Leïla Slimani: Kehtolaulu

Ei paperitonta, siitä me kai ollaan samaa mieltä? Siivoojan tai maalarin kohdalla se ei haittaa. Täytyyhän ihmisten tehdä työtä, mutta lastenhoidossa se on liian vaarallista. En halua meille ketään, joka pelkää hätätilanteessa soittaa poliisille tai mennä sairaalaan. Eikä sitten liian vanhaa, eikä hunnutettua eikä tupakoitsijaa. Tärkeintä on, että hän on reipas ja palvelualtis. Ja tekee työnsä niin että mekin päästään töihin.

Marokkolais-ranskalaisen Leïla Slimanin Kehtolaulun pariskunnalla on kaksi pientä lasta ja he ovat päättäneet palkata kotiin lastenhoitajan. Lasten äiti Myriam päätti palata työelämään takaisin, sillä hän oli asianajaja ja kotiäitiys ei vain ollut hänen juttunsa. He laativat etukäteen listan minkälainen heidän lastensa hoitajan pitäisi olla. Louisen astellessa heidän kotiinsa Myriam ja perheen tytär Mila ihastuivat hänen käytökseensä. Alussa kaikki sujui hyvin. Paulin ja Myriamin tullessa kotiin asunto kiilsi puhtauttaan, vaatteet oli pesty, astiat tiskattu ja ruoka odotti valmiina. Lapset oli hyvin hoidettuja, puhtaita ja iloisia.

Pinnan alla kuitenkin kuohui. Päällepäin kaikki oli hyvin ja koko perhe uskoi ja luotti Louiseen. Louise oli itsekin tyytyväinen, vaikka hänen asunnolleen oli pitkä matka. Pariisi oli iso kaupunki ja halvimmat asunnot sijaitsivat kaukana keskustasta. Louiselle tulikin tavaksi jäädä ainakin parina päivänä viikossa nukkumaan perheen sohvalle. Paul ja Myriam olivat tyytyväisiä, että saivat rauhassa tehdä ylitöitä ja mennä töiden jälkeen lasilliselle ystäviensä kanssa.

Leïla Slimanin Kehtolaulu sai vuonna 2016 Ranskan arvostetuimman Goncourt -kirjallisuuspalkinnon. Kirja pureutuu vanhemmuuteen, yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja valtasuhteisiin. Kirjan alussa kerrotaan tarinan juoni, joten se ei ole missään vaiheessa yllätys, että mitä tapahtuu. Tarinassa halutaan kertoa miksi tällaista tapahtuu ja mitkä syyt aiheuttavat tällaisia tekoja.

Vaikka Louisella on koko elämä retuperällä, niin silti hän ei saanut minulta sympatiapisteitä. Perheen vanhemmat, Paul ja Myriam, kuvataan itsekeskeisinä työnarkomaaneina, jotka hyvin huolettomasti ohittivat ongelmat ja varoitusmerkit, joita alkoi esiintyä yhä enenevissä määrin.  Kehtolaulu on hyvin hallittu kokonaisuus psykologisista pintaväreistä ja syvemmistä virtauksista, jotka keikuttivat kehtoa epätahtiin.

Sydän on paatunut. Vuodet ovat muodostaneet sen pintaan paksun ja kylmän kuoren, niin että sen sykettä hyvä jos kuulee.

Leïla Slimani: Kehtolaulu ***

Suom. Lotta Toivanen

Wsoy 2018

s. 237

Chanson douce 2016