Ruumis makaa jalat
koukussa kyljellään. Miltei sikiöasennossa. Ruth koskettaa kättä. Se on vielä
lämmin. Tuntuuko pulssia? Ei, mutta Ruthin omat kädet ovat yhtäkkiä hiestä
liukkaat, eikä hän edes oikein tiedä, mitä on etsimässä. Miksi hän ei käynyt
ensiapukurssia? Ruth tajuaa pidättävänsä henkeä ja pakottautuu hengittämään
ulos, sisään ja ulos, nenän ja suun kautta. Hän ei voi auttaa ketään, jos
pökertyy itse lattialle. Hän kääntää ruumiin varovasti ja järkyttyy näkemästään
niin rajusti, että on taas lakata hengittämästä.
Arkeologi Ruth Galloway on jälleen elementissään Elly
Griffithsin uusimmassa dekkarisuomennoksessa Käärmeen kirous. Tämä dekkari oli tälle vuodelle neljäs Griffithsin
sarjan dekkari, jonka olen lukenut ja vieläkin tykkään Ruthista. Keväällä
sitten ilmestyy seuraava suomennos eli Korppikuningas. Tykkään kirjan nimistä,
joista heti käy ilmi, että kyseessä on dekkari.
Ruthilla on vuoden vanha tyttö ja hänen syntymäpäiviä
vietetään marraskuun ensimmäisenä päivänä, joten kirja sopii hyvin luettavaksi
tähän aikaan, kun juhlitaan sekä Halloweenia että pyhimyksiä. Ruth pääsee
osallistumaan työnsä vuoksi kaikenlaisiin kissanristiäisiin, ja nyt olisi
tiedossa keskiaikaisen piispan arkun avaamispippalot Smith-museossa, mutta
juuri ennen pippaloita museosta löytyy ruumis. Ja viikon sisällä löytyy
toinenkin ruumis ja Ruthin ihastuksesta tulee melkein ruumis.
Kaikenlaista yliluonnollista löytyy siis ilmasta tässä
tarinassa. En niin kamalan hyvin ole ihastunut yliluonnollisiin juttuihin,
mutta niillekin annetaan jonkinlainen järkeen käypä selostus tässä kirjassa. Hyvä niin,
vaikka huonompi niille, jotka joutuivat niiden uhriksi. Tykkään tosi paljon
Ruthista, joka ei onneksi joudu kovin vakaviin tilanteisiin kirjan
juonikuvioissa, vaan tällä kertaa pyöritykseen joutuu Nelsonia tuuraava Judy.
Joitakin juonikuvioita en ymmärtänyt esim. Janet Meadowsia ja hänen osuutta
juonenkulkuun. Enkä tykkää yhtään käärmeistä, joita tässä dekkarissa oli ihan
riittämiin.
Ruth säikähtää. Hän ei ole seurustellut niin pitkään aikaan,
ettei muista, miten pariskunnilla on tapana käyttäytyä. Pitelevätkö he todella
toisiaan kädestä tällä tavalla? Tuntuu aika oudolta, mutta melkein mitä tahansa
voi kokeilla yhden kerran.
Elly Griffiths, Käärmeen kirous ***
Suom. Anna Lönnroth
Tammi 2018
s. 329
A Room Full of Bones 2012
Nämä ovat tosi kiinnostavia, mutta minulla jäi muiden teosten takia kai kolmanteen tms. Voin lukea myöhemmin.
VastaaPoista<3
Tämä on vasta neljäs teos, joten et ole kovin kauas jäänyt sarjassa. Ainahan sitä voi myöhemminkin jatkaa sarjan parissa. Ruth on tosi symppis päähenkilö.
PoistaMusta tuntuu aina vaan enemmän, että mun pitää tarttua näihin. Semmonen kutina, että tykkäisin näistä!
VastaaPoistaJuu olen samaa mieltä, kantsii lukea ja varmasti tykkäät. Ruth on symppis ja juonenkoukeroita on mukavasti koko kirjalle varattuna. Ja Nelson on ihqu <3
PoistaVoi, sinä ehdit ensin! Aloitin tämän pari päivää sitten, mutta muitakin kirjoja on kesken, joten jonkun aikaa menee vielä.
VastaaPoistaHauska kuulla, että sinäkin olet Ruthin seurassa. Minullekin on kertynyt pino luettavaa tuohon yöpöydälle. Kivoja kirjoja. Toivottavasti myös sinulla :)
PoistaVarsinaisestit paranormaalit ilmiöt, vaikka luennotkin on tullut a.D. kuunneltua eivät iske meikätyttöönkään, mutta tilkka mystiikka ja magia ryydittää kivasti elämää. Tämä oli luonteva ja positiivisesti ilmaisten helppo dekkari, jonka parissa juuri pitkälti ihan tavallisen Ruthin ansiosta viihtyi kippuroimatta. Juu: ihqu on:)
VastaaPoistaMinulle uppoaa kaikki mahdollinen fantasiakirjoissa, kuten Harry Pottereissa ja MikkoKamulan kirjoissa, mutta dekkareissa kaikki henkimaailman hommelit ovat vähän liikaa ja epäuskottavia.
Poista