Raotin toista
luomeani ja kumarruin lähemmäksi. Katsoin toisella silmälläni, kun olin vetänyt
sormen pois nimen edestä. Sattuma oli valinnut pienistä pienimmän kylän, teksti
oli tuskin luettavissa. ”Mulranny”. Minä pakenisin Mulrannyyn.
Ranskalaisen esikoiskirjailijan Agnés Martin-Lugandin teos Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
on kepeää kesäluettavaa. Näillä helleilmoilla ei kovin raskasta luettavaa jaksakaan lukea. Kirja on julkaistu aluksi omakustanteena, mutta päätyi
lopulta kustantajalle ja on nyt julkaistu 20 maassa. Hollywood osti kirjan
elokuvaoikeudet.
Kirjan päähenkilö on kolmikymppinen Diane, joka
suree suremistaan läheistensä kuolemaa. Kirjan alkupuolella kerrotaan Dianen
kotioloista Pariisissa, jossa hänellä on kirjakahvila nimeltään Onnelliset
ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Kahvilaa hoitaa hänen ystävänsä Félix, sillä Diane
ei pysty masennukseltaan lähtemään kotoa mihinkään. Tässä vaiheessa itkeä
tirskutan varmaan yhtä paljon kuin Diane, sillä surevat ihmiset saavat minut
kyyneliin.
Naapurini oli valokuvaaja. Nyt
päiväni olivat viikon ajan rytmittyneet hänen aikataulunsa mukaisesti. Hän
poistui kotoa eri aikoihin, aina kamera kädessään. Edward liikkui koko
Mulrannyn lahden alueella. Hän saattoi olla tuntikausia liikkumatta eikä
näyttänyt piittaavan ajoittain piiskaavasta sateesta tai tuulesta.
Diane pakenee siis Irlannin kaukaisille nummille
pieneen kyläpahaseen saadakseen surra rauhassa. Hän luulee saavansa olla yksin,
mutta naapurimökissä on asukas ja koira ja yhteenottoja siunaantuu, sillä
molemmat ovat aika kiukkuisia ja menneisyyden kahlitsemia. Tekisi mieli kertoa
lähemminkin kirjan tapahtumista, mutta jätetään lukijoille jotakin jännitystä
kirjan tiimoilta. Sen verran voin paljastaa, että kirjalle on jatkoa tiedossa,
sillä minusta kirjan loppu oli aika yllätyksellinen. Tarina loppui hiukan
kesken, joten jatkoa tarvitaan Diane kulta ja toivon, että jatkokirjassa et
polta niin paljon, vaan hallitset jo hermosi.
Kiihkeitä tunteita Irlannista.
Jalkani kantoivat minut nipin
napin rantaan asti. Asetuin makuulle särkälle ja tuijotin myrskyävää merta;
sade piiskasi kasvojani, tuuli ja hiekka sivalsivat niitä. Halusin nukahtaa
ikiajoiksi välittämättä missä olin.
Agnés Martin-Lugand, Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Suom.
Bazar 2018
s. 218
Les gens heureux lisent et boivent du café 2015
Rakkausromaani
Kirja ilmestyy kauppoihin 16.8.2018
Kepeää kesälukemista - ja melkein nikotiinimyrkytys :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Muistan kun äitini poltti aina noin kiihkeästi, kunnes lopetti 60 v. Eikä ollut enää hermostunut. Tästä tulee kiva elokuva.
PoistaTällä kirjalla on aivan ihana nimi - ainakin ihmisestä, joka lukee kirjoja ja juo samalla kahvia. Lukemieni postausten perusteella olen sitten päätellyt, että ei taida kuitenkaan olla minun kirjani.
VastaaPoistaTykkään nimestä ja luin kirjan, kun se tupsahti yllättäen postilaatikkoon. On se kiva joskus lukea rakkausromaani, tosin ihmettelen onko alkuperäinen kirja jaettu kahteen osaan, sillä kirja loppui kuin kanan lento.
PoistaMinulle tämä oli hyvin positiivinen yllätys eikä varsinaisesti edes lajityyppiäni. Ihastuin niin, että muutama paljon kirjoista ja kahvista pitävä ystäväni saa teoksen lahjaksi! Irlanti oli tässä iso pointti, joten ans katsoa, mitä sitten kun ja jos jatko tapahtuukin muualla: Irlantilaiset ovat niin persoonallisia ja ranskalainen kirjallisuus taitaa olla salainen heikkouteni.
Poista<3
Minä yllätyin hieman siitä, että Dianen mielestä irlantilaiset ovat jättiläisiä. Diane tosin oli pieni ja siro pariisitar. Irlanti oli hyvä miljöö kirjalle.
PoistaTämän kirjan haluan ehdottomasti lukea, kiitos mielenkiintoisesta kirjan esittelystä. Kirjan nimikin on kerrassaan upea.
VastaaPoistaKiitti Anneli <3
PoistaKirjan nimi on mainio. Vähän mennään harlekiiniosastolle, mutta näillä hellekeleillä se ei haittaa mitään :)
Myrskyävä meri, tuuli, sade, hiekka... kuulostaa lupaavalta. Kiitos vinkistä, tällaiseen helteeseen kepeä kesälukeminen on juuri paikallaan.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että helteellä ei pysty lukemaan mitään vakavampaa. Kuumuudelta on siis huonoja puolia lukemisen suhteen.
PoistaIrlannissa oli paljon viileämpää.
Luin tämän muutama päivä sitten ja hmm... Viihdyttävä kyllä, Irlantikin ihana, mutta ei tämä ollut ollenkaan minun kirjani. Väärällä tavalla kevyt, mutta sujuvalukuinen.
VastaaPoistaKyllä minustakin tuntui lukemisen jälkeen siltä, että mitä tulikaan luettua, mutta välillä on ihan mielenkiintoista lukea oman genren ulkopuolelta.
PoistaVaikuttaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaTämä oli kuumalle ilmalle sopivaa luettavaa :)
Poista