertoo noin kolmikymppinen ruskeaihoinen nainen, jonka nimeä ei kerrota tarinassa. Vaikka nimeä ei kerrota, niin hämmästyin kirjan lopussa, että se ei vaivannut minua ollenkaan lukiessa, paitsi nyt haluaisin tietää sen, sillä olisi helpompi kirjoittaa henkilöstä, jonka nimeä voi käyttää tekstissä. Kertoja aloittaa tarinan siitä, kun hän lapsuudessa tutustui Traceyyn, joka oli samanvärinen ja samanikäinen kuin hän. He ilmoittautuivat kirkon tiloissa järjestettyyn tanssikoulutukseen – balettia, steppiä jne. Traceystä tuli hänen ystävänsä. Ystävyys jatkui läpi kouluiän, mutta tuttavuus ja tietoisuus toisesta pysyi kirjan loppuun asti.

Kirjan tarinassa kahden samanikäisen tytön elämänkohtalot asetellaan vastakkain ja kertoja vertailee niitä koko ajan. Samaa tekee Tracey. Lapsuuden ja nuoruuden tärkein kuvio on tanssi, jota toinen heistä osaa, mutta toiselle se on vaikeampaa. Toinen heistä opiskelee jopa tanssin ammattilaiseksi ja molemmat haluaisivat sitä osata. Toiselle heistä avautuu toisenlainen maailma kuuluisan pop-laulajan avustajana. Vaikka kirjassa mainittiin toisaalla Madonna, niin kuuluisan laulajan ulkonäkö ja kuviot muistuttivat jopa afrikkalaisen vauvan adoptiota myöten Madonnaa. Laulaja oli kirjassa nimeltään Aimee.

Kirjan kertojan maailma muistuttaa kovasti kirjailijan itsensä maailmaa. Myös kirjailijan äiti oli jamaikalainen ja isä englantilainen. Zadie Smith on harrastanut tanssimista ja laulamista. Vanhemmat ovat eronneet, kuten kirjan päähenkilön vanhemmat. Kirjailija opiskeli yliopistossa kirjallisuutta, ja voitti kolmannella kirjallaan Orange Prize for fiction-palkinnon vuonna 2006. Kirjan päähenkilö opiskeli myös yliopistossa.

Ihomme ruskea vivahde oli juuri sama – ikään kuin meidät molemmat olisi leikattu yhdestä kullanruskeasta kangaspalasta -, ja pisamamme olivat keskittyneet samoihin paikkoihin, ja olimme myös yhtä pitkiä.

Kirjan kertomus on kertomus kahdesta ruskeaihoisesta tytöstä ja heidän matkasta aikuisuuteen, joka ei ollut helpoimmasta päästä kummallekaan. Kirja puuttuu hienovaraisesti yhteiskunnallisiin asioihin, kuten englantilaiseen luokkayhteiskuntaan, joka määrittää kuka kukin on. Pääosassa on kertojan matka, mutta juuret pysyttelevät matkassa mukana. Lapsuus ja nuoruus muovaavat myös aikuisuutta, mutta myös sattumilla ja lapsia ohjaavilla aikuisilla on omat keinonsa kasvatuksen ja kehityksen ohjaajina. Tarinan kertojalla ja Traceylla oli erilaiset lähtökohdat, vaikka asuivat naapuritaloissa, kävivät samaa koulua ja olivat ystäviä keskenään. Kirjan tarina on lämminhenkinen ja rehevän runsas. Tarinassa kuljetaan Lontoosta New Yorkiin ja Länsi-Afrikkaan ja musiikki kulkee aina mukana. Swing Time on tanssin, musiikin ja huippukirjallisuuden aarrearkku.

”Kulta, mikä hätänä?” isä kysyi pöydän yli, kun pitelin sitä koomista, traagista, järjetöntä, sydäntäsärkevää, iljettävää kirjettä vapisten kädessäni. Sanoin, että ei mikään, vein Traceyn kirjeen takapihalle, kaivoin sytkärin esiin ja tuikkasin sen tuleen.

Zadie Smith, Swing Time *****
Suom. Irmeli Ruuska
Wsoy 2017
s. 462
englanninkielinen alkuteos Swing Time 2016

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, että tykkäsit tästä! Swing Time on minulla syksyn lukulistalla, ja odotukset vain nousivat juttuasi lukiessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli jostakin syystä jäänyt minullakin lukematta, vaikka olin ajatellut sitä kovasti :) Onneksi luin ja nyt aion piakkoin lukea lisää Zadie Smithin tuotantoa :)

      Poista
  2. Zadie Smithin romaanit kiehtovat aina, ja uskon että tämä on yhtä hieno kuin vaikkapa Valkoiset hampaat tai Kauneudesta. Niissä on silti jotain, mikä ei ole ihan se minun juttuni, enkä siksi ole tätä vielä lukenut. Enköhän kuitenkin lue vielä jonain päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä oli kerrassaan upea ja vetävä teos. Suorastaan ahmin tekstiä. Muita Zadie Smithin teoksia en ole lukenut, mutta tuo Orange-palkinnon voittanut teos Kauneudesta kiinnostaa kovasti.

      Poista
  3. Voi että, mua kiinnostaa Zadie Smithin kirjat, mutta en oo saanu luettua vielä ainuttakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt voisit pistää tämän kirjan varaukseen. Todella vetävää tekstiä.

      Poista