Kevyt tuulenvire
puhalsi liplattavan valtameren suunnalta. Sarastava aamu paljasti jylhät
vuoret. Harmaan villamekon yllä leijuivat tulenpunaiset hiukset. Kiharoiden
keskellä häivähtivät vakavat, kalpeat kasvot. Kaunis nainen.
Iki-Kuura veti
henkeä, mutta teki sen liian nopeasti. Maailma uhkasi taas pimentyä.
Johanna Valkaman hienon viikinkiaikaan sijoittuvan Metsän ja
meren suku – sarjan kolmas kirja Kaukosaarten
Aino kertoo ensimmäisestä teoksesta tutuksi tulleen Aurin nuorimmasta
pojasta Iki-Kuurasta, joka lähti etsimään tietoa siitä, mikä uhkasi kotipaikkaa
ja sen ihmisiä. Enteet ja uhkaavat painajaiset olivat tulleet Aurin ja hänen
lastensa uniin, sillä he olivat tietäjiä ja tietäjät halusivat enemmän tietoa
valkeasta vaarasta, joka näyttäytyi unissa.
Iki-Kuura halusi löytää tien pitempään elämään kuin mitä oli
enteiden mukaan luvassa. Vaellusmatkallaan hän haaksirikkoutui Kaukosaarille
eli Färsaarille. Iki-Kuuran auttoi pelastumaan nuori nainen, jolla oli
leiskuvanpunaiset hiukset. Ann oli karannut saarille pakoon väkivaltaista
miestään. Iki-Kuura antoi hänelle nimeksi Aino, kunhan nyt ensin löysi hänet,
sillä Ann oli oppinut piiloutumisen taidon.
Kun hän havahtui
uudelleen, miehen muotoinen varjo pimensi valkenevan taivaan. Tuulenpieksemä
muukalainen katseli häntä. Valkoiset hampaat välähtivät sänkisen partasuun
keskellä, kun mies puhui:
- Poika – minä olen
Erik Tuulihattu ja sinä olet nyt minun orjani.
Johanna Valkaman kirjat paranevat kirja kirjalta ja olen
ihan koukussa tähän sarjaan. Tykkään varsinkin kirjan tyyliin sopivasta
kielestä, joka vie taianomaisesti mukanaan viikinkiaikaan. Kirjailija on
kulkenut viikinkien mailla Färsaarilla ja poiminut mukaan kirjan
fantasianomaiseen tarinaan ihan oikeasti eläneitä viikinkiajan ihmisiä. Jopa
Ann Naddodsdóttir on elänyt Färsaarilla 900-luvun loppupuolella ja hänen isänsä
oli norjalainen viikinki, joka oli ensimmäisiä Färsaarten asuttajia.
Kirjan lopussa Iki-Kuura palaa takaisin kotiinsa ja hän tuo
mukanaan varsinkin hänen äidilleen Aurille erittäin mieluisan henkilön. Voisin vaikka
veikata, että kyseinen henkilö on
seuraavan kirjan päähenkilö. Upea sarja, fantasiaa, viikinkejä, rakkautta ja
vahvoja naisia.
Johanna Valkama, Kaukosaarten Aino ****
Otava 2018
s. 338+ lukijalle+ historialliset henkilöt+ laulujen lähteet
Historiallinen teos viikinkiajalta
Johanna Valkama: Itämeren Auri
Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli
Nää on kyllä tosi mielenkiintoisia kirjoja. Oon pantannut näitä, etten vielä lukis.
VastaaPoistaNämä kannattaa lukea, jos vain tykkää viikinkiajasta. Minä olen viikinkiaikafani. Tämä oli jo toinen elokuulla lukemani viikinkiajasta kertova kirja. Ensimmäinen oli Katja Törmäsen Karhun morsian.
PoistaKiitos esittelystä. Nämä kirjat ovat kiinnostaneet ilmestymisestään lähtien, kakkososa löytyy omastakin hyllystä, mutta en ole vain vielä saanut aloitetuksi. Jonain päivänä...
VastaaPoistaKiitos Paula :)
PoistaInnostuin heti tästä sarjasta, koska nämä kertovat viikinkiajasta. Minullekin on kertynyt kirjoja "jonain päivänä" luettavaksi :)
Kannattaa aloittaa Itämaan Aurista.
Pidän historiallisista viihderomaaneista, mutta Johanna Valkamaa en ole vielä lukenut. Milja Kauniston Kalmantanssi odottaa hyllyssä. Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaMilja Kauniston ja Johanna Valkaman teokset poikkeavat kovasti toisistaan. Kaunistolla on rehevä kieli ja värikkäät henkilöt kirjoissaan ja miljööt Ranskassa paremmissa piireissä. Valkaman henkilögalleria on niukempi ja tyyli skandinaavinen, keskitytään vain muutamaan henkilöön karuissa olosuhteissa. Molemmilla on kirjoissaan rakkautta ja romantiikkaa. Pidän molempien kirjailijoiden kirjoista.
PoistaMukavaa viikonloppua :)